Hotel Labito Samos Pythagorion Greece

Niin,

Halvin mahdollinen sen hetkinen äkkilähtö tarkoitti vaatimatonta hotellia. Kuitenkin kaikki perusasiat olivat olemassa, joskin jääkaappi olisi ollut poikaa. Vettä kun pitää kantaa koko ajan mukanaan, näin voisi ostaa isommissa erissä ja omasta jääkaapista sitten aina välillä tankata. Olisi ollut edes jääpalakone yleisessä käytössä eteisaulassa.

Kalastajakylä on niin pieni että kaikki hotellit ovat ihan rannan tuntumassa.

Ulos tullessa kun katsoi vasemmalle, näkyi naapurihotelli ja sen takana vuori.

Kaduthan siellä oli pääosin yksisuuntaisia ja tehty kivistä. Talot korkeintaan kolmikerroksisia.

Valot ja ilmastointi toimivat vain kun asukas laittaa avaimen seinätelineeseen. Ovi ei pysynyt suljettuna ellei sitä myös kiertänyt sisäpuolelta lukkoon. Kun ei ollut valoja niin avaimen sovittaminen tuohon lukkopesään oli melko vaikeaa.

Jäähdytys toimi vain klo 15 jälkeen aamuun asti. Puhallin veteli viimeisiään ja sitä pitikin pyytää korjaamaan. Laakeri huusi ja välillä se ei käynnistynyt ollenkaan. Säästösyistä muuta huoneistokohtaista säätöä ei ollut kuin puhaltimen nopeussäätö,  jostain alhaalta keskitetyksi kylmää ilmaa puhallettiin tulokuiluun.

Kaikki pinnat oli hiljattain maalattu mutta teippiä ei oltu käytetty, joten yleisvaikutelma oli nuhruinen. Seinälamppu oli asennettu vinoon.

Parvekkeella ei ollut yksityisyyttä jos naapuritkin olivat paikalla. Jokin näköeste olisi tuossa paikallaan mutta se myös pimentäisi maiseman. Kolmiomallinen suihkuseinä  siinä olisi kompromissi.

Eniten minua murehditutti koko ajan tuon vastapäisen rakennuksen sähkönsyöttöjohdon asennus. Yleensä asialliset asennukset tehdään vaaka- ja pystysuoriin linjoihin ja 90 asteen mutkia toteuttaen. Tuossa tuo johto on vedetty tolpasta alas ja ikkunapielestä läpi yhdellä kiinnikkeellä ja vinosti. Siinä minulla silmä sairasti.
Jos kyseessä olisi lapsiperheen asunto, niin lapsethan tuossa roikkuisivat ja nirhaisivat eristeet tärviölle.

Karmit, peilit ja kaapit tosin oli sävytetty hempeillä väreillä mutta peilistä katsoi aina kurja kuvatus. Se ei kuitenkaan liene hotellin vika.

Erään päivän kympin ruoka oli jänis. -Pehmeä jänis.  Kun pyysin majoneesia tuotiin ketsuppia.

Panaghia Spilani'n luostari

Niin,

Täällä Pythagorionin luostarissa on myös Madonnan kappeli, häntä ei kuitenkaan näkynyt, taisi olla keikalla. Antiikin aikana luolan tietäjillä oli oma oraakkelinsa Phyto. Luostari sijaitsee saman tien varrella kuin Eupalinos ja ihan puolen tunnin kävelymatkan päässä.

Mentiin vuoren rinnettä serpenttiiniä kulkien. On myös isompi rakennus ja sitten se hämyisän kostea luola. Myös Amfiteatteri on matkan varrella. Tuossa esiintymislavan keskellä näkyy tuoli. Tuolilla pidin pitkän esitelmän Jokioisten kunnan Latovainon kylän ihastuttavista turistinähtävyyksistä. Yhtään kuulijaa ei ollut, tosin ei ole niitä nähtävyyksiääkään.

Luolassa on kovan työn takana ollut puolitoistametrinen pylväs. Pylväs joka ei vahvista seinärakennelmaa vaan heikentää sitä. Takana oli jokin pieni kolo.

Kolon vieressä vesiallas johon tippui katosta vettä. Veden sanotaan olevan pyhää.

Kaikenkaikkiaan matalaa tilaa ja kosteuden vuoksi ei välttämättä kovin terveellistä esimerkiksi keuhkotautisille. Seinässä vuosiluku 1677.

Jyrkkä rinne ja kaktuksia rinteillä. Ilmeisesti sillä halutaan sanoa että jos poikkeaa kaidalta polulta, on elo kovin piikikästä ja ohdakkeista. Toisaalta ohdakkeiseksi sitä sanotaan orpopojankin tietä.

