Oodi vesikelkalle.

Kuten hyvä ystäväni Äijä totesi, on vesikelkka ehdoton keksintö. Tosin nykynuoret eivät ehkä tunnekaan esinettä, vaikka tuntevat iPodit sun muut joita taas ei äitini tuntenut, on se peli oiva vielä näinäkin aikoina.

Vesikelkka on syntynyt todennäköisesti hevosreestä kehittelemällä. Tehdään vähän pienempi ja pannaan työntöaisat taakse, -sanoi varmaan joku Vihtori Antinpoika ja teki koekappaleen. Vähän tähän malliin:



Nykykelkkaa on sitten vähän kevennetty ja lastaustilaa lisätty. Hieman minä vahvistaisin tuota työntöaisaa. Myös reunalista on hempula jos maitotonkkaa tuohon kampeaa. Puupinomiehelle passeli tosin lie.

Kaupunkilaiset eivät tunne jalaksia

Jätehuollosta vastaavat saavat kokea lumen vastuksen karvaimmin. "Ken on maailman luonut mutta kuka ei ole tätä lunta luonut"? -kysymys saattaa tulla.

Maalla ja Latovainiossa vietiin saunapuut, saunavedet ja lehmien jauhot talvella vesikelkalla. Ei pyörä sovellu lumipöpperöön. Kenellekään ei ilmeisesti ole tullut mieleen että talvella jäteastioiden pienet pyörät pitäisi korvata jalaksilla tai sileällä päistään taivutetulla vaneri/muovilevyllä. Ongelma näkyy konkreettisesti seuraavasta:

Tervakosken pillipiipari

Toimii osoitteessa Urkupilli 2 12400 Tervakoski. Eli Porthanin perinteinen urkurakentamo. Aloitteli Kangasalla mutta vuodesta 1988 Tervakoskella.

Tälläistä teollisuutta tuskin ihan heti siirretään Kiinaan. Tervakoskella on tehty setelipaperiakin miksei myös siis paikkakunnalle sovi urkujen rakentaminekin.

Refenssilistastaan näkee että yksissä uruissa menee yli vuosi, joten ei mitään lyhytjännitteistä hommaa.

Kotisivunsa on tässä

Voitollista toimintaa yhtäkaikki.

Viimeinen joulupohdinta

Niin.

Työpaikan taukohetkinä olen usein käynnistänyt pohdinnan jonkun sanonnan alkuperästä. Usein tietoa löytyy ja jos ei löydy niin katsotaan netistä. Mutta noin puoli vuotta sitten tuli tenkkapoo.

Työtoveri kertoi helmasyntinsä olevan runsas suolankäyttö. Kysymys tulikin mistä tuo " helmasynti" -sanonta on saanut alkunsa. Merkitys on tullut likimain selväksi mutta mihin tuo sanonta perustuu, ei löydy vastausta netistäkään.

Oma arvaukseni on että se on jokin perisynti, jo lapsuudesta ihmisen äidin helmoissa roikkuessa lähtöisin oleva mukana kulkeva riesa, maneeri ja tapa. Eli äidin helmasta saanut sanonta alkunsa.

Pelkkä arvaus toistaiseksi. Mikähän lie sanonnan historia?

Joulupohdinnan 23. luukku

Pohdinta 23.

Niin. Pitäisikö pohtia sitä miksi ihmiset pohtivat, -hunteeraavat? Havukka-ahon ajattelija ja Mooses Pessi tekivät pohtimisesta taiteenlajin. Minnes se tuli menee kun se sammuu ja muuta olennaista.

Miksi sitten ihmiset pohtivat blogeissa. Poliitikoillakin kaikilla omansa, heillä se taitaa olla julkisuushakuisuuden matkaansaattamaa narsisimia. Kaikilla on täysi oikeus pohtia ääneen, kirjallisesti tai sitten ihan hiljaa itsekseen.

Turha ehkä onkin pohtia sitä miksi ihmiset pohtivat. Ainahan siellä humeetissa jokin asia kiertää omaa ympyräänsä. Toisaalta ressittömiä ovat sellaiset ihmiset jotka ei turhia pohdiskele.

