Vaalimainoksia

Naiset ajavat kohti Tuuria. Taajamien tienvarret ovat koristellut vaalimainoksilla. Kaikki Vaasan vaalipiirin ehdokkaita, Sarille melko outoja. Kauko Juhantalo näyttää pyrkivän koplaajaksi koplaajan paikalle. Maalaisliiton perustaja Alkio on täältä kotoisin, mutta Mikko Alkio on ehdolla Uudellamaalla. Mietaan iso ja huurteinen parta on esillä täällä joka puhelinpylväässä.

Vihtori Kosolan IKL-puoluekin on saanut ehdokkaita esille ja eläkeläiset sekä Suomen Kansan Sinivalkoiset. Täällä Vaasan vaalipiirissä on RKP aina ollut vahvoilla ja jos he menettäisivät asemiaan, voisi huonosti käydä Yleisradion ruotsinkielisille lähetyksille, siihen loppuisi Strömsö, OBS ja Bettinan ohjelmat. Mutta minne on kadonnut Ulf Sunqvist? Työkansan esitaistelija ja rasvanahkaisen demarin paras ystävä, duunarin tuki, turva ja kultaisen kädenpuristuksen saaja STS.stä?

Esillä on myös Raimo Vistbacka, vallessamanni luojan armosta. Puhuu pohjalaismurretta niinkuin Esko Nikkari vainaakin. Onhan niitä ehdokkaita. Sarilla on muutama tasavahva ehdokas ja hän ei ole tehnyt vielä päätöstä, joskus hän on heittänyt noppaakin äänestyskopissa. Usein hän on äänestänyt väärän vaalipiirin numeroa ihan vain viimehetken mainoksen perusteella.

Kari Peitsamo voisi olla ihan hyvä kauppaopiston naisineen. Tai siiten Anne Pohtamo, hänellä oli se söötti Jack aikoinaan josta Juice teki laulunkin, miksei häntäkin voisi äänestää. Tai Frederikkiä,Ilkka Sysimetsää hän on aina vain kolmekymppinen ja oikein tosi mies, toista kuin Riston rehjake oli. Milloinkahan tuollainen Sysimetsä-nimi on suomennettu jostain Skogista?

Tai sitten sitä levyseppää -Uotilaa voisi äänestää, sorauttaa ärrää niin kivasti. No miksei se Timo Soinikin menisi, on niin leppoisan turvallinen pyknikko.Onhan vaihtoehtona myös suoraselkäinen hemohesmies -Isometsä, vai mikä se Torniolainen hiihtäjä oli?

Aikoinaan Sari äänesti Aira Samuliniakin ja Ulla-Maija Aaltosta, ihan vaan heidän naurunsa ja puheäänensä perusteella. Lasse Viren on myös mukana Sarin noppaluvussa, täytyyhän sille olympiavoittajalle töitä antaa.

Pikku G on vielä myös mukana laskuissa koska Sarin esikoinen asuu Hyvinkäällä, ja niin suositteli. Kimmo Kiljusta ei Sari voi äänestää koska sukunimi tuo Mökön ja Lurun mieleen. Oikeastaan on melko varmaa että Sarin ääni menee Tommy Tabermannille. Se kikkaratukka lumoaa, ja vaikka on muutama ylimääräinen syylä naamassa, niin on se vaan niin ihana. Asuukin Karjaalla, jonne Sari hieman suunnittelee sitä pensasperunakasvattamoa Minnan kotitilalle.

Lääkäri Päivi Räsänen on ison lapsikatraan äiti ja ei vielä mitenkään ryvettynyt, muuten kuin lastensa kakkavaippoihin. Häneltä tuli juuri kirjakin, voisi kai häntäkin äänestää. Oikeastaan ihmisillä pitäisi olla kymmenen plus ääntä ja yhdeksän miinus ääntä. Loppupeleissä katsottaisiin sitten kuka saa eniten ja kokonaan miinukselle jäävät menettäisivät kansalaisluottamuksensa, ja joutuisivat huilaamaan yhdet vaalit.

