Kone

Valokuvatorstai




Vipu on yksinkertaisin kone, mutta ihminen on vielä vanhempi. Tuota kutsutaan nykyään elevaattoriksi.

Junassa taas

Sari palaa hiihtoreissultaan kotia kohti. Vaatetta on nyt liiankin paljon ja sattumalta taas tuo sama burberrymieskin paluumatkalla, mutta onneksi nyt eri vaunuosastossa.

Ravintolavaunussa Sari sattuu kovin puheliaan ihmisen viereen istumaan. Hän alkaa selostamaan innoissaan kuinka Uusi-Suomi alkaa jälleen ilmestyä. Niklas Herlin on ostanut tuotemerkin oikeudet ja hänellä on päätoimittajakin jo katsottuna.

Mies selostaa kuinka Uuden-Suomen hallituksen puheenjohtaja oli aikoinaan Pekka Herlin. Kaikille Koneen sadoille sopimuspalkkalaisille tilattiin henkilökuntaetuna Uusi-Suomi kotiin. Tuli verotarkastus ja selvisi ettei luontaisedusta ollut koskaan maksettu veroja, siis niitä veroja ei ollut pidätetty palkasta.

Tuli ikävästi kaikille edunsaajille mätkyjä, vaikkei edunsaaja ei olisi edes ollut lukenut koko lehteä. Mätkyt perhana tuli vielä takautuvasti viideltä vuodelta. Kertojakin oli ollut jo eläkkeellä pari vuotta ja lehteä ei enää tullut mutta joutui kuitenkin eläkkeestään ne maksamaan.

Pekan vaimo oli Kustaa Vilkunan tytär. Kustaa Vilkuna oli suomalaisuuden esitaistelija ja Suomen lippua se Uuden-Suomen ja Suomettaren logossa oleva neitokin heiluttaa. Thorsvikistä oli lyhyt matka nykyiseen Pokrovan luostariin, siinä varmaan oiva etäisyys riiustella, Vilkunan perhehän asui Pokrovassa, ennen kuin se edes Pokrova olikaan.

Ei siinä mitään, Uusi-Suomi on hyvä lehti lukea aamiaispöydässä tai liikennevälineessä. Sivut niitattu toisiinsa ja lehden koko pienempi kuin Aamulehden tai Hesarin. Saa vain nähdä onko Suomessa enää markkinoita tuollaiselle lehdelle kun on Talouselämä ja Kauppalehtikin jo olemassa.

Savupiippu

Sari näkee tällä kertaa unta savupiipun muurauksesta. Hän on jossain tehtaan työmaalla ja hänelle on annettu tehtäväksi muurata pyöreä ja korkea ylöspäin kapeneva savupiiippu.

Sari katselee tiilikasaa ja miettii miten suoraseinäisistä tiilistä voi tehdä pyöreän piipun? Mestarille asiasta valitettuaan, mestari vain toteaa että pyöreä siitä tulee kun joka saumakohdassa pikkuriikkisen sisällepäin kallistaa. Sari ajautuu siinä unessa riitaan, onko piippu silloin pyöreä vai ei?

Hän oikein alkaa demonstroimaan laittamalla kolme tiiltä kolmioksi, neljä tiiltä neliöksi, viisi tiiltä viisikulmioksi ja kuusi tiiltä kuusikulmioksi. Kysyy sitten jokaisen kohdalla mestarilta onko tulos pyöreä?

No ei ole, vastaa mestari, enemmän pitää tiiliä olla. Sari hermostuu siinä unessa oikein todella. Montako hiton tiiltä pitää olla että kehä pyöristyy niin että sitä voi sanoa pyöreäksi? Riippuu siitä kuinka kaukaa katsoo, sanoo mestari ja lähtee pois, käskee vain muurata pyöreää piippua joka pysyy pyöreänä mutta supistuu ylöspäin.

Ramasee

Sari palaa ajoissa takaisin huoneeseensa, Varjokuvan musiikin jytke soi vielä ikiluuppia hänen päässään. "Ilta tummenee, ja hämy illan käy..." Tämä sama ongelma aina. Tarttuva sävelmelodia jää viimeiseksi aina soimaan päähän, vaikkei haluaisikaan. Elokuvakanavalta tulee "Tuulen viemää". Maksullinen kanava, mutta Sari näppäilee kuitenkin huoneensa numeron kaukosäätimeen, ja elokuva jatkuu.

