Fillarilla Nizzaan

Niin,

Tuli sitten luettua tuokin kirja. Matkakuvauksena aika laimea, koska kuvia ei ollut ja kokemuksia ei voi kunnolla kuvata. Blogissa reaaliaikaisena tietysti hienompi. Varmasti ja etenkin se loppumatka oli maalauksellinen ja kaunis. Itse en ole pyöräillyt päivässä kuin noin 80 km ja Soinivaara meni yli sata, liki kuukauden ajan, ja joka päivä. Kova jeppe vaikka tukka on ohut.

Itsensä ylittämistä ja varmaan motivoivaa bloggailla kun seuraajia ja kommentoijia oli paljon. Yksi paha kaatuminen, mutta ei yhtään vatsatautia, toisin kuin Vietnamin pyöräilijällä.

Raimo O Kojon kirja on kirjastossa, mutten löytänyt sitä ja en viitsinyt virkailijoita häiritä. Ainakaan vielä.

Lasipalatsin purkutuomio

Niin, lasikaan ei ole ikuista.

Toissavuonna purettiin Kivenlahdessa hieno Honeywell Oy:n lasinen toimistorakennus maan tasalle. Samaan paikkaan rakennettiin uusi iso Biltema.

Ulospäin Honeywellin talo näytti hienolta ja modernilta. Se oli kuitenkin tehty Amerikkalaisilla piirustuksilla 60-luvun malliin. Ei kannattanut uudistaa, halvempi oli purkaa.

Forssassa oli 60-luvulla hieno ja moderni sen ajan tavaratalo, Hämeenkulma. Rakennus on vieläkin. Nyt se on kokemassa saman kohtalon. Lienee niin että energiakulut lasirakennuksissa ovat massiiviset ja jos ne eristettäisiin paremmin, tulisi kovin kalliksi. Ilmastoinnit, sähköt, putket, kattorakenteet, ovet ja ikkunat kun uusii niin hintaa kertyy. Se on surullista. Kesäkäytössä menisi vielä ihan hyvin mutta tontti on arvokas, vaikkei parkkitilaa juurikaan ole.

Tuohon tullee asuinkerrostalo tilalle.

Tapio Tuomelan ottama kuva:

Eikös tuossa ylläolevassa Hämeenkulmassa olisi kuitenkin hyvä runko johon ympärille rakentaisi? Lasit pois ja ikkunalliset seinäelementit tilalle. Päälle harjakatto ja uudet salaojat sekä sadevesiputket seinustalle. Lattiat piikkattava auki ja lisää eristettä maan alle. -no ei sentään.  90-luvun lama-aikaan tuollaiset rakennukset olivat täynnänsä kirppareita, siinähän sitä käyttökohdetta.

Perinteisen kirjan ylistys

Niin,

Olen huono lukija mutta kun jokin kirja tempaa mukaansa niin luen sen intensiivisesti parissa päivässä.

Kirjastossa oli esille otettuna Matti Rämön kirja polkupyörällä Thaimaassa ja Vietnamissa. Mies on kirjoittanut monta muutakin polkupyörämatkakirjaa, kaikki muut oli lainassa kun olisin lainannut lisää.

Hänellä on matkablogikin.  Polkupyörämatkalla joka päivä.

Kirja on kuitenkin aina kirja ja se tulee luettua tarkemmin ja tosiaan hyvä tosikirja tempaa mukaansa. Lukemassani kirjassa muistan vielä näin jälkeenkin päin miten hän päätti tehdä pienen vuoristolenkin. Koska tulee palaamaan samaan paikkaan lenkin jälkeen, hän jätti osan tavaroistaan alas kylään, myös varapinnat. Ja eikös sitten pinna katkennut ja joutui tulemaan bussilla hakemaan pinna korjausta varten.

Häneltä on tullut juuri nyt uusi kirja:

Jotkut ihmiset eivät kaihda haasteita eivätkä pelkää olla luonnon armoilla.

Saastaisia kaikki tyynni.