Joku ehkä nyt pohtii sitä miksi tuokin pohtii tuollaisia pohtimisasioita, pohtikoon. Vielä yksi luukku ja sitten Joulu onkin jo pulkassa. Ja pulkassahan -sanonta on tullut ajoilta jolloin taksvärkkipäivät viillettiin päivän päätteeksi puupalikkaan, pulkkaan

Joulupohdinnan 22. luukku.

Pohdinta 22.

Lapsuudestani muistan boheemin taiteilijan Kalle Aaltosen joka kiersi taloista taloon kaupitellen taulujaan. Vailla vakinaista asuntoa ja nukkui ladoissa sekä tupien lattioilla. Kauhea palttoo päällänsä kesät talvet, hänestä tuli myöhemmin TV-dokumenttikin.

Suomesta löytyy myös nainen joka pistää vieläkin paremmaksi. Nukkuu yönsä ulkona, kesät talvet ja jo useamman vuoden ajan. Matkustaa alinomaa ja lisäksi raahaa mukanaan kauheaa määrää kassejaan muutaman metrin kerrallaan. Missähän lienee tämän joulun?

Joroisissa kesällä.

Padasjoella syksyllä.

Marraskuussa jossain.

Kesäisin kassit siirtyvät kärryillä.



Mikähän saa ihmisen reissaamaan?

Joulupohdinnan 21. luukku

Pohdinta 21.

Maailma on tullut täyteen ihmeellisiä teknisiä vempaimia ja aika halpakäyttöisiäkin. Yksi ihme epeli on autonavigaattori joka kertoo mistä risteyksestä pitää seuraavaksi kääntyä. Mammavainaa olisi ollut semmoisesta ihmeissään.

Tosin pappavainaa tuli joskus markkinoilta nukkuen reessä ja navigaattorina toimi hevonen joka tunsi tien. Sellainen hepokaattori juu.

Netissä on tälläinen palvelu josta näkee missä ne lentokoneet luuraa. Jos odottaa jotakuta jouluksi kotiin näkee onko kone reitillä vai väärästäkö risteyksestäkö sekin on kääntynyt.

Tämmöinen.

Joulupohdinnan 20. luukku

Pohdinta 20.

Niin. Autossa on hyvä olla sisällä lämpöasteita kun ulkona on pakkasta. Kaikki toimii ihan hyvin paitsi pakkasella ja kovalla lumisateella. Kun auto on lämmin niin tuulilasikin on lämmin ja siihen putoilevat lumihiutaleet sulavat auton liikkuessa hitaasti tai sen seisoessa valoissa.

Kun sitten lähdetään maantieajoon tuo sulanut vesi jäätyy läpinäkymättömäksi kelmuksi ja pyyhkijän sulatkin ovat ihan tönkkönä. Tarvittaisiin siis eristetty tuulilasi tai erillinen jäähdytettävä tuulilasi joka ei sulattaisi höytälunta. Se lentäisi tuulen mukana pois ja pyyhkijätkin sen sivuun liippaisivat.

Joulupohdinnan 19. luukku

Pohdinta 19. Niin. On joulutervehdysten aikaa. Sähköyhtiökin lähetti perinteisen joulutervehdyksensä. Oli oikein laskenut mitä se tervehdys merkitsee vuositasolla lisää keskimäärin eli 80 E. Mutta minullapa on ilmalämpöpumppu ja minulle se korotus maksaa tällä kertaa 65 Euroa lisää vuodessa. Mutta ehtiipä niitä tulla vielä uusia vuoden mittaan. Kyseessä oli Kraft&Kultur sähköyhtiö joka siis on tavarantoimittajani. Toisaalta mitään varmuutta minulla ei ole tuleeko se sähköni oikeasti Vaasasta asti. Onhan se varsin pitkä matka kuljetella. Fortum Distribution on jakeluyhtiöni ja myös he nostelevat omaan tahtiinsa sähkön kuljettamisen hintaa. On kuulemma nämä asiakkaiden hakkurivirtalähteet sellaisia että aina vaan kalliimpia investointeja tulee siirtoverkkoon. Siirtäminen on jo nyt saman hintaista kuin itse sähkökin ja verot on se kolmas partikkeli. Kun tuo siirtäminen on niin kallista niin luulisi logistiikkaratkaisuja olevan. Tuotaisiin vaikka junalla tai sitten konttikuljetuksena koko vuoden tarve kerralla, eikä pikkuhiljaa niinkuin nyt. Vaasasta lähtee niitä Rabben laivojakin. Ottaisin koko vuoden sähköni kerralla tuohon pihalle konttiin jos halvalla saisin. Tai sitten pitää alkaa kaatamaan pihapuita ja korvata ne kaikki kauniilla ja tehokkailla tuulimyllyillä, sillä viisiin kuin Hollanninpojillakin.

