Sirkkua vai Pulmua?

Niin, lapsuuteni Latovainiossa käytettiin valtaosin Sirkkua. Pulmu oli herrasväen sokeria.



 Siihen aikaan se oli tämän näköistä ja tuli Kirkkonummen Kantvikista. Sirkun käytölle oli varsin järkevät syyt. Se oli niin kovaa että sokeripalan saattoi ottaa huuliensa väliin ja juoda kahvia senjälkeen tassilta ryystämällä.

 Koskenojan Kalle tiputti vielä usein sulamattoman palasen takaisin kahvikuppiin ja naksautti samalla ikeniään. Pulmu ei tälläiseen ryystöhommaan soveltunut, se suli liian nopeasti. Ostin juuri 750 gr paketin sokeria. Tällä kertaa Sirkkua. 1,59 E/paketti. Sama grammamäärä Pulmua olisi maksanut 1,89 E.

Mistähän tuo ero syntyy? Siis kummassakin paketissa on sama määrä grammoina, mutta tiiveytensä vuoksi paloja Sirkkupaketissa on vähemmän mutta pienempiä. Nykyään paketti on tämän näköinen.

    Pulmu on taas tälläisessä paketissa.

Terminen kevät

Tarkoittaa aamuisinkin kurakelejä. Perhepäivähoitajat saavat tuskailla kurapukujen kanssa ja pääkoirahoitajat samoin.

Onneksi koirat haluavat enemmän ulos kuin vihaavat pukemista, joten kiltisti antavat pukea. Lahkeiden suissa olevat kiristystarrat vaan joskus ovat hieman hankalat ja lahje saattaa mennä kävellessä tassun alle. Parashan olisi vielä omat saappaat joka jalkaan, mutta koira haluaa tuntea kylmän kostean maan polkuanturansa alla.

Olisi se ihmiselle suuri etu jos olisi sellainen huusholli jossa voisi päivähoitolasten ja koiraulkoilutuksen jälkeen tulla kuraeteisen kautta sisään. Suihkuttaa kurat ja hiekat ritilän päällä pois ennen oleskelutiloihin siirtymistä.

Joskus tuli TV:ssä ohjelmaa Kiinan päiväkodeista. Siellä oli lapsilla tuommoinen samantapainen alta auki oleva oloasu kuin näillä koirillakin, helpottaa puhtaanapitoa. Tosin voisihan näihin koirien kurapukuihin suunnitella kehikon koirankakkapussille. Onhan suurkaupunkien hevosvaljakoillakin keräilypussit häntänsä alla. Pissaa ei saa kerätä, se on koiran käyntikortti ja viestiväline.

Valkoinen länsiylämaanterrieri eli Westie sekä Skotlanninterrieri

Piti oikein katsoa mitä netissä sanotaan noista tyttären koiraroduista.

Westie on terhakkaampi ja vaatii enemmän liikuntaa. Turkki tulee nyppiä 2-4 kk välein. Jos Westielle ei määrittele rajoja siitä saattaa tulla määräilevä.

Tuo Vallu on varsin herkkä ovikellolle ja kaikille kolinoille, se vahtii taloa, mekkaloi. Kävelyllä se ei puutu toisiin koiriin, vaan elää omaa elämäänsä. Haistelee tietysti toisten hanurit, kuten asiaan kuuluu.

Skotista sanotaan että se on viisas, itsepäinen ja rauhallinen. Turkki pitää nyppiä myös. Uskollinen ja rauhallinen kotona. Ulkosalla se on vilkkaampi ja itsetietoisempi.

 Tuo Heppu alkaa rähinän tiettyjen isojen koirien suhteen. Muistissa ja korvan takana sillä on jotain kahta naapurin kultaista noutajaa vastaan. Laiskasti se lyllertää kävelyllä jarrukoirana, kun Vallu menee edellä. Ja sitten paluumatkalla se heittää usein lopullisesti jarrut kiinni.

Kaikki keltaiset ja ruskeat läntit pitää tarkkaan haistella ja haju tartuttaa viiksiinsä. Mahakarvat keräävät kaikki risut ja roskat. Hankala siivota kun takkuuntuu. Sisätiloissa se pääosin vain makaa nurkassa tai sängyn alla. Jääkaappi kun avataan niin heti valpastuu, ovikellon soitosta ei reaktiota. Kuvat ovat netistä.

