Shitting room

Tuttuja sanoja ja vanhoja vinoja taloja, kallellaan kohti katua liki kaikki tyynni. Vuosimalli 1658.

Syntinen tuulinen kaupunki

Kuninkaanlinna taustalla rakennusten puristuksessa. Katolla Atlas taakka harteillaan.

Tavaratalo kaunis kuin mikä.

Mystinen kapine

Nyt kun tolppaihmiset ovat taistelleet koko pakkaskauden ajastinkellon ohjelmoinnin kanssa, on aika kertoa miten sitä pitäisi lukea.

Kuva suurenee klikkaamalla.

Ensinnäkin tuosta keskellä olevasta pikkunupista saa asetettua kellonajan. Sen tulisi näyttää samaa aikaa kuin rannekellosi. Tässä tapauksessa se on puoli kuusi aamulla. Jos on ollut sähkökatkos tai kesä-/talviajan muutos, kierrä nupista vain myötäpäivään. Aika tulee osua tuon kulmassa olevan valkoisen nuolen kohdalle.

Tässä ajastinkellomallissa sähköä tulee vain kaksi tuntia kerrallaan. Ajastettaessa sinun tulee ajatella milloin olet lähdossä liikenteeseen 24h:n aikana.

Uloimmaisessa kehässä näet kaksi kolmiota, punainen ja vihreä. Kierrä kehää myötäpäivään kunnes punainen kolmio osoittaa aikaa jolloin olet lähdössä, auto on silloin lämmin parin tunnin hehkutuksen ansiosta.

Tässä tapauksessa varttia vaille kolme iltapäivällä.

Jos kierrät täyden kierroksen huomaat miten kytkimet ronksuvat ja antavat pientä vastetta kiertosuuntaan vasten, älä välitä siitä. Voi myös jollakin sähkölaitteella testata onko tolpassa ylipäätään virtaa, kun kierrät vihreän ja punaisen kolmion  valkoisen kolmion väliin.

Ilmanvaihtohormien puhdistus

Niin.

Astianpesukoneen, hellan, kenkien ja jääkaapin puhdistuksen jälkeen vuorossa on röörien rassaus.
Elokuvissa miehet ryömivät putkistoissa ja ei edes vaatteet tule likaisiksi. Kokeillaan kuinka minun käy,

Kuten kaikki tietävät on olemassa kanavapuhaltimia, liesituulettimia sekä huippuimureita. Ensinmainittu on siellä kanavassa viimeksimainittu on katolla. Niihin ei saa törmätä ainakaan silloin kun ne ovat pyörimässä.
Liesituuletin on hellan päällä, se on helppo väistää.

Jos ei minusta kuulu mitään ennen keskiviikkoa, olen siis juuttunut hormiin.

Astianpesukoneen vuosihuolto

Niin.

Jos jääkaappi on tyhjä, on nälkä ja ei ole rahaa kauppaan, asianpesukoneesta löytyy jonkin verran einestä.

Tuossa on tyypillinen rakenne. Pyörivä viiksipari joka lähtee tarvittaessa irti, ylöspäin keskeltä nykäisemällä.
Sihtirakenne on minulla neliosainen ja irtoaa tuosta sen viiksiparin alla olevasta vivusta kiertämällä ja sitten nostamalla.

Ensimmäisen kuvan tapauksessa suurimmat porkkananpalat on otettu parempiin suihin jo ennen kuvan ottamista. Tuon ison levyn alapuolla on lisää biologista kontaminaatiota. Lisäksi on kuppimainen sihtirakenne joka nousee ensin ylös, sielläkin on kalanperkeitä vaikkei kalaa söisikään.

Naapurini ihmetteli miksei heidän pesukoneensa pese kunnolla vaikka kaikki on puhdistettu? Syyksi selvisi lopulta että nuo pyörivät suuttimet olivat täynnänsä kalanruotoja, niitä ei oltu siivottu. Miehensä on kalastaja.

Korrektia on myös pyyhkiä täyttöluukun sivut. Tiiviste on syvemmällä, joten nuo reunat sottaantuvat ja hellastakin voi tulla rasvapäästöjä jos se on ihan liki.

Minun koneessa on pohjalla myös suolasäiliö korkkeineen. Sen käytöstä ja täytöstä en oikein tiedä, joten siitä en siis kirjoita halaistua sanaa. Siinä lukee näemmä SALTZ, SAL, SEL, SALT ja SALB. Kielikurssista se siis käy. Uutena laitoin sinne lokeroon mällin erikoissuolaa. Kuitenkin ilmeisti oikeaoppinen tapa olisi selvittää oman veden Ph ja sitten sen perusteella käyttää siellä suolaa tai ei. Koneeni sivussa sisällä on vielä erillinen suutin, josta saa annostelua suolan määrää.

