Kulttuuriopistolla

Miehet syövät seisovasta pöydästä ja erottuvat kyllä muusta kulttuuriopiston väestä. -Kuinkahan paljon tännekin kaadetaan valtion rahoja, pähkäilee Risto. Kulttuuria olla pitää, pelkkä rahan perässä juokseminen turruttaa, toteaa taas Josef.

Taide, kulttuuri ja musiikki jakavat ihmiset moneen leiriin. Suurimmat riidat saadaan ainakin silloin aikaiseksi jos jonkun poliittisen yhteenliittymän taholta pitää yrittää jakaa avustusrahoja yksimielisesti ja tasapuolisesti. Tämäkin keskustelu polveilee museoista taiteeseen ja urheiluhalleihin kun miehet pupeltavat kaalilaatikkoaan.
Josef tulee paluumatkan aikana tietoiseksi että Risto on vielä talvisella hevoshoitoreissullaan ja odottaa saavansa majoittua pariksi päiväksi leväplantaasilla.
Lämmitetään sitten savusauna ja mennään sitten Kälviän Alkon ja marketin kautta tankkaamaan hieman einestä -toteaa Josef. Ei siitä miehestä oikein ota selvää onko Risto toivottu vieras vai ei.


Akkumalaattorikin on tuotu kierrätykseen. Kahdella kierteellä suorin vartaloin tien penkalle, vaikeusaste viisi. Keskiviikko tulomatka.




Keskiviikko menomatka. Onko tälläistakin? Ostaisitko tämän viskaajalta aitoa monikukka-
hunajaa?

Tulipalo

Ohitetaan myös talo joka on vain hiiltynyt rauniokasa. Onhan leväkasvattamosi palovakuutukset kunnossa? -kysyy Risto välillä.

On, on. Jos huonosti alkaa mennä niin tiedä vaikka ne merivesialtaat jonain päivänä palaisivatkin maan tasalle, vastaa Josef. Risto kertoo kuinka vähästä se suurikin katastrofi voi tapahtua. Turun palo neljäs syyskuuta 1827 sai alkunsa teurastaja Hellmanin piian huolimattomuudesta.

Helmann oli jättänyt piian vartioimaan talipataa joka lämpeni avotulella. Tuo piika oli huolimaton ja palo pääsi alkamaan. No valkeahan levisi ensin Hellmanin taloon ja kohta oli koko Aningaistenkatu ilmiliekeissä. Siinä meni heti senaikaiset raatihuoneet ja hovioikeuden presidentin asunto. Kuumuus oli niin kova että vaikka tähtitorninmäellä torni säilyikin niin sen akkunalasit sulivat, vaikka se sijaitsi 200 kyynärän päässä lähimmästä palopaikasta.

-Joutuiko se piika korvaamaan kaikki vahingot? -kysyy Josef


Tiistai tulomatka. Varmaankin hääparin auton hännästä irronnut kenkä.









Tiistai menomatka. Auton ja koivun kiihkeä kosketus. Kierrejousi ja laturi jäi jäljelle.

Auton kyydissä

Hieno maastoauto menee tasaiseen ja renkaiden äänikään ei kuulu kovin sisätiloihin.
Tien reunustat ovat täynnänsä kesäisiä muistoja turisteista, sekä minkinraatoja ja supikoiranjäännöksiä. Riston kaveri ajaa kesät töihin polkupyörällä kantatietä 51. Viikon 35 hän valokuvasi mennen tullen tienvarren roinaa.



Maanantai, menomatka viikko 35. Mistä lie pöksyt tulleet ja miksi.






Maanantai, tulomatka viikko 35. Voi kettu parkaa, ei tuosta kait enää virkoa.

Presentaatio

Käsipäivien hetkutuksen jälkeen Josef tarjoutuu esittelemään leväplantaasiaan. Tavallinen navetta, ikkunat muurattu umpeen, eristetty styroksilla ja rosterialtaat sisäpuolella lämmittimineen ja valolähteineen.

Tämä leväkasvatus on oikeastaan helppoa. Jokainen akvaarionomistajakin sen tietää. Vain valoa, lämpöä ja happirikasta vettä tarvitaan. Pönni selostaa oikein innostuneena ja harppoo pitkin askelin altaiden päälle tehtyjä kakkosnelossiltoja pitkin.

Ensi vuonna on tulossa tänne organisoituja yrityksien henkilökunnalle järjestettäviä elämysseikkailuja. Altaiden päällä juostaan kilpaa ja horjahtajat saavat märän levälimaisen kylvyn. "Se on sitä motivoimista ja yhteispelitoimintaa jota nykyään ruukataan järjestää" -toteaa Ristokin välillä.

Päärakennukseen tulee baari ja takkahuone. Tilan mailla Perhojoen varrella oleva savusauna on myös kunnostettu ja sivelty sisäpuolella kimröökillä ja mustalla rasvalla.

Juu kaikkia aimonnuksia sitä virmoille täytyy järjestää, jahkailee Risto vielä ja on itsekin horjahtaa limaisen kulkusillan päältä. Mennään jo ulos ja Risto kysyy suoraan olisiko poikamies Pönnillä mitään suuhunpantavaa?