Alistamista

Kuin luokkayhteiskunnassa ikään.

Ja kuten niin usein työelämässäkin, käskyt käsitetään väärin eikä oikein haluta totellakaan. Ja kaikenlisäksi kuten viimeisen videon tapauksessakin, palkinto menee jollekulle toiselle.

Narujen kummassakin päässä on rontti

Jokaisen elämässä on erilaisia vaiheita. Juuri äsken minulla oli elämänvaihe jossa kuljetaan päämäärättä pitkin polkua. Kädessä on narut ja katsellaan puita. Toisessa kädessä on musta pussi jossa sisällä höyryävä ja lämmittävä aines.

Kieltäymysten kautta voittoon

Niin,

Mieleni pullahti tositapahtuma lapsuuteni Latovainiosta, -olin silloin jotain kymmenen paikkeilla.
Kotoväelläni oli peltolohko muutaman kilometrin päässä ja sinne töihin mentäessä otettiin aina jotain evästä ja juotavaa mukaan.

Olin saanut tehtäväkseni mennä keräämään heinänkorjuun jäljiltä pellolle pystyyn jääneet heinäseipäät kasoihin, joista ne sitten traktorilla olisi nopeammin pois siirrettävissä.

Menin ohi kyläkaupan ja mennessäni ostin yhden pullollisen Pyynikin tummaa juomaa, olisiko se ollut Siff-Kola? Pellolle päästyäni laitoin sen salaojaputken päähän vesinoroon. Lähteisen maan vuoksi virvoittavaa vettä virtasi salaojaputken koontiputkesta läpi kesän, vaikka avo-ojat olivat rutikuivat.

Olin päättänyt etten kajoa juomaan ennen kuin työ on tehty. Pullo näkyi selkeästi aina välillä silmiini kun seiväskasat muodostuivat siihen näköetäisyydelle. Ja lopuksi kun yksikseni olin sen kantojobin saanut tehtyä, join sen juoman hitaasti ja nautiskellen. Oli se hyvää. Lievä kanelin maku tuntuu vieläkin kielen takaosassa.

Koirille voi opettaa myös itsehillintää. Eilen laitoin pari herkkupalaa saataville, mutta kielto oli ehdoton. Ei saa ottaa ennen kuin lupa annetaan.

Koirien silmät harottivat kun pyrkivät seuraamaan molempia yhtäaikaa, luvan antajaa ja herkkupalaa.

 Alkutilanteen anelu.

 Sitten ne namipalat ilmestyivät framille.

Lupa ei ole vielä hellinnyt, mutta kun se heltisi, niin valkoinen Vallu hotkaisi molemmat salamannopeasti. Hepulle pitää antaa aina erikseen. Siis ei minkäännäköistä solidaarisuutta koirayhteiskunnassa. Veisivät vaikka luun toisen kerjäläiskoiran suusta, jos niikseen tulisi. Tämän parin elämä muutoinkin on kovin mustavalkoista.

Kevätauringon armottomuus

Niin.

Ikkunanpesua tiedossa, muttei ihan vielä. Tosin voisi pestä vaikka pakkasella kun laittaa auton pissapojan nestettä joukkoon. Sen sijaan tässä vanha dokumenttini mattojenpesusta. Perinteestä joka tapahtuu aina vuosittain sitten kun paarmat ovat heränneet ja on poutaviikko tuloillaan, jotta myös matot ehtivät kuivumaan.

Jokainen pesee omalla tyylillään, jokainen saa pestä niinkuin lystää, mutta toiset tyylit ovat oikeita ja toiset vääriä.

 Ensinnäkin, otetaan kulkuväline, sanko, juuriharja, mäntysuopa ja pestävä matto.

No niin täällä ollaan. Tässä on pesuallas ja tuolla mankeli. Ne otetaan käyttöön. Luvallinen käyttöönotto. Kustannettu verovaroin.

Tarvitaan siis pestävä kohde, harja , ämpäri ja pesuainetta. Tässä tapauksessa ei mäntysuopaa vaan Kiilto-merkkistä. Ovat Tampereella tai Lempäälässä näyttäneet minulle ja kaikille autoilijoille lämpötilaa jo yli kolmekymmentä vuotta.

Sitten vaan matto kaukaloon ja vesi lorisemaan, annnetaan imeytyä. On erään vuoden toukokuu ja täällä ei ole kukaan. Rehelliset ja kunnon ihmiset ovat oikeissa töissä.