Sillä reisulla sieltä rinteeltä pääsin kuvaamaan kun lentokentältä lähti iso armeijan kuljetuskone ja mitä sitten tapahtuikaan....?

Kilometritehtaan työkalut ja kissanpäivät.

Niin,

Kissalla luonnossa elo on yhtä vaanimista ja ruuan etsintää. Jos kissa pääsee lemmiksi sillä ei ole hädän päivää, -yleensä.

Itse ostin kympillä jättikatkarapuja tomaatti-yrttikastikkeessa. Sottaista syödä mutta ken ei ole syönyt kuin pakasterapuja ei voi ymmärtää makueroa tuoreisiin.

Ja sitten katselin varpaitani ja ihmisten oleilua lentokentän viereisellä uimarannalla. Noiden katosten pystyputkessa on langaton kutsunappi. Siitä kun painaa koodin niin tarjoilija tuo rannalle toivotun juoman, -ehkä ruuankin. Vähän kuin siirtomaaherrat Intiassa aikoinaan.

Turkin puolelle

Niin,

Pythagorionissa mainostetaan päiväreissuja Turkin Kusadasiin. Kusadasissa varmaan myös päinvastoin Samokselle. Tuntuu ajallisesti oudon pitkältä matkalta tuo puolitoistatuntinen laivamatka kun Turkin manner näkyy siinä ihan liki. Kuitenkin Kusadas on hieman etäänpänä ja heti näkyvä osuus on kansallispuistoa.

Tälläinen Venus ajaa sinne joka aamu ja tulee illalla pois.

Kusadasin satamaan tullessa ensin vastaan tulee kuin vinoon istutettu saari. Sen katveessa on puolustuslinna ja itse mantereella valtaisa patsas korkealla mäellä. Varmaankin Ataturk, -luulisin.

Samassa satamassa oli iso loistoristeilijä. Sen matkalaiset olivat myös rantautuneet basaareihin. Italialaisia, skotteja ja kaiken maailman eurooppalaisia tuntui olevan. Ostivat ja ostivat, tuliaisia sekä ostosvimmaisena vaatetavaraa varmaan itselleenkin. Enpä oikein tiedä stressaavampaa paikkaa kuin Kusadasin valtava basaarialue rahattomalle ja päänsärkyiselle väsyneelle turhaa krääsää vieroksuvalle ihmiselle. Ostin mukin, norsun, killuttimen ja kellonhihnan.

Päiväruokana oli mustekalarenkaita ja puolikas pitapiirakkaa joka on kuin pikkupizza. Kaikki paikalliset lipittivät kaiken aikaa teetä. Oli sitä itsekin kokeiltava, normaaliteen makuista ja kait sitä sitten voi juoda lomottaa enemmän kuin kahvikoukkuun jääneet kahvia. Efes lienee standardi paikallisesta oluesta.

Tyrkytystä.

Thaimaassa ravintoloiden sisäänheittäjät ovat hieman tungettelevia. Pythagorionissa vallalla on hienovarainen kehuskelu. Rantakadun ravintolat ovat vieri vieressä ja ruokalistatkin liki samoja. Mielialan ja ensivaikutelman mukaan tulee tehtyä valinta.

Tässä on ainoa paikka jossa kävimme kolme kertaa. Mustekalarenkaat olivat se pointti. Ei lainkaan kumimaisuutta. Mukana oli myös lonkerot, joita ei edes tarjolle tuoda ellei ravintola käytä tuoretta tavaraa.

Tämä pönöttävä herra on ateenalainen joka osasi varsin viljalti kieliä. Esittelysanat tulivat turistin omalla kielellä ja tietysti heidän mielestään vain heillä oli parasta ruokaa. Ensi kerralla antoi ilmaiset Ouzo-snapsit. Viimeisenä iltana sattui ikävä kokemus kun sain vaihtorahoina kympin liian vähän takaisin. Ensin he eivät muistaneet millä rahalla olin maksanut, mutta toivat kuitenkin kympin lopulta suoraan käteen.

Vaikka mies seisoo suomalaisen ikiaikaisen yhtyeen nimen alla, ravintola oli kuitenkin tuo vieressä oleva.

El Coral. Pöydällä oli villibasilikaa ruokaan lisättäväksi. Tuollaiset lehtokotelot ovat varmaan kymmenen vuoden päästä puutarhoissamme.

Tämä ruoka oli kuitenkin tuota kyltin Porkkia. Lapsuuden Latovainiossa porkka oli suksisauva.