Uumaja

Jussi menee tiistaina uuden maalämpöpumpun ostoon Uumajaan.
Pojat pääsevät myös mukaan, tuohan lyhyt laivamatkakin vaihtelua hiihtolomaan. Naiset ja Heidi aikovat mennä Tuurin kauppakeskukseen samaan aikaan. Pikkuinen jätetään Jussin siskon hoitoon.

Jussin talo on rakennettu alunperin öljylämmitteiseksi. Nyt öljyn hinnan jatkuvasti kohotessa, on aika etsiä vaihtoehtoista lämmitysmuotoa. Jussilla on tarkat suunnitelmat maalämpöpumpun asennuksesta. Kallioon porataan putki ja myös jäteveden lämpö otetaan talteen.

Ruotsissa on nykyään maalämpö melkoisen yleinen lämmitysmuoto, etenkin omakotitaloissa. Jaanalle ei mennyt mitenkään kaaliin, miten sieltä kylmästä maasta mitään lämpöä voi saada. Syntyi oikein isokin rähäkkä ja Jussin piti kaivaa esitteet ja laskelmat esille. Siitä huolimatta Jaanaa ei Jussi saanut asian päälle, hän on kiukkuinen edelleen.

Tuuri taas on Jaanalle ihan tuttu paikka, mutta Sari ei siellä ole kuunaan käynyt. Vanha navetta tehty ruokapaikaksi ja peltihalleja kauppoina. Ei iske oikein Sariin, mutta jotain tekemistä lomalla on hyvä olla.

Krepelin

Illan hämärtyessä palataan takaisin Jaanan kortteeriin. Seuraavana päivänä mennään lapuan torin ja sataman lähelle katsomaan kuuluisaa majapaikkaa.

Merikapteeni Krepelinin talo. Krepelin oli Lapuan kuuluisin merikapteeni joka seilasi Lapuan satamasta aina joskus jopa Nurmoon asti.

Simpsiö

Tulevan tanssikeskuksen esittelyn jälkeen palataan hetkeksi takaisin Jaanan kotiin ja haetaan myös lapset mukaan.

Mennään Simpsiönvuorelle.
Simpsiönvuori on ainutlaatuinen korkea vuori keskellä aavaa lakeutta. Lapsilla on pulkat mukana ja he laskevat mäkeä. Lapsille on oma köysihissi, joka kylläkin on tarkoitettu laskettelijoille, mutta sillä pääsee myös pulkkarinteeseen.

Olisi hienoa jos jokaisella lapsiperheellä olisi tälläinen talvipaikka takapihallaan. Etelän talvet ovat kovin lyhyet ja loskaiset. Lapset kököttävät vain peliensä ääressä tai kantavat kuraa tammikuussakin sisälle housuissaan.

Sari ja Jaana katsovat lasten kisailua ja vaihtavat ajatuksia. Puhe kääntyy veljeen ja myös edesmenneeseen äitiin. Veljeä oli viimeksi mahdollisuus jututtaa äidin hautajaisissa, ja taisi ollakin ainoa tilaisuus taas pitkään aikaan. Hänen elämäntyylinsä ja -arvonsa ovat kuin toisesta maailmasta. Sari ja Jaana tulevat hyvin juttuun, näin kun harvoin näkevät. Oikeastaan ei esimerkiksi yhteisessä opiskelijakämpässä asumisesta varmaankaan tulisi yhtään mitään. Toinen on sottapytty ja toinen taas ylisiisti.

Aurinko alkaa jo painua Simpsiövuoren taakse ja rinteen valot syttyvät. Paikka suljetaan näin hiihtolomaviikolla iltakahdeksalta. Valaistus ja hissien pyörittäminen maksaa viljalti, on jo kolmas rinneyrittäjä tässäkin paikassa. Ensimmäisen vetäjän investointisuunnitelmat olivat varsin hurjat. Hän aikoi kovertaa alaspäin viettävän mäen kohti Simpsiövuoren keskustaa. Sieltä vuoren syvyyksistä olisi päässyt pystysuoralla nopealla hissillä pikaisesti taas ylös. Liian utopistinen suunnitelma ja pankki ei asialle lämmennyt.

