Pergolan valttaus

Pergola on valttia, sanoi Leskelän äijä Haanpään korttiringissä. Eli panin minäkin Valttia pari vuotta vanhaan pergolaan. Kestopuu on hyvä olla luonnon armoilla jonkin aikaa ennen pintakäsittelyä. Siksi vasta nyt kesäkuun kolkuttaessa ovelle ristikon pintakäsittely oli ajankohtainen.  Köynnökset ovat vielä vähän niukat, mutta näillä leveysasteilla olen nähnyt viinirypäleitäkin. Että ei se pergolasta pitäisi olla kiinni.

 Tämä on tehty ilman loveuksia ja ihan itse tehdessä suunniteltu, kevytkin, eli vähän puutavaraa. kukahan käskee ne poikkipuut loveta? Tuo parrunpäädyn viiste on pakollinen. Jos niitä ei ole tulee rakennustarkastaja ja käskee purkaa koko hökötyksen. Ja jos ihan totta puhutaan, pergolan rakentaminenkin kaava-alueelle vaatisi jotain rakennuslupia. Suomalainen perusjuntti ajattelee kuitenkin että vähät luvista, jos käsketään purkamaan niin puran sitten perkule.

 Nyt kun kuvasta tuota katselen niin tuohonhan pitäisi lisätä yksi puu joka suuntaan jotta tiivistyisi, ja eihän nuo vapaat päät kuulu olla noin pitkiä, vaan siis poikkipuu vielä siihen. Kun ei ole lovettu niin tiivistys ja lisäykset vaatii vain rautakaupassa käyntiä ja ruuvaria.

Musiikin mukana

Nyt pelattavien  jääkiekko-otteluiden lyhyilläkin tauoilla yleisölle soitetaan ripaus reipasta musiikkia. Ja jos kotijoukkue tekee maalin saattaa ilmoille lennähtää vastustajan mielestä ikävää ilomusiikkia, kuin pilkkamusiikkia omiin korviin. Tunnelman luojana musiikki on mitä mainioin. Kuvat, lausutut sanat tai värilliseet koristeet eivät pysty samaan, tosin ihmisen oma mielikuvitus on joskus väkevämpi kuin ulkoiset ärsykkeet.

Raveissa hevoset esitellään gladiaattorimusiikin säestyksellä. Tässä kappaleessa on samoja aineksia ja jotenkin tulee myös yhtäläisyys posetiivariin.



Eli Äijä Wappuna vauhdissa.

Vetoketju

Niin. Tänään on vetoketjun päivä. Ei kuitenkaan liputuspäivä. Aiemmin en tiennytkään kuka herra on vetoketjun suunnitellut, nyt tiedän. Gideon Sundback. Jos tänään menee googlen sivuille niin vetoketju räppää silmille. Mutta voiko vetoketjuun luottaa? Ja monestakohan muusta arkisesta asiasta on tehty oma ylistyslaulu? -hetekasta ainakin.

Uusi sukupolvi

Valmistalo 177 m2 200 000 E

Joulukuun lopulla ollaan jo asuttu pari kuukautta ja piharakennuskin valmistunut.

Kesäkuun alussa vehreys on tullut. Päädyt täydennetään lisälevyillä.

 

Toukokuun alussa saatiin konesaumattu teräskatto pintaan. Työt jatkuvat sisätiloissa.

 

Vapuksi sitten pantiin aluskate ja talo sadesuojaan. Puolessatoissa päivässä tämä.

 

25.04.2012 Aamulla tuli nosturi ja seinäelementit. Talo nousi harjakorkeuteen päivässä.

 

Pääsiäisen jälkeisellä viikolla sitten alapohja täytettiin karkealla soralla, tiivistettiin aina 20 cm kerroksen lisäyksen jälkeen. Ulkoreunoilla pikikangas ja muovinen patolevy ja sen yläreunaan sulkulista. Sitten tulee vielä sadevesikaivot ja niille poistoputkitus. Myös salaojien peittäminen ja routasuojalevyt kiertämään sokkelia.

4.4.2012
Pohjantekomies tuli vielä ja rappasi kuralla anturan ja sokkelin välisen sauman. Suti saumaan pikimörää.

2.4.2012
Sitten tuli valuauto ja ruiskutettiin notkeaa kuraa. Päivä kuivateltiin ja muotit purettiin. Tuli takatalvi.

30.3.2012
Antura kuivui päivän ja muottielementit purettiin. Päälle ladottiin sokkeliseinämät joiden sisään ujutettiin teräsverkko ja tuplastyroxit.

29.03.2012
Sitten tuli Perustava toi perustuselementit ja valoi anturan, ei mennyt kuin kolmisen tuntia. Anturassa kiertää kehää vain yksi paririvi terästä. Kuivumisen jälkeen lisää.

27.03.2012
Nyt se tontin pohjatyö on valmis. Vesi- ja viemärijohtojen liitynnät odottaa päällelaskettavaa taloa. Tulevaa sokkelia kiertää salaoja, tosiaan sokkelikin tarvitaan, se ei tullene talopakettiin valmiiksi kiinnitettynä.

20.03.2012
Ei muuta kuin uutta soraa ja salaojia asentamaan.

12.3.2012
Kallio paljastui vaikka antura olisi pitänyt saada alemmaksi. Siis räjäyttämään. Naapuritaloon tärähdysrekisteröintilaite jotta vauriot voidaan kiistää.