Elikä jos kone ei puhdistuksenkaan jälkeen pese kunnolla, selvitä Ph, käyttämäsi ohjelma, ja lämmittääkö se todella jos vedensyöttösi koneeseen on kytketty kylmävesilinjaan.

Jos asut taloyhtiössä jossa kuuma vesi kuuluu vastikkeisiin, ole itsekäs ja kytke pesukone kuumavesilinjaan.
Naapurisi osallistuvat silloin tiskivesiesi lämmittämiskuluihin, kuten laita on perinteisessä lavuaaripesussakin.
Pyykinpesukonetta ei saa kytkeä kuumavesilinjaan.

Niin ja vakuutusyhtiöiden uusimpien ohjeiden mukaan astianpesukoneen liitosputki tulisi vaihtaa kymmenen vuoden välein. Jos olisi kovin arka niin tekisikin niin, ja teettäisi työn putkimiehellä jolta saisi kuitin. Silloin ei vakuutusyhtiö voisi aiheesta kiukutella, tarkemmin siis putken halkeamistapauksessa.

Talvikenkien typeryys

Niin.

Minulla oli hyväpohjaiset nahkaiset talvikengät. Saumat alkoivat ratkeilla joten ostin uudet. Uusissa on ikävä ominaisuus.. Pohjat keräävät hiekoitussepeliä.

Nythän on niin että hiekoitussepeli on juuri tietyn raekoon omaavaa, josta on pesty pöly ja isot sekä pienet kivet pois. Tomu haittaisi hengitysongelmaisia ja pitkät suikaleet rikkovat pyörän renkaat.

Minun uusien kenkieni pohjakuviointi on suunniteltu juuri niin ikävästi että kivet tarttuvat niihin ja sisälle tullessa naarmuttavat lattiat tai kivet myös irtoavat itsekseen.

Ikävin tilanne on kun esim menee kirjastoon ja jalkakäytävällä on lunta sekä hiekoitussepeliä. Lumi paakkuuntuu ensin uriin. Sitten tulee kivet jotka tiivistyvät lisäksi sinne väliin. Kirjaston lämmössä lumi sulaa ja kivistäkin osa irtoaa. Kauhea sotku jää jälkeeni.

Seuraavissa lavastamattomissa kuvissa näkyy miten ihan normaalistikin kiviä kulkeutuu ihan kotiin asti.
Osa kivistä on kaivettu irti ja on siinä vieressä lattialla.
Varokaa tuollaisia pohjakuviointeja.

Samalaiset kivikerääjät ovat housujen upslaakit. Mihinkähän käyttöön ne oikeasti on ajateltu?

Harrastusta ja puhdetyötä

Niin.

Ennen tietokoneaikaa Latovainiossa puuhasteltiin matonkuteiden tai kirveenvarsien kanssa, klapejakin hakattiin. Naiset kutoi sukkia ja kintaita, kaulaliinoja ja jumppereitakin. Jouluaikaan joku teki himmeleitä.
Minä olen viimepäivät kolannut ja lingonnut lunta takapihalta paikasta toiseen, osittain edestakaisinkin. On siinäkin touhua, joskin luulen että ei siitä askareeksi enää juhannuksena.

Tölkkien repäisyrenksut ovat syrjäyttäneet näpertelyaihiona oljet. Eli ovatko himmelit kuolemassa sukupuuttoon?

Olkia on vaikea löytää, mutta Tiimarista saa mehupillejä. Toisaalta homma tuntuisi kivemmalta jos voisi kierrättää jotakin, eikä tarvitsisi kaupasta tarvikkeita ostaa. Samalla lusmuiluperiaatteella sitten laiska voisi ostaa koko himmelin nettikaupasta joka olisi Intian lapsityövoimalla tehty.

Uskoisin että osaisin tehdä koko huoneen täyttävän himmelin jos viitsisin. En viitsi, sijoitetun pääoman tuotto on huono.

Sensijaan en osaa käsinlypsyä, en lainkaan. Äitini osasi ja tekikin sitä varmaan liki neljäkymmentä vuotta. Pojasta ei ole polvi parantunut. Tuohon voisin oppia jos saisin motivaation. Jokin työllisyyskurssi päivärahoineen jossa harjoiteltaisiin tekniikkaa ja lypsyntuottoa, olisi se motivaatio. Käsittääkseni myös lehmän, tai lypsettävän objektin tuntemus on tärkeä, ei saa liian rajusti repiä.

Harjoituskappaleina voisi käyttää tukevia kumihanskoja tai sitten teettää oikein  keinoutareet, Muistaakseni Jalasjärven juustobaarin eteisessä on sellainen lehmä kumiutarein varustettuna. Nämä kuvat ovat Loimaan Sarka-museosta.