Vanha Paukku

Ensimmäisenä turistikierrospäivänä Jaana vie Sarin katsomaan vanhaa patruunatehdasta.
Se oli hetken museona mutta nyt tyhjillään. Sukulaisensa Josef Pönni aikoo tehdä sinne tanssikeskuksen.

Pylväät ovat hankalat, mutta muuten tuollainen kivibetonirakennus imee kuumuuden ja kosteuden paremmin kuin monet peltihallit. Saapi sitten nähdä tuleeko tuosta tanssikeskusjutusta menestystä?

Lapuan pamaus

Lettuja paistellessa Jaana ehdottelee erilaisia turistikohteita Sarin viikko-ohjelmaan.
Patruunatehtaan räjähdyksen uhrien muistomerkillä pitää Sarin myös kuulemma ihan vasiten käydä. Enonsakin meni siinä jysähdyksessä. Pois lennähtänyt painekammion kupu on Lapuanjärven ulapalla olevan Latosaaren huvikeskuksen kupolina. Muistona tai uusiokäytössä, miten sen kukin ottaa ja suhtautuu.

Lettuja alkaakin olla jo myös melkomoinen kupu, ja Sari vispaa kermavaahtoa. Kylmähuoneesta noudetaan mansikkahilloa ja lapset pyydetään syömään.

Heidi on taas saanut tavata vanhan ystävänsä Jermun. Jermukoira on jo vanha mutta noutajille tyypilliseen tapaan lapsirakas ja leikkisä. Jermukin tulee lasten mukana ja myös hänelle annetaan kuppiin muutama jäähdytetty ja pienennetty pikkulettu.

Maito-vehnäjauhosekoituksesta saadaan lapsille ja koirille montakin erinimistä herkkua. Pannaria, räiskäleitä, lettuja, crepsejä, vohveleita ja jopa pullaa.

Lumen kuorruttamat pipot ovat samassa mytyssä kuin ulkohaalaritkin, eteisen lattialla. Lapsisakki popsii lettuja ja hörppii kylmää maitoa, antaumuksella. Elämä on semmosta, -holjaa.

Lapualla

Tornitalon tornihuoneessa ei voi näin talviaikaan yöpyä, joten Sarille ja lapsille on tehty vierashuoneeseen pedit. Tässä samassa äitinsä nukkui silloin, kun se ikimuistoinen Latosaaren reissu tuli tehtyä. Tai no, nukkui ja nukkui. Yöpyi vain yhden yön, ja jo toisena äiti karkasi Topin kortteeriin. Myöhemmin äiti myös sille tiellensä jäi.

Olisi se äiti saanut elää vähän kauemmin, mutta minkäs sille mahtaa kun aikansa tuli. Sari on laskeskellut että jos hän elää yhtä kauan, on hänellä vielä kolmisenkymmentä vuotta elinaikaa. Onhan sitä siinäkin, joskin miten mahtanee tuo eläkeasia olla järjestynyt siihen maailmanaikaan?

Pensasperunahomma voisi tuottaa jotakin pesämunaa, jos sen nyt edes ensin saisi alkuun.
Entisaikaan eläkeläiset jäivät pihamökkeihin moonan varassa elää kituuttamaan. Sanottiin syytinkiläisiksi, ja vanhukset jäivät siihen vähän kuin armonpaloilla elämään. Maalaistaloissa oli useimmiten pihapiirissä mummonmökki, jonka kautta vanhempi sukupolvi kiersi maan poveen.

Jaanalla on letunpaisto meneillään kun Sari palaa reissultaan. Sari antaa yksityiskohtaisen raportin siskolleen ja päivittelee luokkatovereidensa rupsahtamista. Lettuja tuleekin aika iso pino ja rasvankäry täyttää huushollin.
Tässä asunnossa on keittiövehkeet keskellä lattiaa saarekkeena ja hellaakin voi kiertää ympäri. Sari alkaakin annostella taikinaa pannuun toiselta puolelta, ja Jaana kääntelee pikkulettuja toiselta puolelta. Näin on helppo jutella, ja ei tarvitse olla toisilleen selin