Risto haukkaa donitsistaan ja mieli kääntyy hänellä mammaansa, naapuripöydässä elämän ehtooseensa ehtineen naisihmisen nähdessään. Mamma oli loppuaikana niin kovin kumarainen mutta ei eläissään lainkaan nöyrä. Sitkeä ankeiden aikojen sissi, joka vei isoa perhettä eteenpäin loihtien ruokapöydän antimet miltei kokonaan oman maan ja karjan tuotteista. Jälkeenpäin analysoiden hän oli ehkä katkerakin kohtalolleen. Niin raskas on sukupolvenvaihdoksen koittaessa luopua omasta itse hankitusta, ja antaa se jälkeentuleville kuin valmiiksi katetun pöydän.
Aika on työn ja aika on levon, mutta entisaikojen isännät ja emännät menivät usein suorilta jaloilta maan multiin. Niin ehkä oli hyväkin. Ei niinä aikoina joutenoloa arvostettu ja ahdistavaa oli se syytikiläisen aika monelle eläkeläisellekin. Matkustelukin rajoittui lähimpään kaupunkiin jossa käytiin apteekissa tai hakemassa uusi syysulsteri, paikkakankaan jo loputtua.
Ruokottomin ulsteri -siitä puheen ollen, oli varmaan paikallisella boheemilla ja taidemaalarilla, Kalle Aaltosella. Ei suostunut sitä riisumaan edes kesäkuumalla, koska peitti niin kätevästi mahan ympärille vyötetyn kangassäkistä tehdyn rahavyön. Hänen taulunsa ovat nyt taas arvossaan. Taulut jotka hän usein maalasi ruokapalkalla maakuntia kiertäesään. Samanlainen turjake oli myllynkivien puhdistaja. Hän oli Kauhajoella ollessaan myynyt mittavan määrän kotitarvemyllyjä maalaistaloihin. Myöhemmässä elämänvaiheessa lähti jalkaisin kulkemaan ja puhdistamaan kiviä talosta taloon, kuin laukkuryssä.
Sellainenko elämänvaihe olisi nyt Ristollakin edessä? Ei hänellä ole mitään erityistä annettavaa kenellekään ja maalaistaloissakaan ei juuri tarvita enää ammattitaidotonta tilapäistyövoimaa. Risto haukkaa viimeisen murusen donitsistaan, vie tarjottimen telineeseen ja menee vessaan.
Vessan edessä on telineessä asusteita joiden yläpuolella on outo termi "funktionaalinen asuste", -mitähän sekin tarkoittaa? Lineaarisen, vertikaalisen, horisontaalisen Risto jotenkin ymmärtää, mutta että funktionaalinen? Lakana on horisontaalinen tekstiili ja ikkunaverho vertikaalinen tekstiili. Olisikohan tässäkin kyse siitä?
Pilkkimiehet kuulemma ostavat kovien pakkasten lämmittimiksi angorakanin poikasia, joita sitten laittavat elävänä housuihinsa. Onko siinä kyse eläinrääkkäyksestä vai symbioosista?
Vessan edessä on miespari jonka keskustelua Risto ei voi olla kuulematta. Toinen heistä on Lindvallin Topi. Hän kertoo kuinka mökkikylän rakennustyöt Tabe Sloorin mailla Tammelan Huhtiniemessä ovat keskeytyksissä koska mistään ei saada kaivuria.
Sillä silmänräpäyksellä Risto esittäytyy yksityisyrittäjäksi ja sanoo että jos kuorma-auto ja lavetti sekä majoitus löytyy niin kaivuri on käytettävissänne.
Myöhemmin sunnuntaina Tapiolan Energian varikolta lähtee traktorikaivuri lavetin kyytiin. Risto tiesi avainten säilytyspaikat ja hälytyslaitteiden ovikoodit, hieman pelottaa mutta onpa työtä ja askarta tiedossa. Luvaton käyttöönotto, käyttövarkaus, anastus vai vaiko pelkkä lainaus tai itsepuolustusko kyseessä on, kun käry kumminkin joskus käy?