Tuon elokuvan syntyvaiheet ovat mielenkiintoiset. Romaanin kirjoitti aikoinaan Margaret Mitchell ja hän halusi sen julkaistavan jatkokertomuksena aikakauslehdessä vuonna 1936. "Historiallinen romaani! Sisällissodasta! Kuka mistään sisällissodasta enää välittää?" - sanoi Herbert R.Mayes, päätoimittaja ja jatkokertomus jäi julkaisematta.

Tyrmäävä oli myös MGM:n arvio romaanista samana armon vuonna 1936. "Idea on hylättävä. Yksikään sisällissotaa käsittelevä elokuva ei ole tuottanut penniäkään." -

Gary Cooperia pyydettiin pääosaan kun elokuvapäätös sai lopulta tulta alleen vuonna 1937. "Se on hyvä että se on Clark Gable, joka tässä menee turvalleen, eikä Gary Cooper." -sanoi juuri Gary Cooper sen jälkeen, kun hän kieltäytyi miespääosasta. Eikä siinä vielä kaikki. Elokuvaohjaajatkin olivat skeptisiä. "Tästä elokuvasta tulee yksi kaikkien aikojen suurimpia fiaskoja." - sanoi elokuvaohjaaja, joka kieltäytyi tarjouksesta saada osuus elokuvan voitosta, vuonna 1938.

Sarille tulee mielleyhtymä The Beatles kitarabändin alkuvaikeuksiin."Me emme pidä heidän soundistaan. Kitarabändit ovat menossa pois muodista." Sanoi Decca-levy-yhtiön edustaja vuonna 1962. Näin hylättiin tuntematon uusi yhtye. The Beatles oli aloittanut uransa hampurilaisen strippiluolan taustabändinä. (Voiko sen alempaa kukaan lähteä liikkeelle?) Heidät hylkäsi myös Pye, Columbia ja His Masters Voice. Parlophone oli surkeasti menestyvä puhelevyjä tuottava EMI:n osasto, jonka tuottajaa George Martinia pilkattiin yhtiön sisällä. Vain heille The Beatles kelpasi.

Surullinen on lopun ikäänsä Pete Best, joka oli kitaristina aina juuri läpimurtoon asti. Uusi levy-yhtiö ei pitänyt rumpalin ensivaikutelmasta ja vaihtoi Peten Ringoon. Asiaa spekuloitiin pitkään jälkikäteen ja epäiltiin jopa että yhtyeen muut pojat olivat kateellisia komealle Petelle, joka sai eniten tyttöjen suosiota. Ringo oli karumpi ja sopi paremmin Paulin ja Johnin pirtaan.Pete Best meni Liverpoolin kaupungille töihin, ja on nyt harmaatukkainen herrasmies. Ei ainakaan ole tullut ammutuksi ja ei ole jäänyt kiinni Japanin tullissa huumausaineista. Kun Brian Epstein ilmoitti potkuista Petelle, hän itki vuolaasti ja peruutti kaikki muut työpalaverit siltä päivältä.

Sari nukahtaa ja Tuulen Viemää elokuva pyörii yksikseen taustalla, luoden unilleen sopivaa taustamusiikkia sekä tarinanpohjaa.

Soitto soi

Ravintolan puolella soitto soi jo vuolaasti. Sävelkulku on rempseän tanssittavaa ja jalan alle meneviä rytmejä. Ilta himmenee, ulkonakin jo on ollut pimeä pitkään.

Pienen pieni parketti täällä Hotelli Aakenuksellakin. Riittävä kuitenkin jotta voi tanssilattiaksi sanoa. Kahvia roiskittu liukasteeksi vaikka eipä tämä väki taida liukkaudesta piitata. Nolointa on että orkesterisyvennös on laitettu seinän viereen jossa jo kalteva katto haittaa suorana olemista. Onneksi rumpali istuu ja näin takana on tilaa enemmän. Kyösti lyö rumpuja ja laulaa samalla. Kesällä hän kiersi suomea Sari Tammisen ja orkesterinsa kanssa. Oikeastaan vain osan kesää, TV-lähetykset tulivat pidemmällä ajalla.

