Työpaikkahaastattelut

Niin. Näillä kymmenillä rekrytoijapuolella istuu useimmiten henkilö joka on syntynyt -80..-90 luvulla ja tilanne on heillekin hämmentävä. Useimpiin hakemuksiin ei ole tullut mitään vastausta, saatika rekrytointikutsua. Ikäni on se ongelma, sitä ei voi olla mainitsematta. On kuin myisi asuntoa ja ilmoitukseen laittaisi että -homevaurioinen. Hyvä kirjoitus oli toisaalla.

Sain työkkäristä töitä

Tosin vain puoleksi tunniksi, siitä tekstin lopussa.

Nyt jonotukseni kesti vain alle puoli tuntia. Tarvitsin virallisen pyöreän leiman tärkeään paperiin ja hain sen. Lisäksi tietokannassa olevassa työhistoriassa oli virhe, sen saattoi korjata vain paikanpäällä käymällä ja alkuperäinen työtodistus esittämällä ja esitin sen.

Istunnon lopuksi kun olin nousemassa ylös tuolilta ja siirsin itseäni sekä jalkojani pois pöydän alta, sain sen työtehtävän.

Joku oli liimannut vaaleanpunaisen purkan pöydän alle ja housuni olivat juuttuneet siihen polven kohdalta. Oli ihan oikeasti jalka tiukasti pöydässä kiinni.

Irtosihan se mutta purkka jäi puoliksi housuihin, toinen puoli jäi pöydän alapintaan odottamaan seuraavaa uhria. Virkailija tarjosi paperia, mutta tiesin ettei siihen ainakaan mitään pehmeää paperia parane laittaa.

Ulkona koetin jäädyttää sitä lumikokkareella, mutta ilma oli liian lämmin, ei se murentunut, levisi vain tasaiseksi matoksi. Autossa olevalla lasinpesunesteellä ja ikkunarätillä se lopulta lähti liki murenemalla. Oli se työ. Istuin housut kintuissa parkkihallissa olevassa autossa ja jyystin ja jyystin. Jos joku olisi nähnyt vain käsieni liikkeen ja housujeni riisumisen, ties mitä siveettömyyttä olisi ajatellut suoritettavan.

Mutta siis sain töitä. Puoleksi tunniksi purkan kihnutusta.

Tapaus 3. Terassin lasi.

Aikoinaan koiraa ulkoiluttaessaan Risto kuuli että eilettäin oli naapuriin murtauduttu. Kuulemma perheenäidin kauppareissun aikaan oli takakautta, ikkuna rikkomalla menty sisälle, ja viety emännän korut. Vain kahden tunnin poissaolo päiväsaikaan, sai aikaan melkoisen ikävyyden.

Risto kävelytti koiransakin ihan siihen aidan viereen ja omin silmin totesi että teipattu ikkuna nyt oli.

Eli potentiaalinen asiakas, tosin jo ehkä myöhäistä. Ei turvavyönkään kiinnittäminen enää sairaalan sängyssä paljoa auttane. Ehkä seuraavaan tapaukseeen, mutta moni uskoo että se oli ainutkertainen.

On kuin haaskalle menisi jos hetikohta törmyyttää naapurin ovelle ja turvajärjestelmiä kaupittelee. Sydän voi murron kohteeksi joutuneella olla vereslihalla ja ikävä tunne voi sellaisesta kauppatarjonnasta tulla. Joku voisi tosin ilahtuakin, mutta koskaan ei etukäteen tiedä.

Risto päätti että jos pariskunta sattuu olemaan pihalla silloin kun hän tulee keikalta, siinä ohimennen autosta salkkuaan kanniskellen voisi maaperää tunnustella. Näin sitten kävikin, tosin vasta parin kuukauden kuluttua. Murrosta oli ollut juttuakin paikallislehdessä, joten muiden naapureiden kertoma asia oli näinollen vahvistettu.

Pariskunta oli ulkosalla pakkaamassa autoaan ja Risto esitti asiansa, aivan kuin hän ei olisi tiennyt koko kotimurrosta mitään. Mies oli kovin ystävällinen ja sanoi vaimoaan osoittaen että meillä tässä kävi jo kutsumattomia vieraita ja vaimon korut lähtivät matkaan. Risto kääntyikin vaimon puoleen, olisiko asiaa suojata koti vastaisen varalle?