8.6.2006
7.6.2006
Kuninkuusravit
Lehdessä on myös mainos kuninkuusraveista ja holjista markkinoista iltaohjelmineen. Saapi nähdä nähdäänkö Kari Tapio oikeasti paikalla? Holjien organisaatiossa toimii Erkki Tervomaa joka on Timo Tervon veli ja Jonna Tervomaan setä. Erkki on ainoa ja oikea originaali Holjanteri. Kaikki muut jälkeensänimetyt ovat feikkejä, niinkuin Latovainiossa äitinsä kanssa asuva kaimakin.
Erkin kaveri on moottoripyöräaktivisti jo neljäkymmentä vuotta luojan armosta.
Humppilassa oli talvena 1974 seurojentalolla tanssit joissa esiintyi Kontra Virtanen ja lauloi Jerry-jee Cotton lauluaan. Keijolle tuli jotakin riitaa toisen kaverin kanssa lavan edustalla. Hän ratkaisi tilanteen vetämällä kovan nilkkapotkun toisen munille. Aiemmin ei eikä sen jälkeenkään Risto ole nähnyt toista niin poispelattua taistelukaveria. -No paitsi eilen kun Kirkkonummen Amin Asikainen veti saksalaista nokkaan, kunhan oli ensin raapaissut silmäkulman auki hanskan syrjällään.
Erkin kaveri on moottoripyöräaktivisti jo neljäkymmentä vuotta luojan armosta.
Humppilassa oli talvena 1974 seurojentalolla tanssit joissa esiintyi Kontra Virtanen ja lauloi Jerry-jee Cotton lauluaan. Keijolle tuli jotakin riitaa toisen kaverin kanssa lavan edustalla. Hän ratkaisi tilanteen vetämällä kovan nilkkapotkun toisen munille. Aiemmin ei eikä sen jälkeenkään Risto ole nähnyt toista niin poispelattua taistelukaveria. -No paitsi eilen kun Kirkkonummen Amin Asikainen veti saksalaista nokkaan, kunhan oli ensin raapaissut silmäkulman auki hanskan syrjällään.
5.6.2006
Uutisia
Risto jatkaa lehtien selaamista. Hesarissa on yllättävä uutinen. Kuka ajoi tikanpojan puuhun? Oliko se pikkukajava? Juska Parviainen kertoo ystävästään johon hän tutustui DTM-katurata-ajoissa.
Surullisia kertomuksia, niinkuin se Porvoon kirkon palokin. Oliko se taas Pöljänteri?
Sitten kerrotaan siitä kun joku Jari tuli kaapista ulos. Mitä uutista siinä on, koskaan ei kerrota kun joku menee kaappiin sisälle. Kaipa sinne kaappiin ensin on mentävä jotta sieltä voi tulla ulos. No jos äiti synnyttää kaapissa niin sitten tietenkin sieltä tullaan vain ulos, mutta sitten voitaisiin kertoa kuinka äiti meni kaappiin synnyttämään. Sehän se vasta suuri uutinen olisi.
Nykyään on vielä asunnoissa niin pienet kaapitkin että miten sinne mahtuu? Jos on isompi niin sitä sanotaan vaatehuoneeksi. Missähän menee vaatekaapin ja vaatehuoneen ero? Varmaan siinä että vaatehuone on kiinteä ja vaatekaappia taas voi siirtää. Mutta mitä sitä turhia siirtelemään, jalkalista puuttuu takaa ja tapettikin ei ole auringossa kellastunut.
Risto on koko ikänsä pohtinut probleemaa: Jos hän rakentaisi talon joka olisi kuin iso pallo, miten laskettaisiin lattiapinta-ala? Varmaan kannattaisi laskea eri tavalla kun laittaa myynti-ilmoituksen, ja eri tavalla taas jos joutuu maksamaan jotain maksua neliöiden mukaan.
Surullisia kertomuksia, niinkuin se Porvoon kirkon palokin. Oliko se taas Pöljänteri?