Joulupohdinnan 18. luukku

Pohdinta 18.

Perinteiset jouluruuat ovat joillekin rasite mutta laatikkovalmistajille rahasampo. Lavakaupalla tuodaan laatikoita marketteihin ja altaat ovat kukkuroillaan kinkkuja.

Kinkku on varattu täksi päiväksi Kisun kaupasta. Kisuhan on monipuolinen mies ja laulu on hänen rattonsa, muttei sillä yksin elä. Kisu kertoo tässä myös ikävästä sairaudestaan.

Joulupohdinnan 17. luukku.

Pohdinta 17.

Niin. Maailma on täynnä ikäviä uutisia. Suuret ikäluokat tulevat eläkeikään ja syövät eläkesäästömme. Me tulemme siinä heti perässä ja joudumme järsimään pettua.
Olisikohan Thaimaalainen pettu paremman makuista, etenkin jos currylla oikein maustaa?

Seuraavasta kaavioista näkyy miten väestön ikärakenne on muuttunut nykyisin (vuonna 2006) versus 1917. Silloin aikoinaan oli paljon lapsia ja vähän vanhoja. Nyt pylväs on melko tasapaksu ja mötikkä vaan jatkaa nousuaan ylöspäin.

Klikkaa kuva suuremmaksi niin näkee mitä siihen on präntätty.

Joulupohdinnan 16. luukku

Pohdinta 16.

Katselin juuri kalenterin liputuspäiviä. Niitä on ollut seitsemäntoista vuodessa. Viimeisin lisätty taitaa olla Minna Canthin päivänä eli tasa-arvon päivänä. Ensi vuonna tulee uusin joulukuun kahdeksas Sibeliuksen päivä. Sitä en tiedä onko niitä aina vain lisätty, onko koskaan otettu pois?

Eikös Paavo Nurmi tarvitsisi oman liputuspäivän? Sitten olisi vielä Joulupäivän liputus. Laitetaan vielä edesmenneiden presidenttien liputus kaikille yhtäaikaa. Ja vaikkapa Topeliuksen päivänä. Pääsiäisliputuskin voisi olla. Oliskos muuta? No olis.

Miina Sillanpään päivä. Ensimmäinen suomalainen naisministeri, jokioislainen naiskansanedustaja.

Joulupohdinnan 15. luukku

Pohdinta 15.

Vaikka energiaa pitäisi säästää katu- näyteikkunavaloja poltetaan entistä enemmän. Liikerakennusten valaistukseen on hankala puuttua mutta moottoriteiden ja katujen valaistukseen olisi helppo tehdä säästötoimenpiteitä.

Nykyisin on olemassa valaisimia joiden ei kestä kylmälläkään kauaa syttyä ja sammua. On myös liikeantureita ja erilaisia navigaattoreita laskenta-algoritmeineen. Tehdään siis järjestelmä joka sytyttää moottoritien valoja sitä mukaa kun auto on tieosaa lähestymässä. Vastaavasti sammutetaan kun liikennettä ei ole.

Kello neljä yöllä olisi valtaosa hiljaisten tieosuuksien valoista sammuksissa ja ei siitä kukaan kärsisi kun ei siellä kukaan kuljekaan.

Edellisen öljykriisin aikoihin tässä kunnassa päätettiin säästää ja sammutettiin joka toinen katuvalo. Sähkömiehiltä meni urakkaan monta viikkoa ja kustannuksia syntyi varsin viljalti. Seuraavana vuonna ihmeteltiin miksei sähkölasku alentunutkaan?

Selvisi että katuvalaistuksen sähköt oli ostettu kokonaistoimituksena naapurikaupungin sähköyhtiöltä eikä koko järjestelmässä ollut edes energiamittausta.
Lamppujen lukumäärä ja teho kun tiedettiin asennusvaiheessa, niin mitä turhia siihen mittareita asentelemaan.

