Valkoinen länsiylämaanterrieri eli Westie sekä Skotlanninterrieri

Piti oikein katsoa mitä netissä sanotaan noista tyttären koiraroduista.

Westie on terhakkaampi ja vaatii enemmän liikuntaa. Turkki tulee nyppiä 2-4 kk välein. Jos Westielle ei määrittele rajoja siitä saattaa tulla määräilevä.

Tuo Vallu on varsin herkkä ovikellolle ja kaikille kolinoille, se vahtii taloa, mekkaloi. Kävelyllä se ei puutu toisiin koiriin, vaan elää omaa elämäänsä. Haistelee tietysti toisten hanurit, kuten asiaan kuuluu.

Skotista sanotaan että se on viisas, itsepäinen ja rauhallinen. Turkki pitää nyppiä myös. Uskollinen ja rauhallinen kotona. Ulkosalla se on vilkkaampi ja itsetietoisempi.

 Tuo Heppu alkaa rähinän tiettyjen isojen koirien suhteen. Muistissa ja korvan takana sillä on jotain kahta naapurin kultaista noutajaa vastaan. Laiskasti se lyllertää kävelyllä jarrukoirana, kun Vallu menee edellä. Ja sitten paluumatkalla se heittää usein lopullisesti jarrut kiinni.

Kaikki keltaiset ja ruskeat läntit pitää tarkkaan haistella ja haju tartuttaa viiksiinsä. Mahakarvat keräävät kaikki risut ja roskat. Hankala siivota kun takkuuntuu. Sisätiloissa se pääosin vain makaa nurkassa tai sängyn alla. Jääkaappi kun avataan niin heti valpastuu, ovikellon soitosta ei reaktiota. Kuvat ovat netistä.

Alistamista

Kuin luokkayhteiskunnassa ikään.

Ja kuten niin usein työelämässäkin, käskyt käsitetään väärin eikä oikein haluta totellakaan. Ja kaikenlisäksi kuten viimeisen videon tapauksessakin, palkinto menee jollekulle toiselle.

Narujen kummassakin päässä on rontti

Jokaisen elämässä on erilaisia vaiheita. Juuri äsken minulla oli elämänvaihe jossa kuljetaan päämäärättä pitkin polkua. Kädessä on narut ja katsellaan puita. Toisessa kädessä on musta pussi jossa sisällä höyryävä ja lämmittävä aines.

Kieltäymysten kautta voittoon

Niin,

Mieleni pullahti tositapahtuma lapsuuteni Latovainiosta, -olin silloin jotain kymmenen paikkeilla.
Kotoväelläni oli peltolohko muutaman kilometrin päässä ja sinne töihin mentäessä otettiin aina jotain evästä ja juotavaa mukaan.

Olin saanut tehtäväkseni mennä keräämään heinänkorjuun jäljiltä pellolle pystyyn jääneet heinäseipäät kasoihin, joista ne sitten traktorilla olisi nopeammin pois siirrettävissä.

Menin ohi kyläkaupan ja mennessäni ostin yhden pullollisen Pyynikin tummaa juomaa, olisiko se ollut Siff-Kola? Pellolle päästyäni laitoin sen salaojaputken päähän vesinoroon. Lähteisen maan vuoksi virvoittavaa vettä virtasi salaojaputken koontiputkesta läpi kesän, vaikka avo-ojat olivat rutikuivat.

Olin päättänyt etten kajoa juomaan ennen kuin työ on tehty. Pullo näkyi selkeästi aina välillä silmiini kun seiväskasat muodostuivat siihen näköetäisyydelle. Ja lopuksi kun yksikseni olin sen kantojobin saanut tehtyä, join sen juoman hitaasti ja nautiskellen. Oli se hyvää. Lievä kanelin maku tuntuu vieläkin kielen takaosassa.

Koirille voi opettaa myös itsehillintää. Eilen laitoin pari herkkupalaa saataville, mutta kielto oli ehdoton. Ei saa ottaa ennen kuin lupa annetaan.

Koirien silmät harottivat kun pyrkivät seuraamaan molempia yhtäaikaa, luvan antajaa ja herkkupalaa.

 Alkutilanteen anelu.

 Sitten ne namipalat ilmestyivät framille.

Lupa ei ole vielä hellinnyt, mutta kun se heltisi, niin valkoinen Vallu hotkaisi molemmat salamannopeasti. Hepulle pitää antaa aina erikseen. Siis ei minkäännäköistä solidaarisuutta koirayhteiskunnassa. Veisivät vaikka luun toisen kerjäläiskoiran suusta, jos niikseen tulisi. Tämän parin elämä muutoinkin on kovin mustavalkoista.

Kevätauringon armottomuus

Niin.

Ikkunanpesua tiedossa, muttei ihan vielä. Tosin voisi pestä vaikka pakkasella kun laittaa auton pissapojan nestettä joukkoon. Sen sijaan tässä vanha dokumenttini mattojenpesusta. Perinteestä joka tapahtuu aina vuosittain sitten kun paarmat ovat heränneet ja on poutaviikko tuloillaan, jotta myös matot ehtivät kuivumaan.

Jokainen pesee omalla tyylillään, jokainen saa pestä niinkuin lystää, mutta toiset tyylit ovat oikeita ja toiset vääriä.

 Ensinnäkin, otetaan kulkuväline, sanko, juuriharja, mäntysuopa ja pestävä matto.