Kun on imeytynyt ja kaukalo vedestä täysi, vedetään pää lavalle. -Siis maton, oma pää on missä on.

Harja laitetaan tähän asentoon ja ruiskutetaan pullosta pesunestettä mutkitellen, kuin juosten kusten.

Sitten vaan painetaan kaksin käsin ja pitkin vedoin päästä päähän. Kun on valkoinen kerros koko alalla huuhdellaan pesuaine kuituihin, laittamalla ämpärillä vettä ja painamalla liiat pois harjan selällä painaen. Sokeva harja on paras, tulee Korsosta.

Ja taas vedetään uusi kohta mattoa ylös altaasta toimenpidettä varten. Lopuksi heitetään alhaalta pää yli altaaseen ja pestään toinenkin puoli. Huono homma kun pesty osuus menee tähän jalkoihin ja voi likaantua uudestaan.
Jos oikein pedantti olet, ota muovikelmua laskualustaksi mukaan. Jätesäkistä saat tehtyä myös itsellesi pesuessun.
Mutta ei miehiset miehet semmosia, ruvetaan vielä hakkumaan pyykkäriämmäksi. -sitä nykyaikana niin yleistä matonpesukiusausta

 Kun on kaikki pesty voi huuhtoa vielä siinä vedessä ja ottaa lopuksi tulpat auki ja taittaa maton näin valumaan suuremmat vedet pois.

Sitten mankeliin ja huuhdonta, mankeliin ja huuhdonta. Niin monta kertaa kun jaksaa ja aina vettä vaihtaen.
Kun katsoo tätä ylläolevaa kuvaa niin tulee pappavainaan orihevonen mieleen. (-pyyhkii silmänurkkaa ja ryhdistäytyy)

Jos jättää tänne kuivumaan orsille niin linnut kakkii ja varkaatkin voi viedä. Joten yksi matto kyllä kulkee märkänäkin takaisin.

Niin ja semmonen neuvo kaikille mattovarkaille: Älä koskaan varasta märkää mattoa! Kilohinta on huonompi ja litimärän maton mattovarkaalla on pitkät mutta märät jäljet.

Paha saa palkkansa?

Niin, saa ehkäpä rengaslukon.

Suomessa on totuttu siihen että on tilaa parkkeerata ja jos ei ole ja parkkeeraa väärin, selviää sakoilla.
Nyt on joissakin kaupungeissa varauduttava isompaan kuluerään. Hinaus pitää järjestää ja vanhat sakot maksaa pois ennen kuin saa jatkaa matkaansa.

Mahtaa olla kiva yllätys vaikkapa venäläiselle turistille Lappeenrannassa jos sunnuntaina auto jää jumiin.
Rälläkkää peliin vaan ja yli rajan karkuun.

Tässä on varastoon menossa Helsingin rengaslukkoja.

Mahtanisi siinä outo papatus käydä jos vaikkapa joku Latovainiolainen pappa käy maito-ostoksilla kyläkaupassa ja tuollainen härveli olisi ilmestynyt etupyörään.

Työn teettämisen vaikeus

Niin.

Hautalan ovijupakan yhteydessä on toisteltu useasti, että ihmisen palkkaaminen laillisesti lyhytaikaiseen työhön on perin monimutkaista, siis ellei tekijällä ole omaa yritystä tai toiminimeä.

Tieto on virheellinen, kyse on pelkästään siitä ettei haluta maksaa pakollisia työnantaja- ja veroluonteisia maksuja. On sanonta että asiakas maksaa viime kädessä kaikki työnantajan sivu-, TEL-maksut-, työttömyysvakuutus-, verot, mainonta- sun muut kulut, se on totta. Ja se pienessä kotiremontissa tulee kouriintuntuvaksi, tuntuu kurjalta ja usein halutaan säästää.

Eezy.fi ja toimipiste.fi -sivuilla on selkeät ohjeet ja kaavakkeet miten työosuuskunnan LY-numeroa ja heidän ottamiaan vakuutuksia voidaan hyödyntää ja luoda lyhytkin työsuhde, jossa kolmikannan avulla itse tekijä ja teettäjä eivät sorru pimeän työn syövereihin.