Vaimo oli melko kiukkuisen oloinen ja sanoi poliisinkin sanoneen, ettei noille varkaille mitään mahda. Risto kertoi miten hyvin tilastojen mukaan järjestelmä tarroineen estää ennakolta. Jos sisälle tullaan niin ei se tekniikka tietenkään niitä rosvoja kiinni nappaa, pitää odottaa vartijan tuloon asti.

Rouva tyrmäsi senkin tilaston. Hän ei usko että mikään laite tai tarrat estä yhtään mittään, ne tulee jos on tullakseen. Mies hymyili Ristoon päin ja sanoi vaimolleenkin että onkohan asia ihan noinkaan?

Rouva oli selvästi asiaa miettinyt, eikä laitteiden sekä tarrojen ennaltaehkäisyvyyteen uskonut, joten Risto kyllä uskoi ettei asiaa kannattanut naapurin kanssa enemmälti jähnätä. -Hyvää illan jatkoa teille.

Tapaus 2. Lähestymiskielto.

Taannoin Risto kurvasi Hangontien mutkassa olevan omakotitalon pihalle. Postilaatikossa ei ollut, mutta ovessa oli jo kippuralle hapertunut geeneljääs -firman tarra.

Jo ovikeskustelussa selvisi että taloon oli asennettu hälytysjärjestelmä, mutta se ei ollut enää käytössä. Ovea avaamaan tullut vai-ihminen kertoi asuvansa nykyään talossa yksin, ja kaipaavansa järjestelmän turvaa kuitenkin.

Alueella ei tietääkseen ollut liikkunut mitään rosvojoukkioita, vaan entinen miehensä oli rouvallla pelon aihe.
Itse esittelyn lomassa Risto sai kuulla miten naisen ulkomaalaistaustainen mies oli äitynyt eron jälkeen uhkaavaksi, ja hänelle oli pitänyt hakea lähestymiskieltoa.

Lähestymiskieltokaan ei ollut kunnolla tehonnut, vaan mies oli pyrkinyt toistuvasti ovelle ja sieltä jopa sisälle asti. Nainen oli siis hankkinut vartiointiliikkeeseen hälyttävän hälytysjärjestelmän SOS-painikkeineen.

Tämä vuokrajärjestelmä oli kuitenkin alkanut itsekseen aiheetta hälyttämään ja siinä oli mennyt hermot. Asiakaspalvelusta oli etänä nähty että silmukka 3:ssa on vikaa ja huoltoneuvoja oli vain kehoittanut rouvaa tarkistamaan silmukka kolmosen.

Rouvan ääni muuttui oikein piukeaksi kun hän demonstoi Ristolle puheluaan huoltoneuvojan kanssa,
"silmukka kolme, silmukkakolme, -mistä hitosta minä tiedän mikä semmoinen silmukka kolme on? "

Ilmeisesti se oli jokin langaton ovianturi josta oli vastamagneetti irronnut, mutta ei asiakas sellaisia itse voi ei osaa korjailla. -ihme touhua kilpaijafirmalta, Risto tuumaili.

Risto kertoili esittelyn yhteydessä että heidän järjestelmänsä anturit nimetään ja tunnistetaan myös valvomopäässä oikeilla nimillä. Takaovi, etuovi, palohälytin pesuhuone, summeri, palohälytin olohuone, liiketunnistin eteinen, jne. Jos vikaa tulee niin asiakasta voidaan ensiapuna auttaa, kunnes huoltomiest tulee veloituksetta ja pikimmiten.

Risto esitteli myös tarroja joissa on vartiointilliikkeen tunnus ja kameran kuva. Niitä voitaisiin laittaa riittävästi ja strategisiin paikkoihin. Lisäksi järjestelmässä on myös SOS-painike, jota käytettäessä hälytyskeskus ottaa välittömästi yhteyttä. Rouva tilasikin uuden järjestelmän.