Sitten kerrotaan siitä kun joku Jari tuli kaapista ulos. Mitä uutista siinä on, koskaan ei kerrota kun joku menee kaappiin sisälle. Kaipa sinne kaappiin ensin on mentävä jotta sieltä voi tulla ulos. No jos äiti synnyttää kaapissa niin sitten tietenkin sieltä tullaan vain ulos, mutta sitten voitaisiin kertoa kuinka äiti meni kaappiin synnyttämään. Sehän se vasta suuri uutinen olisi.
Nykyään on vielä asunnoissa niin pienet kaapitkin että miten sinne mahtuu? Jos on isompi niin sitä sanotaan vaatehuoneeksi. Missähän menee vaatekaapin ja vaatehuoneen ero? Varmaan siinä että vaatehuone on kiinteä ja vaatekaappia taas voi siirtää. Mutta mitä sitä turhia siirtelemään, jalkalista puuttuu takaa ja tapettikin ei ole auringossa kellastunut.
Risto on koko ikänsä pohtinut probleemaa: Jos hän rakentaisi talon joka olisi kuin iso pallo, miten laskettaisiin lattiapinta-ala? Varmaan kannattaisi laskea eri tavalla kun laittaa myynti-ilmoituksen, ja eri tavalla taas jos joutuu maksamaan jotain maksua neliöiden mukaan.
30.5.2006
Autokeidas
Sinikka herättää Riston jo ennen kuutta koska hänen täytyy lähteä. Ristolle on jätetty keittiöön voileipää ja termariin kahvia. Sinikka pyytää vielä varmistamaan että ovi menee lukkoon kun Risto poistuu.
Risto on nyt yksin isossa lukaalissa. Olo on hieman outo kun talon omistajakaan ei tiedä hänen täällä olostaan. Nopeasti Risto tekee aamutoimet ja ajaa autokeitaalle tankkaamaan autonsa.
Hän myös menee hetkeksi baariin lukemaan päivän aviisit ja miettimään mitä nyt tekisi.
Pyörittelee Turkka Malin käyntikorttia sormiensa välissä ja muistelee aikaa jolloin hän sai Mika ja Turkka Malin demokasetin kuunneltavakseen. Vorssalaismurteella laulelut laulut jopa ärsyttävät joitakuita, mutta tältä seudulta kotoisin olevia ja nykyisin muualla asuvia ne viehättävät. Asiassa on sama kotiseutukaiho kuin amerikansuomalaisilla syttyy sieluun aina suomenkieltä kuullessaan.
Poikien ensimmäinen levy oli Runkomäen iltamat. Siinä oli yksi kappale "mää ja hiljane Viljane". Siinä laulussa mää ja hiljane Viljane sekä Viljasen pontiakki seikkailivat Helsingissä. Viljanen oli hiljainen ja totinen mies. Helsingissä pissahädän yllättäessä meni ja virtsasi kadunreunaan. Tuli poliisi ja sanoi: "ei täällä saa kuseksella, se maksaa nyt kympin". "Tossa on kakskymppiä, kuse sääki" -sanoi Viljanen ja antoi rahat poliisille.
Oli myös kappale "anteeks Nieminen". Paikkakunnalla oli eräs Nieminen joka tarjosi aina "anteeks" -sanaa kysymyslauseidensa loppuun tai alkuun. Saattoi myös sanoa sen kiitoksen sijaan ja sai kantaa tuollaista lempinimeä läpi elämänsä. Laulu päättyy sanoihin: "anteeks Nieminen, kun susta laulun tein".
Laulu pumpulienkeleistä ja muut paikalliseen historiaan liittyvät tekstit ovat melkolailla sisäpiirin juttuja ja juju ei varmaan aukene esim. savolaisille. Lisäksi ei poikien laulunääni ehkä ole kaikista melodisemmasta päästä, joten Tom Jonesin veroinen maailmanmaine jää heiltä ehkä saavuttamatta. Toisaalta ei Tom Jones olisi lainkaan yhtä suosittu esiintyjä jonkun rakennuksen harjannostajaisissa, joten puntit ovat tasan tältä osin.