Nimittäin kahvikannut suomen kodeissa. Monella on Moccamaster keitin jossa on lasinen kannu. Kannun kahva on metallipannalla kiinni kannussa. Katsokaa kannua sisäpuolelta näyttääkö siellä tältä:

Eli ruskea rantu kiertää pannan alla. Hyi.

Siis panta irti. Tarvitaan ristipää ruuvari ja sillä avataan tämä ruuvi:

Se täytynee avata auki asti, jolloin panta lävähtää leveäksi ja koko hoito menee neljään osaan + ruuvi.

Siinä sitten onkin miettimistä miten tuon saa takaisin kasaan. Mutta saahan sen. Pannan sisäpinta puhdistetaan ja tietysti myös kannu:

Harvalla on luurankoja kaapissa, mutta monella on töhnää kahvikannussa.

Voisinpa alkaa kiertämään koteja ja soitella ovikelloja. Tarjolla olisi: Kiuaskivien vaihtoa. Kukkamullan vaihtoa. Kahvikannun pannan alusen puhdistusta. Jääkaapin takusen imurointia. Pesukoneiden desinfiointia. Hellan takusen siivousta. Oven yläkarmin päällisen putsausta pölystä.

Kukaan ei tilaisi työtä mutta monelle tulisi syyllinen olo ja se saattaisi vähentää minun ahdistustani, josko se olisi minulta pois.

Minullako oli koronavirus?

Niin,

Maailmalta kuuluu ikäviä. Koronavirus voi tarttua ja jopa tappaa. Aikoinaan koulun puutyötunneilla tein koronapöydän. Sehän on vähän sukua biljardille mutta ei palloja vaan kiekkoja.

Tekemässäni pöydässä oli nurkissa reiät muttei laatikkoa johon nappulat putoaisivat. Siskoni ompeli niihin reikiin myöhemmin pussit kalastajalangasta. Helppo tyhjentää nurin kääntämällä.

Muistan kun liimasin neljä rimaa sivukehikoiksi mutta opettaja sanoi että älä puhdista pursuavia liimoja pois. Jokin väärinkäsitys, koska juuri nuo liimat olivat ikäviä kun nappulat eivät noudattaneet trigonometrisiä funktioita, jäysteiden vuoksi. Myöhemmin minun oli pakko nävertää ne pois puukolla.

Korona on melkomoisen simppeli peli. Nelinpelinä se voisi olla haastava. Vaikeinta on kun vastapuolen nappi tulee omaan päätyyn ja sitä pitää yrittää poistaa toisesta päädystä kimmauttamalla.

Koronaa pelattiin Latovainiossa.

Ärsyttämistä ja provosointia

Niin,

Suomi voitti Venäjän jääkiekossa, sodassa ei aikoinaan mennyt niin hyvin. Jännä ottelu ja viihdyttävä. Jääkiekkoväki ja fanit ovat innoissaan jos Suomen pelaaja saa ärsytettyä venäläisen tappeluun tai polttamaan päreensä.

Laitakahinoissa sanotaan jotain törkeää ja henkilökohtaista, muksitaan ja ronkitaan. Toisen pinna palaa ja hän joutuu jäähylle. Jääkiekossa se kuuluu hyväksyttäviiin käytösnormeihin ja nalkuttavaa vilunkipelaajaa ihaillaan.

Ei ole montaakaan lajia joissa tälläinen käytöskoodi on ihaltavaa ja valmentajien puolelta jopa toivottavaa. Nyrkkeilyssä ehkä punnituksen aikana ollaan melko törkeitä ja matsissa isketään päähän, mutta esim. jalkapallossa saatetaan auttaa jopa kaatunut pelaaja vastapuolen toimesta ylös.

Olisiko valmennusportaassa tarvetta uuden ajan valmentajalle? Tehkää toiselle niin kuin haluatte itsellenne tehtävän. Jos joku tuuppaa sinut kyljestä laitaan, älä hermostu, käännä toinenkin kylki. Pelin jälkeen valmentajat eivät sanoisi pahaa sanaa toisesta joukkueesta, eikä etenkään tuomareista. He tekivät parhaansa, ihan ok porukkaa, vaikka voittivatkin ja virheitähän ne tuomaritkin tekevät, annettaneen  se heille anteeksi.