Jo Riston pois lähtiessä rouva vielä näytti tulotien rinteessä olevaa autotalliaan. Ja tuonne sitten ehdottomasti se iso heijastava kameratarra. Jos se mies aikoo vielä tulla niin tietää että kuviin joutuu.

-näin tehdään.

Tapaus 1. Penetraatio.

Toissasyksynä Risto kiersi haja-asutusalueen ovilla turva-asioilla. Aivan tien vieressä oli pienehkö omakoti, joka oli tarkkaan aidattu. Porttikin oli tehty niin ettei autoa saanut jätettyä parkkiin ilman etteikö olisi tukkinut tietä mahdollisilta jälkeentulevilta.

Risto sopi esittelystä parin päivän päähän ja palasi kuten sovittu. Lapseton pariskunta noin nelissäkymmenissä, kuuntelivat ilman keskeytyksiä hyvin tarkkaavaisen oloisina.

Kun puhe tuli siihen liturgian kohtaan, että joissakin tapauksessa murtomiehet saattavat tulla kotiin, vaikka asukkaat olisivat nukkumassa, he totesivat että heille on käynyt niin ja juuri tuossa kodissa. Vaimo esitteli ovessa olevaa turvaketjua, joka asennettiin tuon tapauksen jälkeen.

He olivat heränneet muutama vuosi sitten kun ovi oli väännetty jollakin esineellä yöaikaan väkisin auki. Isännän mentyä ovelle, tunkeutuja oli lähtenyt käpälämäkeen. Kyseinen yksittäinen tunkeutuja oli saatu poliisin toimesta myöhemmin kiinni, ja hän oli poliisin vanha tuttu paikkakuntalainen. (useasti poliisin tutuissa on rikollista ainesta varsin viljalti)

Tapaus oli ollut peloittava ja aiheuttanut unettomia öitä melko pitkään. Pariskunta oli kuitenkin aikuisopiskelijoita ja melko vähissä rahoissa, - kertomansa mukaan. Riston esittelemän turvalaitteen kuukausimaksu oli kuitenkin heidän mielestään liian iso heidän budjettiin sisällytettäväksi, joten kauppa jäi Ristolta tässä tapauksessa saamati.

Parinkymmenen kilometrin vartavastainen ajomatka, sekä pari tuntia keskustelua ilman korvausta, kuulunee ihan normaalina osana tämän työn toimenkuvaa. Jos useampia huteja tulee peräjälkeen, se tietysti alkaa rassaamaan enemmälti, toisaalta asenteestahan se vain on kiinni.

Kulmatalo

Risto ajaa vielä päättyvän kadun päässä olevan talon eteen, toiveissaan on sopia vielä yksi esittely huomiseksi. Ovelle tulee perheen miesväkeä. Vakiolitania Riston asiasta ja vastaus tulee nopeasti. Olette myöhässä, meillä käytiin jo.

Sitten mies kertoo toista kuukautta sitten tapahtuneesta kotimurrostaan lyhyesti. Perheen tultua viikon pituiselta lomalta niin he havaitsivat että kotona oli käynyt kutsumattomia vieraita. Nyt isäntä oli jo asentanut hänen omaan kännykkäänsä hälyttävän systeemin, terassin pylväässä oli myös riistakamera.

 Risto tietää että jos itse on lomamatkalla ja apuvoimia ei ole kotiin lähettää hälytyksen tullessa, se vain pahentaa tuskaa koska paljon on myös turhia hälytyksiä. Jos kotiin onkin mennyt rosvojoukkio, ei sinnekään ole syytä suinpäin rynnätä. Tämä mies tuntuu kuitenkin nyt olevan tyytyväinen investointiinsa ja siihen ei ole syytä lähteä liialti hämmentämään.

Risto palaakin autolleen kunhan on ensin toivottanut hyvät illat perheelle, autossa jo kotiin ajaessaan Risto kelaa kolmea muuta tapausta, joissa hän on tavannut kotimurron uhreja.

Hyvää Uutta vuotta

Niin. Kiinalainen Uusivuosi ja heidän siis pitää viihdyttää suomalaisia ja keekoilla vähissä vaatteissa Narinkkatorilla.