Kiviä pinossa ja poikittain

Venevalkama alhaalla rannassa.



Pöytien kattausta.



Juhlakalujen paikat.



Näkymä terassilta merelle.

Polveileva maasto ja kiviset kadut.

Minimaalisen vähän käyttöä on täällä ruohonleikkurille.





Linnakokonaisuus käsitti viisi ravintolaa ja kaksi hotellia, ruoka- ja jätehuolto tapahtui tällä traktorilla, muilla vehkeillä ei mahtunut liikkumaan.

Puinen matkalaukku

Se kökötti takan päällä. Ikivanha. Sisällä lasten piirustuksia, uudempia.
Tuollaisen kun ottaisi mukaan matkalle olisi turvatarkastuksessa ihmettelemistä ja perillä kohdemaassa saisi vain kasan nuotiopuita matkalaukkujen luovutuspisteessä itselleen.



Sänky oli kuin mummolan sänky, päästävedettävä. Ei olkipatjoilla mutta sama tunnelma ja sama puurakennuksen raikkaus, kesäkuumallakin vilpoisa. Hirsirakennus.

Saaristolautta

Asuntoautoja kyydissään.



Osa siltojen korvaajista oli vaijerikäyttöisiä. Enpä ole varma tapahtuuko veto vaijerin välityksellä vai onko niissä potkurikin.

Saariston mökki

Ei Annelin vaan jonkun muun.

Kuin saunamökki.



Päärakennus.



Ulko-oven turvalukko.



Vanhanaikainen vaatekaappi.

Rannikolta rannikolle

Saariston voi kiertää auton penkillä istuen. Pönöttää törtevänä ja katsoo navigaattorista mikä on yhteysaluksen nopeus.



Rakkolevä on myös rantautunut Iniöön-



Kuin ristilukki sylkee alus peltilehmiä kidastaan.




Toiset menee Ruotsiin toiset Ahvenmaalle matkustaa, minä vain... ja pappikin sai kahvia juodakseen...





Ja lisää satamaa ruopataan.

Suu makiaksi

Lapsuudessani perheet olivat jakaantuneet kahteen kastiin. Toppasokeriaikakauden jälkeen tuli nimittäin kahtiajako, Sirkkuperheet ja Pulmuperheet.

Meillä oltiin Sirkkuperhettä. Sirkussa oli eittämättömät edut ihmisille jotka ryystivät kahvinsa tassilta. Naapurin Lyyli kuului siihen tassiporukkaan. Hän kaatoi osan kahvista tassille pariin otteeseen, laittoi sokeripalan huuliensa väliin ja ryyppäsi sitten tassilta juoden läpi sokeripalan.