8.3.2012
Pintamultaa kaivetaan pois jotta salaojituksia päästään tekemään.

6.3.2012

Naapurissa asui vanha pariskunta, taisivat olla yli 90. He kuolivat toissa vuonna, parin viikon välein molemmat ja perikunta myi purkukuntoisen talon tontteineen. Tontille tulee Design-talon valmistalo. Tänään alkoi tapahtua. Etualalla puuliiteri. Liiteri sanotaan Latovainiossa. Suuli sanotaan Huittisissa. Kuuri sanotaan Joutsenossa.

Koneen kummilapset

Siis yksi Koneen kummilapsi oli Ollituote. Yhtiö sulautettiin konserniin omana yksikkönään, divisioonana -kuten sanottiin. Kone-Instruments Division keskittyi potilasvalvontalaitteisiin ja kemian analyysilaitteisiin.

Elektroniikka ja mikroprosessorit alkoivat tulla myös hisseihin ja ajatuksena oli että Instrumenttiryhmän tekemää kehitystyötä voitaisiin hyödyntää myös hisseissä. Yhteistyö jäi melko ohueksi, teollinen ammattioppilaitos toimi osin samoin resurssein.

Jatkuva ja nopea tuotekehitystyö vaati jatkuvaa panostusta pääomiin ja Herlin katsoikin parhaaksi myydä potilasvalvontalaitteet pois konsernista Instrumentarium Datexille. Jo ennen sitä eriytettiin potilasvalvontaosastosta pois teollisuuden grafiikkakortteja ja -järjestelmiä kehittävä osasto. Siitäkin syntyi myöhemmin yksi uusi kummilapsi -Unigraf, johon Kone Oy jäi vähemmistöomistajaksi.

Sittemmin myös anlyysilaitteet irtautuivat MBO-kaupalla, mutta KONE jäi nimenä tuotteisiin ja yhtiön nimeksikin tuli Kone-Instruments Oy. Siitä taas irtautui uusi kummilapsi KSH-productor joka oli aluksi pelkkä valmistusosasto. Nimen alussa olevat KSH-kirjaimet tulevat kolmen uuden omistajan sukunimistä Kukkoahon Seposta, Soimeksen Pekasta ja Hermiön Veli.

Koneen kummilapset

Eräs kummi- tai adoptiolapsi oli tuotteiden osalta Ollituotteen paimenet ja vilkut.

Jo vuonna 1936 on Suomessa valmistettu Olli sähköpaimenia, ne olivat tämän näköisiä.

Tuollainen pönttö nakutti monenkin laidunaidan nurkalla. Minun työurani aikana en kuitenkaan nähnyt niitä valmistettavan. Sensijaan Rantasalon Vikke ja Kuitusen Ykä vetivät Kivenlahdessa Ruukinkuja neljässä Ollituotteesta irtautunutta tulosyksikköä joka teki uudemman sukupolven sähköisiä paimenia. Siellä tehtiin myös valaisimia ja vilkkuja meri-, raide. ja maantieliikenteeseen. Olette varmaan nähneet niitä keltaisia valolaitteita junien takana tai liikenneohjauspuomeissa.

Sittemmin osasto muutti Somerolle ja nykyisin Olleja tehdään Tuusulassa Farmcomp -nimisessä firmassa.

Tälläisiä.

Koneen kummilapset

Olen aina välillä pohtinut menneitä aikoja ja luin myös kirjan Pekka Herlinistä "Koneen ruhtinas". Useankin yrityksen elinkaari on kuin ihmisen elo, paitsi harva yritys elää edes viisikymppiseksi.

Kone Oy:llä oli eräässä vaiheessa massiivinen laajenemisvauhti. Silloin Herlin hankki siipiensä suojaan monta pikkufirmaa. Rönsyjä haalittiin eri toimialoilta, elektroniikka oli myös muotia.

Kaikkia toimialoja ja nimiä en likikään muista, mutta heti humeetini pintaan pullahtaa nimet: Spinner, Säteri, Hissi-Ala, Ollituote, Robcon, Suomenlahden Kone. Elektroniikan lisäksi siis maanmuokkauskonetta, nosturia ja sukkahousujen kudontakonetta pääbusineksen hissien kylkeen. Synergiaa, tai sitten ei.

Monikin näistä, ja myös yhtiön sisältä päärungosta myöhemmin haarautuu verso omaksi yrityksekseen. Kone oli usein alussa mukana vähemmistöosakkaana ja kuin kummisetänä lapselle. Perusteet olivat selkeät, business ei kuulu pääbisnekseen ja toiminta on kasvanut niin mittavaksi jotta sen on luonnollisempaa toimia omana yrityksenään.

Oli myös ostettuja yrityksiä jotka kuuluivat päätoimialaan ja niille kävi päinvastoin. Esim. hissinhuoltofirmoja ostettiin liki joka vuosi ja sulautettiin emoyhtiöön pysyvästi jotta markkinaosuus ja palvelutaso paranisi.

Sitten on nämä "spin off" -tapaukset. Keskityn myöhemmin pariin tapaukseen mutta juuri ne ovat kuin maailmalle pullautettuja lapsia. Eväät itsenäiseen elämään tuo isä tai kummisetä antaa alkuvaiheessa ja sitten pitäisi pärjäillä myöhemmin itsekseen.

Kansakoulun aapiskirjassani oli kertomus maanviljelijän kahdesta pojasta Autiosta ja Päiviöstä. Saivat isältään perinnöksi puolet sukutilasta kumpikin ja nuo pojat valitsivat erilaisen strategian. Kertomuksen teksti piti kait olla elämänohje itse kullekin.