Rantakadulta näkyi Turkin rannikko vuorineen. Päivämatka sinne maksoi 48 Euroa ja pitihän sekin paikka katsastaa. Olisi myös päässyt Efesokseen jossa kait Johannes kirjoitti raamatun kirjojaan, mutta kuumuuden vuoksi  matka rajoittui satamakaupunkiin Kusadasiin.

Eupalinoksen tunneli

Niin,

Pythagorionin tunnetuin nähtävyys on Castro vuoren läpi louhittu vesitunneli. Louhittu tuntemattomalla tavalla 550 v Ekr. Aamupäivän kuumuudessa sinne oli patikoitava katsomaan tuokin kuilu. Helppohan sinne oli löytää kun ensin käveli Samoksen kaupungiin johtavan asfalttitien kulmaan.

Aurinko porotti ja jokin tumma haamu käveli koko ajan edessäni.

Kilometrin loivan kapuamisen jälkeen tultiin opasteelle. Siitä pääsisi luostariin ja toiseen suuntaan tunnelille.

Oltiin liki lentokenttää ja se näkyi tuolla alhaalla.

Sitten jo pian olikin tunnelin viimeinen opaste.

Ja tunnelin sisäänmenoaukko yhden ikiaikaisen rakennuksen suojassa. Kai tuonne sivuttain on mentävä.
Josko ajattelisi että siinä mennään takaisin äiti maan kohtuun.

Alas päästyä oli vilpoisaa ja ensi kapea holvi. Yksin siellä ollessa pelotti että joku sulkee jonkun luukun takana ja kännykän kuuluvuuskin oli nollissa.

Vähän matkaa menin ja sitten käännyin takaisin. Ulosmenoaukko ja vapauden valo hohti.

Pääsin pois. Myöhemmin kuvasin rannalta tunnelialuetta. Kohdassa alle kuvan puolivälin jossa näkyy valkoista on tunnelialue. Etualalla on jokin raunio, se on liki merenpinnalla.

Tästä klikkaamalla voit katsoa oikein hyvän videon tunnelista.

Lyhyt mainos ensin aluksi.

Tässäkin jotain.

 

Kalanperkuu rantakadulla

Niin,

Kalastajat tekevät työtään ihan siinä samalla kadulla jossa kaikki rantaravintolatkin ovat. Turistit pällistelevät ja siemailevat drinkkejään kun kunnon ihmiset tekevät työtään. Joku hömelö latovainiolainen rupesi jopa kuvaamaan ja haastattelemaan miestä työn touhussa.

Tuo mies on merimies joka on reissannut suomenkin rannikolla kuten vastauksista kuulee ja jossain maassa asiakas ei maksanut laivan rahtia. Joutuivat jumiin viikkotolkuiksi ja söivät vain papuja redillä. Merimiehet ja kalastajat ovat oma rotunsa, selviävät kovissakin oloissa.

Onkohan nuo kaksi isompaa kalaa ankeriaita? Katkaisi yli puolet pois ja sanoi että pieniä luita on häntäpää täynnänsä. Heitti myös muutaman kokonaisen kalan takaisin mereen ja sanoi että aina antaa Ahdillekin muutaman, se lisää kalaonnea.

Aiemmin olen puhunut Välimerestä. Samos on kuitenkin Egeianmeren rannalla ja se meri on kalaisa. Välimeren troolarit ovat verottaneet ihan tärviölle mutta Egeianmeri tarjoaa meren viljaa. Vastapyydetty kala-ateria ravintolassa lisukkeineen 10 Euroa.



Tuo mies kertoi että kalan silmistä sen heti näkee milloin se on tuore tai jo vähän vanhempi. -Niinhän se kiilto häviää vanhemmiten ihmiseltäkin.

Kissan ja sian lihasta tehtyä säilykettä ei kukaan söisi. Kissat ovat Pythagorionin ja Samoksen katukuvassa vallalla. Laihoja ja nälkäisiä. Makaavat kadunkulmissa kuin koirat Thaimaassa ikään.

Tässä pantterinpoikanen. Satama on ihan framilla. Huviveneet ja kalastusalukset ritirinnan. Kaksi korttelia ylöspäin niin ollaan jo kylän toisella laidalla ja siitä kaksi kilometriä lentokentälle.

Tässä kuva aallonmurtajalta kohti rantakatua. Keltainen kantosiipialus vie lähisaarille.

Ouzo ja olut maksaa kolme euroa. Kreikkalainen salaatti paikasta riippuen 4-6 Euroa.