Alkulämmittelyissä koko vastapuolen joukkue tulisi toivottamaan onnea vastapuolen maalivahdille. Läpsittäisiin suojuksiin ja halattaisiinkin ihan. Innokkaimmat pelaavat antaisivat vastapuolen joukkueen maalivahdille kukkia juuri ennen ottelun alkua. Siinä se kukkapuska sitten olisi maalin katolla vesipullon vieressä muistuttamassa huomaavaisuudesta ja urheilullisesta asenteesta.

Ääneen ajattelua

Niin,

Kemppinen jonka blogin pikalinkki on tuossa oikealla kirjoitti blogikirjoittamisesta noin. Kemppinen aloitti säännöllisen kirjoittamisen samoin kuin minäkin vuonna 2005. Hänen laskurissaan on jo yli 4 miljoonaa kävijää ja ei yhtään mainosta. Onkin rohvessorimiehiä.

Lapsuuteni Latovainiossa yksinasujat tietysti ajattelivat ja jopa puhuivatkin yksikseen ääneen. Savikon Ruuno oli kuulovammainen ja hänen kuulin puhuvan useinkin yksikseen. Hän ei kuullut jos vieras tuli ja saattoi aikansa kuluksi jatustella. Kuulolaitteen pantuaan hän saattoi tosin ottaa jo osaa keskusteluunkin.

Monenlaisia talentteja oli omalla tavallaan tuo entisaikainen vanha kansa. He olivat tosi pappoja ja mammoja jo minun ikäisenä. Ikäloppuja höppänöitä kun asiaa katsoi lapsen näkökannasta. Esimerkiksi Ahosen Matin pappa osasi sylkäistä sylkymällin siististi sylkykuppiin usean metrin päähän, samalla kun hän vain lookisti keinui keinutuolissaan.

Syrjälän Väinö teki nenäliinastaan pienen oravanoloisen mytyn, tupsukorvineen kaikkineen. Pani sitten sormensa sinne sisälle ja nakutti ikeniään, sai peijooni sen liikkumaan kuin taikuri itsekseen ja hassutti lapsia.

Monesta jo edesmenneestä ihmisestä puhuttiin juttuja ja heidän arvonsa oli vain  noussut kun aika jätti. Kuuman kankaalla asui minun aikanani Hilajärvi jolla oli autonromuja pihalla. Hän korjaili ihmisten radioita ja soitteli levysoittimella juhlissa. Hilajärven kerrotaan syöneen pääosin vain kyläreissullaan, ja silloin valtavasti ja kuorineen jopa kymmenen isoa perunaa lautaselleen. Autostaan oli yksi sylinteri rikki niin hän otti sen männänkin kokonaan pois jotta se ei siellä turhaan ees-taas keikuttanut. Kävihän se kolmellakin.

Ennen Hilajärveä siinä talossa asui Vainion Ranssi (Frans) Hilmansa kanssa. Oli kuulemma erittäin lyhyt mies ja usein kehuskeli miten hänellä kasvaa pitkää kauraa, on jo kuulemma vyötäröön asti. Monen sukupolven yli kerrottiin myös kuinka Ranssi kehuskeli  myös vehkeensä pituudella ja väitti sen olevan pidemmän kuin kissansa häntä. Itse juttujen pointti olikin sitten se mittaustapahtuma kun  asiaa oli tarkastettu Himan ja mittanauhan toimesta. Jääköön kuitenkin koko juttu tähän kirjoittamati ja Vainion Franssin nimikin ylöspanemati kun voi Ranssin perikunta loukkaantua.

Toisessa talossa oli isännällä ryypiskelyn myötä tapana särkeä aina kalusteita kun riita pahaksi emännän kanssa äityi. Eräänkin kerran oli jo jakkarat ja penkkikin säretty ja paiskattu ikkunasta pihalle, kun Joose tarttui puolivalmiiseen ja jo pitkään  väsäämäänsä keinutuoliin. -"Ei kai me Lyyti tätä sentään särjetä?" -sanoi  kuitenkin ennen kuin teki sille mitään. Sanotaan että perheriita päättyi silloin siihen.