Risto on nyt yksin isossa lukaalissa. Olo on hieman outo kun talon omistajakaan ei tiedä hänen täällä olostaan. Nopeasti Risto tekee aamutoimet ja ajaa autokeitaalle tankkaamaan autonsa.
Hän myös menee hetkeksi baariin lukemaan päivän aviisit ja miettimään mitä nyt tekisi.
Pyörittelee Turkka Malin käyntikorttia sormiensa välissä ja muistelee aikaa jolloin hän sai Mika ja Turkka Malin demokasetin kuunneltavakseen. Vorssalaismurteella laulelut laulut jopa ärsyttävät joitakuita, mutta tältä seudulta kotoisin olevia ja nykyisin muualla asuvia ne viehättävät. Asiassa on sama kotiseutukaiho kuin amerikansuomalaisilla syttyy sieluun aina suomenkieltä kuullessaan.
Poikien ensimmäinen levy oli Runkomäen iltamat. Siinä oli yksi kappale "mää ja hiljane Viljane". Siinä laulussa mää ja hiljane Viljane sekä Viljasen pontiakki seikkailivat Helsingissä. Viljanen oli hiljainen ja totinen mies. Helsingissä pissahädän yllättäessä meni ja virtsasi kadunreunaan. Tuli poliisi ja sanoi: "ei täällä saa kuseksella, se maksaa nyt kympin". "Tossa on kakskymppiä, kuse sääki" -sanoi Viljanen ja antoi rahat poliisille.
Oli myös kappale "anteeks Nieminen". Paikkakunnalla oli eräs Nieminen joka tarjosi aina "anteeks" -sanaa kysymyslauseidensa loppuun tai alkuun. Saattoi myös sanoa sen kiitoksen sijaan ja sai kantaa tuollaista lempinimeä läpi elämänsä. Laulu päättyy sanoihin: "anteeks Nieminen, kun susta laulun tein".
Laulu pumpulienkeleistä ja muut paikalliseen historiaan liittyvät tekstit ovat melkolailla sisäpiirin juttuja ja juju ei varmaan aukene esim. savolaisille. Lisäksi ei poikien laulunääni ehkä ole kaikista melodisemmasta päästä, joten Tom Jonesin veroinen maailmanmaine jää heiltä ehkä saavuttamatta. Toisaalta ei Tom Jones olisi lainkaan yhtä suosittu esiintyjä jonkun rakennuksen harjannostajaisissa, joten puntit ovat tasan tältä osin.
29.5.2006
Murheenkryyni
Turkka Mali tulee juttelemaan Riston viereen sohvalle. Risto ei oikein tiedä mistä juttelisi ja keksii yhtä'äkkiä hyvän huumoriaiheen. Pierutyyny on Riston mielestä ihmiskunnan kehittämistä esineistä ehkä juuri se joka on matkaansaattanut eniten hyväntahtoista iloa ja naurua.
Risto kertoo Turkalle pitkät tarinat pierutyynystä ja kuinka se tulisi Turkankin sisällyttää harjannostajaisohjelmistoonsa. Turkka naurahtaa mutta ei tyrmää kokonaan ajatusta. Risto kysyy myös keskustelun sopivassa taukopaikassa, olisiko Turkalla tietoa tilapäisestä majapaikasta.
Turkka lupaa kysyä asiaa tuttavapiiriltään, joka onkin todella laaja. On Pertti Munck ja Ilkka Joenpalo, joilla on valtaa sekä asemaa. Jos ei muuta järjesty niin tulet muutamaksi yöksi meille Murheenkryyniin.
Turkka on nimennyt aikoinaan isoisänsäkin omistamankin ison talon sen vaatiman jatkuvan remontin vuoksi uudelleen. Uudelleen se tuli myös suvun haltuun kun Turkka otti ison pankkilainan. Kaikki ikkunat uusittiin ja pihalle rakennettiin tenniskenttä, ulkovuoraus uusittiin ja siinä yhteydessä Turkka maalasi verhouslaudat sisäpuoleltakin, -vahingossa.