No niin täällä ollaan. Tässä on pesuallas ja tuolla mankeli. Ne otetaan käyttöön. Luvallinen käyttöönotto. Kustannettu verovaroin.

Tarvitaan siis pestävä kohde, harja , ämpäri ja pesuainetta. Tässä tapauksessa ei mäntysuopaa vaan Kiilto-merkkistä. Ovat Tampereella tai Lempäälässä näyttäneet minulle ja kaikille autoilijoille lämpötilaa jo yli kolmekymmentä vuotta.

Sitten vaan matto kaukaloon ja vesi lorisemaan, annnetaan imeytyä. On erään vuoden toukokuu ja täällä ei ole kukaan. Rehelliset ja kunnon ihmiset ovat oikeissa töissä.

Kun on imeytynyt ja kaukalo vedestä täysi, vedetään pää lavalle. -Siis maton, oma pää on missä on.

Harja laitetaan tähän asentoon ja ruiskutetaan pullosta pesunestettä mutkitellen, kuin juosten kusten.

Sitten vaan painetaan kaksin käsin ja pitkin vedoin päästä päähän. Kun on valkoinen kerros koko alalla huuhdellaan pesuaine kuituihin, laittamalla ämpärillä vettä ja painamalla liiat pois harjan selällä painaen. Sokeva harja on paras, tulee Korsosta.

Ja taas vedetään uusi kohta mattoa ylös altaasta toimenpidettä varten. Lopuksi heitetään alhaalta pää yli altaaseen ja pestään toinenkin puoli. Huono homma kun pesty osuus menee tähän jalkoihin ja voi likaantua uudestaan.
Jos oikein pedantti olet, ota muovikelmua laskualustaksi mukaan. Jätesäkistä saat tehtyä myös itsellesi pesuessun.
Mutta ei miehiset miehet semmosia, ruvetaan vielä hakkumaan pyykkäriämmäksi. -sitä nykyaikana niin yleistä matonpesukiusausta

 Kun on kaikki pesty voi huuhtoa vielä siinä vedessä ja ottaa lopuksi tulpat auki ja taittaa maton näin valumaan suuremmat vedet pois.

Sitten mankeliin ja huuhdonta, mankeliin ja huuhdonta. Niin monta kertaa kun jaksaa ja aina vettä vaihtaen.
Kun katsoo tätä ylläolevaa kuvaa niin tulee pappavainaan orihevonen mieleen. (-pyyhkii silmänurkkaa ja ryhdistäytyy)

Jos jättää tänne kuivumaan orsille niin linnut kakkii ja varkaatkin voi viedä. Joten yksi matto kyllä kulkee märkänäkin takaisin.

Niin ja semmonen neuvo kaikille mattovarkaille: Älä koskaan varasta märkää mattoa! Kilohinta on huonompi ja litimärän maton mattovarkaalla on pitkät mutta märät jäljet.

Paha saa palkkansa?

Niin, saa ehkäpä rengaslukon.

Suomessa on totuttu siihen että on tilaa parkkeerata ja jos ei ole ja parkkeeraa väärin, selviää sakoilla.
Nyt on joissakin kaupungeissa varauduttava isompaan kuluerään. Hinaus pitää järjestää ja vanhat sakot maksaa pois ennen kuin saa jatkaa matkaansa.

Mahtaa olla kiva yllätys vaikkapa venäläiselle turistille Lappeenrannassa jos sunnuntaina auto jää jumiin.
Rälläkkää peliin vaan ja yli rajan karkuun.

Tässä on varastoon menossa Helsingin rengaslukkoja.

Mahtanisi siinä outo papatus käydä jos vaikkapa joku Latovainiolainen pappa käy maito-ostoksilla kyläkaupassa ja tuollainen härveli olisi ilmestynyt etupyörään.

Työn teettämisen vaikeus

Niin.

Hautalan ovijupakan yhteydessä on toisteltu useasti, että ihmisen palkkaaminen laillisesti lyhytaikaiseen työhön on perin monimutkaista, siis ellei tekijällä ole omaa yritystä tai toiminimeä.

Tieto on virheellinen, kyse on pelkästään siitä ettei haluta maksaa pakollisia työnantaja- ja veroluonteisia maksuja. On sanonta että asiakas maksaa viime kädessä kaikki työnantajan sivu-, TEL-maksut-, työttömyysvakuutus-, verot, mainonta- sun muut kulut, se on totta. Ja se pienessä kotiremontissa tulee kouriintuntuvaksi, tuntuu kurjalta ja usein halutaan säästää.

Eezy.fi ja toimipiste.fi -sivuilla on selkeät ohjeet ja kaavakkeet miten työosuuskunnan LY-numeroa ja heidän ottamiaan vakuutuksia voidaan hyödyntää ja luoda lyhytkin työsuhde, jossa kolmikannan avulla itse tekijä ja teettäjä eivät sorru pimeän työn syövereihin.

Työttömyyskassat ovat hieman huuli pyöreänä tälläisen kuvion kanssa. Heidän mielestään työn tekeminen ja valvonta on samanlaista yrittäjäluontoista kuin oman toiminimen kautta. Lisäksi jos tekijä haluaisi verovähennyksiä työkaluistaan ja ajoneuvoistaan, se ei onnistu.

Monet muusikot käyttävät satunnaisissa keikkatöissään kyseisenlaista kuviota.