Heikosti, jääkaappikin on tyhjä, mutta mennään kylille. Kulttuuriopistolle, siellä on hyvää ja halpaa ruokaa. Pönni ajaa maasturinsa tallista ja kaverukset hyppäävät piiliin. Arkivaatteissa on mies ja leväiset saappaat jalassa Josefillakin mutta ei täällä maalla ole niin nokonnuukaa.

U-käännös

Risto jarruttaa yht'äkkiä ja kääntääkin Trabanttinsa takaisin kohti Pönnin kasvattamoa. Miestähän voisi käydä morjestamassa. Vaikka Risto tietää miehen, itse hän on Pönnille näin parrakkaana ja vuosien jälkeen tuiki tuntematon. Ristoakin kaikki tuntematon kiehtoo jotenkin, toivottavasti myös Pönniä. Jos Pönniä alkaa tämä tuntemattomuus pänniä niin sitten pitänee harkita yhteistä känniä, tai lähteä pois.

Aikoinaan Risto kävi katsomassa Museovirastossa tuhansien tuntemattomien valokuvia, ja ihastui. Hienoja olivatten. Erityisesti hänelle jäi mieleen tuntematon numero 256.

Pönni onkin sopivasti pihalla ja katsoo hoomoilasena, haavi auki ja suu pyäreenä protpoti potpoti tulijaa.

Ristolle tulee piru mieleen ja hän aikoo juksauttaa Pönniä. Auto kun tulee pihalle niin hän huutaa heti ikkunasta:

"Tämäkö on EU-tukitila, tulin tarkastuskäynnille?"

On hyvinkin leväkasvattamo, mikä on asianne?

-Tarkistan tukirahojen käyttöä, olette saaneet investointitukea ja se on korvamerkittyä rahaa.

Korvamerkittyä?

-Niin, korvamerkittyjä rahoja on käytetty Kokkolan ravintolassa, oletteko olleet siellä?

O o olen, mutta ihan omilla rahoilla olen juonut.

-Tsot tsot, kassakoneesta löytyi korvamerkittyjä seteleitä ja taidatte olla se väärinkäyttäjä.

Hetkinen hetkinen, saan minä kai elää omaa elämää omilla varoillani vaikka muutaman huntin olen avustuksia saanutkin?

-toki saatte mutta tästä voi kuitenkin tulla teille vakavia vaikeuksia.

Voisinko minä anoa siihen sitä EU:n vakavien vaikeuksien tukea? -sanoo Pönni suu naurussa ja arvaa jo ehkä että häntä nyt jekutetaan. Tunnistaahan Sarin äidin juhlissa joskus nähneensä tuon oloisen miehen mutta nuorempana ja parrattomana.

Josef Pönni

Tuo nimenomainen Sarin eno on vanhempiensa kautta sukua Ristollekin. Oikeastaan tämän sukuhaaran kautta Risto aikoinaan Tampereella Sariin tutustuikin.
Risto asui silloin opiskelijaboxissaan Toivo Pönnin perikunnan omistamassa talossa. Sari tuli eräänä iltana kyläilemään ja alakertaan tapaamaan tätiään joka oli yksi kuolinpesän osakkaista.

Toivo Pönni oli aikoinaan aito punikki joka meni oikein lakkoonkin ja sai nimensä Ohranan listoille.

Illan kuluessa, silloin kauan sitten Risto saattoi Sarin Kokkolaan vievään junaan.
Näin on.

Leväkasvattamo

Matkalla Kälviälle Risto ohittaa Sarin enon leväkasvattamon. Karjanpito ei enää kannattanut niin tämä kansantanssiakin harrastava Josef Pönni pani pystyyn leväviljelmän.

Helsinkiläiset sushiravintolat tarvitsevat levää sushiannoksiinsa ja vanha navetta muuntautui tähän tuotantosuuntaan parahultaisesti. Seinät ja lattia tiivistettiin parin metrin korkeuteen asti ja Kokkolasta tuodaan puhdasta merivettä. Levä kasvaa ja kulinaristit saavat näin käärintämateriaalia kala-aterioihinsa.

Josef Pönni on muutenkin aikaansaapa ja erikoinen mies. Säästäväinen ja kekseliäs. Sähköhellalla paistaessaan hän tuskaili sitä että sopiva paistolämpötila olisi ollut säätönappulan 5 ja 6 välillä. Hän tekikin koneen joka renksuttaa nappulaa eestaas ja lämpötila saadaan näin sopivaksi. Hänellä on myös kaikissa sähkölampuissaan liiketunnistimet. Jos ihminen poistuu huoneesta niin turha on valoja poltella ja ne sammuvatkin automaattisesti.

Levänavetassaan näkyy hänen kulkemisensa hienosti kun valot kirkastuvat ja himmenevät liikkeen edetessä, näin kun navetan sivuprofiilia maantieltä päin katselee. Leväkasvattamo saa EU-tukea ja lienee suomen ainoa tämäntyyppinen kasviviljelmä. Josef kokeili myös aikoinaan kiertävää tanssilavaa, mutta henkilökunnan ja lupien kanssa tuli joitakin ongelmia, tuo projekti onkin nyt ohi. Josefin kaima käy säännöllisesti mutta harvoin Helsinki-Pavin tanssilavalla, joka nimeään harhaanjohtamalla sijaitsee Vantaalla. Kaiman raportit ovat maankuuluja ja kovastikin mielnkiintoisia.