Risto on hieman kiusaantunut, hän ei ole tottunut tällä tavoin vonkaamaan yöpymisiä ihmisten nurkkiin. Jokaisella on oma perheensä ja yksityisyytensä. Turkallakin on vaimo ja kaksi aikuistuvaa lasta sekä koira.
Turkka antaa käyntikorttinsa ja poistuu jo synkkenevään yöhön yhdessä Eki Liikasen kanssa.
Sinikka alkaa tehdä petiä Ristolle vinttikamariin ja vihjaa jo muillekin että olisi aika poistua, hänellä on aikainen herätys.
Vinttikamarissa ei uni tahdo tulla silmään. Seinillä on valokuvia Alpo Suhosen Chigagon ajoilta ja muuta jääkiekkorekvisiittaa. Ristolle tulee mieleen myös voisiko hän erakoitua samalla tavoin kuin Turkka Malin appiukko. Hän juopotteli ja muutti lopulta asumaan yksikseen Kiskon ja Pohjan kuntien rajamaille synkkään metsään. Jätti anopin yksikseen kahden lapsen kanssa.
Siellä tuo appiukko asusteli ja eli erakkona. Elonsa päättyi kun naapuri tuli eräänä iltana kylään koskenkorvapullon kanssa. Juopoteltiin ja tuli riitaa tontin rajasta. Appiukko oli tietä tehdessään koukannut puolisen metriä naapurin puolelta. Siitä syystä hän sai seitsemän pistoolinluotia vartaloonsa ja naapuri puolitoistavuotta vankilaa.
Testamenttia ei ollut ja appiukko ei ollut koskaan tunnustanut tyttäriään virallisesti omakseen, joten metsälammen rannalla ollut tila ja Pohjan säästöpankissa olevat rahat menivät hänen veljelleen.
Risto kertoo Turkalle pitkät tarinat pierutyynystä ja kuinka se tulisi Turkankin sisällyttää harjannostajaisohjelmistoonsa. Turkka naurahtaa mutta ei tyrmää kokonaan ajatusta. Risto kysyy myös keskustelun sopivassa taukopaikassa, olisiko Turkalla tietoa tilapäisestä majapaikasta.
Turkka lupaa kysyä asiaa tuttavapiiriltään, joka onkin todella laaja. On Pertti Munck ja Ilkka Joenpalo, joilla on valtaa sekä asemaa. Jos ei muuta järjesty niin tulet muutamaksi yöksi meille Murheenkryyniin.
Turkka on nimennyt aikoinaan isoisänsäkin omistamankin ison talon sen vaatiman jatkuvan remontin vuoksi uudelleen. Uudelleen se tuli myös suvun haltuun kun Turkka otti ison pankkilainan. Kaikki ikkunat uusittiin ja pihalle rakennettiin tenniskenttä, ulkovuoraus uusittiin ja siinä yhteydessä Turkka maalasi verhouslaudat sisäpuoleltakin, -vahingossa.
Risto on hieman kiusaantunut, hän ei ole tottunut tällä tavoin vonkaamaan yöpymisiä ihmisten nurkkiin. Jokaisella on oma perheensä ja yksityisyytensä. Turkallakin on vaimo ja kaksi aikuistuvaa lasta sekä koira.
Turkka antaa käyntikorttinsa ja poistuu jo synkkenevään yöhön yhdessä Eki Liikasen kanssa.
Sinikka alkaa tehdä petiä Ristolle vinttikamariin ja vihjaa jo muillekin että olisi aika poistua, hänellä on aikainen herätys.
Vinttikamarissa ei uni tahdo tulla silmään. Seinillä on valokuvia Alpo Suhosen Chigagon ajoilta ja muuta jääkiekkorekvisiittaa. Ristolle tulee mieleen myös voisiko hän erakoitua samalla tavoin kuin Turkka Malin appiukko. Hän juopotteli ja muutti lopulta asumaan yksikseen Kiskon ja Pohjan kuntien rajamaille synkkään metsään. Jätti anopin yksikseen kahden lapsen kanssa.