Työttömyyskassat ovat hieman huuli pyöreänä tälläisen kuvion kanssa. Heidän mielestään työn tekeminen ja valvonta on samanlaista yrittäjäluontoista kuin oman toiminimen kautta. Lisäksi jos tekijä haluaisi verovähennyksiä työkaluistaan ja ajoneuvoistaan, se ei onnistu.

Monet muusikot käyttävät satunnaisissa keikkatöissään kyseisenlaista kuviota.

Antaisitko jonkun toisen pakata laskuvarjosi?

Niin.

Asiantuntijoihin luottaminen on tärkeää mutta ei laskuvarjohyppääjätkään anna toisten pakata laskuvarjoaan. Oletko joskus erehtynyt lentokoneeseen niin ettet ole ensin tarkistanut koneen kuntoa?

Odotustilan ikkunasta pitää tehdä koneesta yleistarkastus. Onko säröjä ikkunoissa ja ovatko perävakaajat paikalllaan. Sivusiipi ei saa olla paljoa kärjestä taipunut. Jos on, nosta siitä metakka ja kysy mistä on kyse!

Ja sitten koneen vierellä voit kurkata turbiinien kunnon. Näkyviä säröjä ei saa olla ja jos on yksikin tuollainen vääntymä roottorin lavassa, nosta metakka ja kova!

Ylös aina pääsee, mutta ajattele jo lähtiessäsi alastuloa. Tarkista pyörien urasyvyys. Löytyykö pakollinen 3 mm? Nolo on jos ilmassa ratsataan ja matka sen vuoksi pitää keskeyttää. Tarkista myös jarrulevyt ja iskunvaimenninhydrauliikka. Nestevuodot näkyvät paljaalla silmällä, ja jos niitä on, nosta metakka!

Oma tavaramerkkimme meillä kaikilla

Niin,

Olisi se kai mukavaa jos olisi oma suvun vaakuna ja oma logo pistää joka paikkaan framille. Vielä mukavampaa olisi jos olisi jokin tunnuskuva tai teema jota voisi viljellä sopivasti, ilman että se mitenkään kaupallisesti tai ylpeyden osoituksena otettaisiin.

Majoituspaikkamme oli vanha olutpanimo joka oli rakennettu 1600 -luvulla. Iso halli rakennettu täyteen huoneita hirsien ja narisevien puulattioiden avulla. Tälläinen baarissa oleva lapsiteema toistui joka paikassa. Ilmeisesti oli sen panimon brandi sitten ollut.

Tuo lapsiteema kiersi isona kaakelimosaiikkina koko baaria. Haluttavampi olisi ollut tuo kuparinen tislauspannu kotikäyttöön.

Minkähän takia sen ajan köyhien oloissa on pulleat lapset pantu kuvissa aikuisten touhuihin?

Sängynpäätykuva.

Myös tyynyliinassa ja aluslakanassa kiersi sama kuvio.

Ja kylpyhuoneen tilpehööreissä. Oli kengänkiilloitusliinakin ja suihkumyssy. Itse asiassa tuollaiset pikkupurkit ovat helpompi suihkussa avata, kuin kertakäyttöiset pussukat. Hampailla olen niitä joskus repinyt ja shampoo purskahtaa suuhun. Ja sitten kun on ilman silmälaseja, laittaa ensin hiuksiin hoitoainetta ja lopuksi päähän suihkuvaahtoa.

Ja sitä vaan työtön hotellissa oleskeli vaikka jossain päin maailmaa nähdään nälkää ja yövytään ulkosalla. Anne Frank katseli syyllistävänä, hoikkana ja sittemmin kaasukammioon tukahdettuna, ei tuommoisessa touhussa ole rotia. Jos Gandhi eläisi, häneltä voisi kysyä mitä mieltä hän on länsimaisesta hapatuksesta ja elintasokilpailusta ylipäätään.

Siinä Anne Frankin talon vieressä on homomonumentti. Pystytetty toisen maailmansodan homouhrien muistoksi. Lieneekö uhreja ollut enemmän/vähemmän kuin Suomen talvisodassa?

Reviirin ensivaikutelma

Tulee usein postilaatikosta. Joskus se on kauempana ja nimistä ei edes tiedä mikä mikä mihinkin huushollin kuuluu. Usein, -jos postinjakelun säännöt sallii, se on tontin tai kulkutien kulmalla. Näin osoittaen että tästä eteenpäin on meidän valtakuntaa. Se on joskus kuin vaakuna tai lippu joka kertoo huushollistakin ja niiden asukkaista jotain. Tuossakin porukassa on selvästi vasemmalle päin kallellaan olevia. Joku tunnustaa väriä ja useat haluavat vain olla harmaata massaa.