Sarilla on pöytä aivan orkesterikorokkeen vierssä ja siinä ei pysty soiton aikana juttelemaan. Useasti on käynyt vastaavassa tilanteessa, että joku on selostanut kovastikin jotakin asiaa, ja kun ei aina ole kehdannut sanoa ettei kuullut, hänen on tullut vain nyökkäiltyä. Jälkeenpäin on tullut miettineeksi mitäköhän asiaa on taas tullut myötäilleeksi.

Hassuksi olisi tilanne mennyt jos armokuoleman vastustaja ja puolustaja olisi tullut vuorotellen juttusille ja tivannut Sarin mielipidettä asiaan. Nyökkäillythän hän vain olisi kummallekkin.

Tarinointia

Sari istuu baarissa, soitanta ei ole vielä alkanut. Puheeksi tulee burberrymiehen kanssa erilaiset aloittelivat laulajat. Sari kävi aikoinaan Käenkoskella kaikki kesät. Usein siellä oli esiintymässä toisena sellainen B-luokan huutaja, joka enenmmän ärsytti kuin ilahdutti.

Burberrymies kuuntelee pää kenossa Sarin vuodatusta ja ynisee aina jotakin vastaukseksi taukopaikkoihin. Ärsyttää tuollainen burberrymieskin, koska ei kerro mitä mieltä hän on esimerkiksi Päivi Mäkisestä.

Päivi huomasi että koiransa alkaa ulvoa aina kun hän lauloi kotona siivotessaan. Siitä syntyi oiva ohjelmanumero kun yleisölle uskoteltiin että koira laulaa mukana. Oikeasti koira ulvoi koirien kielellä, että lopeta jo hyvä akka vollotuksesi.

Kansa kuunteli ja ihaillen he vuodattivat suosiotaan ja kehuivat koiran laulunääntä. Tyhmemmätkin tietävät että koiran absoluuttinen sävelkorva ei salli nuotin vierestä laulamista, ja siksi koira ulvoo.

Eläinsuojeluihmiset paheksuivat koiran kierrättämistä keikoilla ja nykyisin hän keikkailee yksin.

Olihan Martti Innasellakin Gunnar-pässi mukana sen samannimisen laulunsa rekvisiittana. Jotkut pahat kielet totesivat pariskunnan lavalla nähdessään, " tuon Innas-pässin kyllä tunnistan, mutta kuka tuo mies on sen vieressä?"

Dannylla oli käärme erään D-kiertueen mukana ja taisi olla Kari Tapio joka toimi sen käärmeen hoitajana. Kuinkahan käärmettä hoidetaan?

Rasituksen rentouttava raukeus

Sari teki kuntoonsa nähden tosi pitkän hiihtolenkin heti ensi päivänä. Illankorvalla saunan lauteilla hän antaa lihaksilleen lämpöhoitoa. Porisuttaa itseään kelohonkaisessa poreammeessa ja nauttii oikein kunnolla.

Illalla baarissa taas burberrymies tulee juttusille. Varjokuvasta ja Kyöstistä on miehellä kommenttia monenmoista. Sitten kertoo myös Topi Sorsakoskesta, tuosta Ähtärin Tammilehdosta, joka ei taida olla raivoraitis. Kirjassaan hän kertoo kuinka tapana oli aina tyhjentää minibaari joka huoneesta jossa yöpyi.

Agents ehkäpä tekee uuden levyn Topin kanssa. Aikoinaan jäähyväiskeikalla kääntyivät yleisöön selin ja laskivat housunsa. Yleisö ei pitänyt, saa nähdä onko vielä samaa yleisöä, vaiko jo uusi sukupolvi vuorossa?

Topillekin heiteltiin pikkuhousuja lavalle aivan kuin Tom Jonesille ja Frederikille. Topimaiseen tyyliin hän nyt kaiholla muistelee niitä suosion huippuaikoja jolloin housuja heiteltiin lukumääräisesti paljonkin.

Nykyään heitetään vähemmän, mutta nyt ne ovatkin isompia.