Siellä tuo appiukko asusteli ja eli erakkona. Elonsa päättyi kun naapuri tuli eräänä iltana kylään koskenkorvapullon kanssa. Juopoteltiin ja tuli riitaa tontin rajasta. Appiukko oli tietä tehdessään koukannut puolisen metriä naapurin puolelta. Siitä syystä hän sai seitsemän pistoolinluotia vartaloonsa ja naapuri puolitoistavuotta vankilaa.
Testamenttia ei ollut ja appiukko ei ollut koskaan tunnustanut tyttäriään virallisesti omakseen, joten metsälammen rannalla ollut tila ja Pohjan säästöpankissa olevat rahat menivät hänen veljelleen.
28.5.2006
Lapsuusmuistoja.
Turkkaa katsellessa Ristolle tulee mieleen lapsuusajat joita hän vietti paljon Pöljänterin seurana maalaistalossa. Turkan isän kollega oli sillä suunnalla Osmo Laine. Hän saattoi alulle valtaosan seutukunnan vasikoista ja porsaista.
Keinosiementäjän työsuoritus on melko selväpiirteinen ja kaupunkilaiselle ehkä kauhistuskin, mutta työtä siinä kuin mikä muukin palveluammatti. Myös eläinlääkäri joutuu maalla paljon raskaampiin ja sottaisempiin hommiin kuin jossain pieneläinklinikalla. Näissä hoitotoimenpiteissä on aina kolme osapuolta. Hoidettava joka ei sano mitään, on vain kärsivän näköinen ja elänlääkärin tehtävänä on sitten tietää tai arvata miksi. On myös eläimen omistaja joka on huolissaan omaisuudestaan tai lemmikistään. Lääkäri sitten kolmantena jonka vastuulla on ratkaisevat päätökset esim. ravi- tai ratsuhevosen kohtalosta.
Risto oli erään kerran Pöljäntereillä kun emäntä tuli hälyttämään kaiken liikenevän väen eläinlääkärin avuksi navetalle. Pöljäntereiden lehmä oli saanut poikimisen komplikaationa kohdun esiintyöntymän. Emäntä ottaa liinavaatekaapista puhtaita lakanoita, lämmittää kuumaa vettä ja on kovin hermostuneen oloinen. Risto näkee sielunsa silmin tuskaisen lehmän makaavan kohtu sontaruuhessa ja kohta tämän väen työntävän tuota elämän kehtoa takaisin paikkaan minne se on suunniteltukin olevaksi ja pysyväksi.
Ei Risto pikkupoikana silloin tuntenut että hänestä olevan apua ja herkkähermoisena jäikin pirttiin, kaikkien muiden, eli aktiivisen ja monenmoisia asioita nähneen sakin rientäessä lääkärin avuksi. Enää ei Risto muista miten siinä kävi lehmän loppujen lopuksi, mutta tämä rintamakarkuruus on hänen mielessään aina kun eläinlääkäristä puhetta syntyy.
Toiselta kertaa Risto muistaa kun yksi lehmä sai puhalluksen, eli söi liiaksi tuoretta ruohoa jolloin vatsaan syntyy liialti kaasua. Tämä kaasu ei poistu samalla tavoin helposti kuin esimerkiksi Ristolta tapahtuu jatkuvasti, vaan lehmä turpoaa ja voi jopa kuolla. Tuolloin tuo kyseinen lehmä ei kuitenkaan kuollut vaan selvisi kun sen etupää nostettiin korkeammalle ja lehmälle juotettiin runsaasti öljyä.
Keinosiementäjän työsuoritus on melko selväpiirteinen ja kaupunkilaiselle ehkä kauhistuskin, mutta työtä siinä kuin mikä muukin palveluammatti. Myös eläinlääkäri joutuu maalla paljon raskaampiin ja sottaisempiin hommiin kuin jossain pieneläinklinikalla. Näissä hoitotoimenpiteissä on aina kolme osapuolta. Hoidettava joka ei sano mitään, on vain kärsivän näköinen ja elänlääkärin tehtävänä on sitten tietää tai arvata miksi. On myös eläimen omistaja joka on huolissaan omaisuudestaan tai lemmikistään. Lääkäri sitten kolmantena jonka vastuulla on ratkaisevat päätökset esim. ravi- tai ratsuhevosen kohtalosta.
