EKG vaunu

Se 80-90 luvun aika oli Neuvostoliiton kaupan ja kotimaisten hankintojen suosimisaikaa. Sairaalat ja laboratoriot suosivat suomalaista ja tuotekehitykseen sai tukea varsin viljalti.

Yli vuoden kehitelty liikuteltava monikanavainen EKG-piirturivaunu oli pettymys. Muotoilu oli huippuluokkaa ja siltä osin se sai palkinnonkin. Kokonaishinta muodostui kuitenkin liian kalliiksi ja myös lämpöherkkä piirturipaperi oli kallista. Tuotantosarja taisi jäädä kymmeneen yksilöön.

Potilasvalvontamonitoreiden suosio ja markkinat olivat tasaisen varmat. Sukupolvia oli kaksittain ja vienti veti. Jossakin vaiheessa Instrumenttiryhmä osti USA:sta vaikeuksissa olevan Burdick-nimisen sairaalalaitevalmistajan. USA:han alettiin toimittamaan 110V verkkojännitteellä ja Burdick-nimellä tuotteita.

EKG:n mittauksessa on tärkeää suodattaa 50 Hz verkkobrummi pois suuri-impedanssisesta sisääntulosta. Koska USA:ssa verkkojännite on 60Hz taajuista, etuasteen filtterit piti modifioida tältä osin.

Burdick oli myös pettymys. Paljon laitteita tuli takaisin ja yhteistyö jäi varsin lyhyeksi. USA:ssa on vahva protektionismi eurooppalaisia tuotteita kohtaan. Kaikki suomessa hyväksytyt ja testatut tuotteet piti vielä uudelleentestata USA:n standrdien mukaan sikäläisissä testauslaitoksissa. Muunmuassa kaikki sisäiset kaapelit tuli olla UL-hyväksyttyjä ja tuumamitoikuksella. Joten liittimetkin menivät uusiksi.

Tältä osin tuli myös pieni kämmi kun AWG-mitoitettuja liittimiä puristettiin millimetrimitoitetuilla puristimilla, eihän liitoksista tullut riittävän tiukkoja.

Burdick tekee nykyisin tälläisiä pienikokoisia EKG-piirtureita.

Defibrillaattoreita ja EKG monitoreja

Ja niinä päivinä (01.12.1980) minulle kävi käsky että Espoon Kivenlahdessa uusi työ tuli minun aloitettaman. Jo vuotta aikaisemmin Valcon työkaveri Helsingin toimipisteestä oli siellä aloittanut ja siksi minäkin olin jo aiemminkin tuolla Koneella haastattelussakin käynyt.

Valcon epävarma tilanne aiheutti varsin viljalti liikehdintää talosta ulospäin jo ennen sulkemispäätöstä. Minäkin ensin kieltäydyin työtarjouksesta, mutta samana päivänä kun sain tiedon lopettamisesta peruutin kieltäytymiseni.

Kone Instrumenttiryhmä teki mm. leikkaussalien valvontalaitteita ja monitoreja. Neuvostoliittoon oli saatu massiivinen tilaus jo tuotannosta poistuneesta systeemistä ja siihen hommaan tarvittiin vetäjä.

Teho-osastoilla mitataan potilaasta muunmuassa EK:ta ja verenpainetta. Kaikki tämä tieto välitettiin Koneen systeemissä keskusjärjestelmään ja 6-8 potilaan keskusvalvomon potilasmonitoreille.

Aina välistä saatiin myös tilauksia muista vanhemman sukupolven tuotteista. Eli suomen sairaaloille tehtiin myös sydänpysähdyksen elvyttämiseen tarkoitettua defibrillaattoria. Tuo vaunuissa oleva kuutio ja kuvassa myös Olli 431 EKG-monitori. Tuo niin monessa terveyskeskuksessakin oleva monitori joka piirtää sydäkäyrää. Se suunniteltiin jo Ollituotteen aikana ja sitä valmistettiin liki parikymmentä vuotta.



Itse defibrillointitapahtuma on aina hieman traaginen. Ihminen pitää herättää tai on jopa kuolemassa. Sähköpulssi pitää antaa juuri oikealla hetkellä jos sydän lyö heikosti tai on kammiovärinässä. Lisäksi ihoon palaa usein pienet läiskät ja potilas pomppaa ylöspäin.

Myöhemmin valmistukseen tuli potilasvalvontamonitorit joissa oli integroitu näyttö ja useamman suureen mittausliitännät. (verenpaine, EKG, sydämen minuuttitilavuus ja hengitystiheys)

Tässä esitys EKG:n ja defibrilloinnin fysiologiasta.

Ongelmia ja ongelmia

Marraskuussa 1979 kaikki Valco Oy:n työntekijät irtisanottiin. Suurimmalle osalle tehtiin uusi työsopimus Valmet Oy:n tytäryhtiön Finnvalco Oy:n kanssa. Tämä yrite kestikin sitten liki tasan vuoden. Ovet suljettiin lopullisesti vuoden lopussa 1980.
Pois piti lähteä.

Ongelmia oli saannossa ja perustamisen yhteydessä poliittinen peli ryvetti koko homman. Tehtiinhän niitä putkia kumminkin.

Kuvaputkitehdas ongelmissa

Ensimmäinen tilini ei ollut lopputili. Työsuhteeni Valco Oy nimisessä yhtiössä kuitenkin kesti vain keväästä syksyyn. Mutta tapahtui sen jälkeenkin...

Työuria on pidennettävä.

Sanovat poliitikot. Toisaalta työnantajat haluavat mieluimmin tuoreita voimia kuin kehäraakkeja. Aloitin säännöllisen työurani 18-vuotiaana. Armeija ja jatko-opiskelu kuitenkin teki kolmen vuoden loven työhistoriaani. Eläkekertymään sillä ei ole merkitystä, koska entisaikaan vasta 23-vuotias alkoi saada eläkekertymää.

Ennen teknikoksi valmistumistani aloin tutkia sunnuntain hesareita. Heti kun koulu loppui, oli tämä paikka auki. Laitoin hakemuksen, mutta siihen en tullut valituksi vaan myös laadunvarmistuksessa oli tehtävä vapaana. Näin henkilöstöpäällikkö soitti ja kävin haastattelussa. Siihen jobiin pääsin ja sinne menin.

Moni povasi pitkää ja varmaa työuraa valtio-omisteisessa yhtiössä.



Tässä ilmoituksessa on huomioitavaa että vain asianmukaiset hakemukset pyydetään toimittamaan eteenpäin. Siis asiattomilla hakemuksilla ei liene mitään saumaa.

Ensimmäinen säännöllisen tilipussin lähde

Salora Oy vuonna 1973.

Väritelevisiobuumi lähti nousukiitoon ja Salora rakensi lisää kapasiteettia. Ennen minua oli TV-vastaanottimia tehty jo kauan, mutta väriTV-valmistus moninkertaisti Saloran Salon henkilömäärän.

Olin Salorassa liki 4 vuotta, joskin armeija-aika Turun Pääskyvuoressa teki uraan 11 kuukauden loven. Sitten lähdin Valkeakosken Tekniseen Oppilaitokseen. Sieltä valmistuin kahdessa vuodessa.

Postimerkeistä

Keke Rosbergia kuulemma kysyttiin joskus postimerkkiin. Hän oli tehnyt vastakysymyksen: "paljonko siitä maksetaan"?

Kuva-aiheista ei makseta, sehän on kunnia-asia.