Joulupohdinnan 14. luukku

Pohdinta 14.

Kauneimmat joululaulut tuli kuunneltua Haapajärven vanhassa puukirkossa. Penkki ei ollut suunniteltu selkävaivaiselle mutta tunnelma oli harras. Sekä kanttori että pappi olivat sijaisia koska varsinaiset ovat äitiyslomalla.

Kolehtihaaveja oli kahdenlaisia. Kädestä käteen kulkevia jotka vaativat penkin päähän kuitenkin valvojan että se kulkee sukkelasti. Pitkävartisia, joiden käsittely onkin taidetta ettei sohi käytävän toisen puolen ihmisiltä silmälaseja rikki.

Pappi ja itse päälaulattaja oli varsin leppoisa vai-ihminen. Arvuutteli mikähän nimi kätkeytyy P.J. Hannikaisen nimen taakse, siis mitkä ovat etunimet? Kanttorikaan ei tiennyt, ehkä äijä olisi tiennyt tuli mieleeni. No sitten jollakulla yleisöstä oli tietoa tai googlasi kesken tilaisuuden kännykällä ja oikea tieto ilmoitettiin.

Mahtava mies P.J. Hannikainen.

Nurmeksesta kotoisin ja Jyväskylässä koulunsa käynyt niinkuin taannoinen työkaverinikin. Isänsä oli lukkari. Nurmeksiksi sanottiin myös alakouluaikoinani sellaisia monoihin kiinnitettäviä luistimia.

Joulupohdinnan 13. luukku.

Pohdinta 13.

Väinö tuskaantui omakotiasujana ja entisenä pienviljelijänä jatkuviin runsaslumisiin talviin. Jo toinen paha lumitalvi peräkkäin ja tuo polvikin vihoittelee, lumityöt eivät suju. Rauhalle hän kertoilee miten Paattisten kauppakeskuksen kyljessä olevassa kerrostalossa voisi asua pihatöistä vapaana.

Lyhyt matka kauppaan, pankkiin ja apteekkiin. Postikin tulee ovesta sisälle asti. Auton voi ajaa parkkihalliin ja saunakin lämpiää sähköllä. Taloyhtiössä on kerhotilaa ja harrastuspiiriä sekä naapurit lähellä. Ikiaikainen suvun perintötila pantiin myyntiin. Tästä on jo muutama vuosi aikaa.

Kaupat syntyivät uudesta velkarahalla, vaikka vanha koti oli vielä myynnissä. Muuttopäivä on heinäkuun ensimmäinen.

Rauha pakkaa katkerin mielin muistorikkaita tavaroitaan vinniltä, vain murto-osa mahtuu mukaan. Kaatopaikalle menevät liiterin ja vintin tavaroista suurin osa, mutta sitten vasta kun sukutila on saatu myydyksi.

Muuttopäivänä Väinö ja Rauha ovat saaneet poikansa avuksi traktorin ja peräkärryn kanssa. Vanha sohva nostetaan reunimmaiseksi kuormaan, laidat ylös ja matkaan. Rauha sekä Väinö istua pönöttävät törtevänä lakia uhmaten kuorman päällä seslongilla.

Entinen kotipiha on kukkeimmillaan ja kesä näyttää parastaan. Traktori kurvaa jo taloyhtiön asfalttipihalle. Kerrostalon muu väki istuu parvekkeillaan ja nousee katsomaan muuttokuorman saapumista sekä saapuvaa seslonkiväkeä. He ovat outo nähtävyys.

Mennään Väinö pois täältä ja äkkiä. Mennään takaisin entiseen kotiimme, sanoo Rauha itkua tuhertaen.

Joulupohdinnan 12. luukku.

Pohdinta 12.

Kaupungit ja etenkin Helsinki ovat pulassa puhtaan luonnontuotteen kanssa. Lumi ei mahdu mihinkään. Suurin syy ovat autojen viemä tila, joten kadunvarsien kaikki vapaat tilat ovat autojen valtaamat. Lumikasoille ei ole edes väliaikaisia tiloja. Entisaikaan kaduilla mahtui kulkemaan vaikka siellä oli lumikasojakin. Nyt kaikki paikat on varattu autoille.