Kauppiaat ja kotimurtoja harrastavat saavat myös varsin viljalti informaatiota jos laatikko pursuaa tai sisältää vartiointiliikkeen tarroja.

Tässä esimerkki individualismista.

Tuossa on useaa eri hintaluokkaa. Muoviset alle 20 E. Rosterinen Bobi 200 E ja rosterinen Stala 250 E. Punaisen ja sinisen hintaa ja valmistajaa en tunnista.

Ja sitten kun jatketaan töllien pihoille niin on satsattu yksityiskohtiin.

On rekeä ajajineen ja maitolaituria vain koristeeksi.

Toisaalta kotipihan voi myös miinoittaa ja ajatella oikeutetusti, että mitäs meidän laatikot teille ulkopuolisille kuuluu.

Ennen oli energiaa

Niin. Ei ajateltu rakennusten energiankulutusta. Julkisivut täyteen ikkunoita ja ne kaikki yhdenkertaisia.


Alapuolella joku asuu asuntolaivassa.

Hotellihuoneessa oli sellainen ikkunaratkaisu että alapuoli nostetaan ylös, jos haluaa tuulettaa. Ylhäällä se ei pysy muuten kuin kapula panemalla alle.

Nykyarkkitehtuuri on sitten jotain ihan muuta. Polkupyörille on varattu tilaa, tuo kolmikerroksinen ramppi, autoille ei ollenkaan. Pyörät ovat rautatieaseman ja sataman matkalaisten enimmälti osin.

Siitä sitten voi alkaa etsiä omaansa työpäivän päätyttyä. Liki kaikissa oli jykevä ja koliseva ketjulukko.

Jos asuu asuntolaivassa, voi mennä oman kodin kanssa töihin. Säästyneellä tonttimaksulla voi ostaa shamppanjaa ja tehdä niistä taideteokset asunnon kannelle.

Kahvia aromoituna sivettikissan läpi.

Niin.

Kuvassa kahvipaketti jonka sain juuri.

Sain juuri paketin tuliaisina Helsinki-Vantaalla. Eli kahvipaketti. Tohtineeko pakettia avata. No ehkä sitten kun on sopivasti porukkaa koolla. Toisaalta jos söisin niistä osan kokonaisina ja kierrättäisin samalla tavoin vielä yhden kierroksen, mahtanisiko aromi parantua?

Tässä sanotaan että se olisi maailman kalleinta, Wikipedia sanoo että kalliimpaa on norsun pökäleistä kerätty. Kaipa se hinta vaihtelee vuosittain.

Kopi Luwak

Sivettikissa ruokailemassa

Kopi Luwak eli sivettikissakahvi on maailman toiseksi kallein kahvi. Sitä valmistetaan vain 500 kg vuodessa.
Indonesiankielinen sana Kopi tarkoittaa kahvia ja Luwak sivettikissaa. Kopi Luwak valmistuu, kun sivettikissoihin kuuluva musanki syö kahvinmarjoja. Sivettikissa ei voi sulattaa kovia papuja, vaan ne kulkeutuvat ruuansulatuselimistön läpi sivettikissan ulosteeseen. Sivettikissan ulosteessa pavut näkyvät selvästi ja ne noukitaan ulosteesta. Poimitut pavut pestään ja myydään eteenpäin. Kahvipavut paahdetaan ja jauhetaan ennen kahvijuoman valmistamista.^[1]

Aromi

Kahvinpapuja sivettikissan ulosteissa

Sivettikissan suoliston läpi kulkeminen, vatsahapot ja ruoansulatusentsyymit tuottavat kahvipapuihin omalaatuisen aromin. Maussa kerrotaan olevan vivahteita suklaasta tai karamellista. Johtuen erikoisesta tavasta, jolla kahvi syntyy, sen pavuista maksetaan maailman kalleinta kilohintaa: 100 grammaa maksaa noin 30 euroa. Kupillinen niistä tehtyä espressoa voi maksaa 50 puntaa.^[2] Vuonna 2012 tätä kahvia myytiin Suomessa n. 300 euron kilohintaan.

Lähteet

1. ↑ Kopiluwak.info
2. ↑ Guardian.co.uk: The £50 espresso