Risto oli erään kerran Pöljäntereillä kun emäntä tuli hälyttämään kaiken liikenevän väen eläinlääkärin avuksi navetalle. Pöljäntereiden lehmä oli saanut poikimisen komplikaationa kohdun esiintyöntymän. Emäntä ottaa liinavaatekaapista puhtaita lakanoita, lämmittää kuumaa vettä ja on kovin hermostuneen oloinen. Risto näkee sielunsa silmin tuskaisen lehmän makaavan kohtu sontaruuhessa ja kohta tämän väen työntävän tuota elämän kehtoa takaisin paikkaan minne se on suunniteltukin olevaksi ja pysyväksi.
Ei Risto pikkupoikana silloin tuntenut että hänestä olevan apua ja herkkähermoisena jäikin pirttiin, kaikkien muiden, eli aktiivisen ja monenmoisia asioita nähneen sakin rientäessä lääkärin avuksi. Enää ei Risto muista miten siinä kävi lehmän loppujen lopuksi, mutta tämä rintamakarkuruus on hänen mielessään aina kun eläinlääkäristä puhetta syntyy.
Toiselta kertaa Risto muistaa kun yksi lehmä sai puhalluksen, eli söi liiaksi tuoretta ruohoa jolloin vatsaan syntyy liialti kaasua. Tämä kaasu ei poistu samalla tavoin helposti kuin esimerkiksi Ristolta tapahtuu jatkuvasti, vaan lehmä turpoaa ja voi jopa kuolla. Tuolloin tuo kyseinen lehmä ei kuitenkaan kuollut vaan selvisi kun sen etupää nostettiin korkeammalle ja lehmälle juotettiin runsaasti öljyä.
27.5.2006
Markka Tuli
Turkka Mali tulee juttelemaan Riston kanssa mahdollisesta uudesta poikkitaiteellisesta produktiosta Helsingin tuleviin euroviisuihin. Turkka teki aikoinaan myös Anneli Saariston menestymättömyyskappaleen, Da Dolce Vitan.
Risto tuntee Turkan hyvin kouluajoiltaan. Turkka on keinosiementäjän poika ja opiskellut myöhemmin yhdessä Tampereella pedagogiaa Arja Korisevan kanssa. Turkan lapsuudenkoti sijaitsee Forssan Häiviässä, juuri siinä ennen Sanomalan painotaloa, Someron tien liittymässä.
Risto ei lämpene millekään typerille euroviisuille, mutta Holjille hän on aina himoinnut pääsevänsä pääesiintyjäksi. Se se vasta olisikin jotain.
Risto tuntee Turkan hyvin kouluajoiltaan. Turkka on keinosiementäjän poika ja opiskellut myöhemmin yhdessä Tampereella pedagogiaa Arja Korisevan kanssa. Turkan lapsuudenkoti sijaitsee Forssan Häiviässä, juuri siinä ennen Sanomalan painotaloa, Someron tien liittymässä.
Risto ei lämpene millekään typerille euroviisuille, mutta Holjille hän on aina himoinnut pääsevänsä pääesiintyjäksi. Se se vasta olisikin jotain.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Viljasen Esko haastattelee Pelliniemen Juhoa
Simolasta Kalsun kankaalle ja alkuasukkaita haastattelemaan. Simolan Oskari Papalla oli kaivossaan varastoituna erinomaista sahtia ...
-
Niin, Nyt vuonna 2019 Laukku Leena on Jämsässä. Alla myös muita julkaisuja. https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/75db588e-0711-40c6-bb09-b...
-
Niin, Uskoisin että joka toisessa yli parikymmentä vuotta vanhassa kotitaloudessa on tihkuttava keittiöhana. Vuoto ei ole vaaralli...
-
Niin, Järsön luontopolulla en ollut ennen käynytkään. Parempi mennä polkupyörällä koska Järsöntiellä on ajokielto. Ensin yli moottoritien...