Ennen oli myös talkkareita jotka pitivät omat tontit puhtaina ja järjestelivät asioita. Nyt kiinteistötyöt ovat ulkoistetut ja lunta pitää kuljettaa pois kuorma-autoilla. Lumenkaatopaikat ovat jossain kaukana rinteillä ja touhu maksaa.

Kaupunkien keskuksiin pitäisi louhia eristettyjä isoja luolia jonne lumi voitaisiin talvella kipata. Mahdollisimman lähelle ja ehkäpä olisi myös joitain elevaattorikuljetinvastaanottopaikkoja. Lumi menisi kuin metrolla keskusvarastoon.

Tuo keskusvarasto olisi sitten kesäaikana mahtava kylmävarasto josta saataisiin viilennystä ilmaläpöpumppujen sijasta rakennuksiin ja kauppojen kylmätiloihin.

Olisikohan maapallo jotenkin vinksahtanut väärään asentoon kun lumisin paikka on Helsinki?

Joulupohdinnan 11.luukku

Pohdinta 11.

Jouluna joka huushollista löytyy sinappia. Se saattaa olla juhlan kunniaksi konjakkisinappia lasipurkissa, mutta jos se on muovipakkauksessa olevaa kotisinappia niin voipi olla että se isoäidin hieno perintöpellavatuuki tahriintuu.



Nimittäin toimivien ketsuppi ja sinappipakkausten anhittomuus on suuri ja todellinen. Jos vajaata purkkia säilyttää jossakin nurkassa tuo kapea tulppa alaspäin niin hattua aukaistessa se paine purkautuu pihalle. Jos vajaata purnukkaa taas pitää pystyasennossa, sitä saa hakata ja ravistella tuhottoman kauan ennen kuin sieltä saa mitään herumaan. Sama vika siis ketsupeissa.



Siis tuo kapea korkki on yksi ongelma miksi niitä on ylipäätään vaikea säilyttää alaspäin. Siksi on kehitetty leveäkorkkinen versio. Siinä pitäisi olla vielä jokin paineentasaaja jottei korkkia aukaistessa tuo purskahdus tapahtuisi.




Jäämme odottamaan purskahtamattomia pakkauksia.

Joulupohdinnan 10. luukku

Pohdinta 10.

Kari Tapion poismeno saa laulujensa ystävät surun valtaan. Miksi nyt ja miksi niin varhain, on ihmisten huulilla niinkuin aina tälläisissä tapauksissa.

Laulajaa on juhlittu, kehuttu ja palkittu vuolaasti elinaikanaankin, toisin kuin tavallista tallaajaa. Vikojakin on tunnetusti ollut ja lehdistö niistä kertoillutkin. Mieleeni onkin joskus muistotilaisuuksissa tullut että kaikki ne positiiviset muistelut ja kehut olisi pitänyt esittää henkilön eläissään eikä vasta sitten kun se on jo perin myöhäistä.

Tosin outoa olisi jos jotakuta alettaisiin hänen sairastuttuaan ja vanhennuttuaan, vuolaasti ja lisääntyvässä määrin kehumaan, ja sitten vielä kaikki moitteet ja puutteensa kerrottaisiinjälkikäteen kun hän ei enää ole niitä kuulemassa.

Vesku Loirista tehtiin elokuva-henkilökuva, sitä katsoessa tuli mieleen että se oli jonkinlainen elämäntyödokumentti, joka tällä kertaa poikkeuksellisesti valmistui ja esitettiin elinaikanansa.

Joulupohdinnan 9. luukku

Pohdinta 9.

Itsenäisyyspäivien juhlatunnelmien jälkipohdinta matkaansaattoi ajatelman mitäs jos?
Niinistön tuleva presidenttikausi jääkin vain yhteen ja seuraava presidentti onkin Pekka Haavisto.

Harmaatukkainen ja koeteltu rauhantunnustelija seisoo siinä punaisen maton puolivälissä käsi ojossa. Tunnetusti ei tunnustele Rauhaa vaan vierellään on silloinkin miespuolinen puolisonsa ja tämähän puoliso ei juuri suomea puhu. Ei kai sitä niin paljoa tarvitsekaan, kunhaan osaa sanoa kiitos ja pitää kravattinsa suorassa.

Vai olisiko siinä matolla jykevä Timo Soini? Enpäs tiedä.