Riitun poika

Niin,

Kalle Päätalon elämän voi selvittää lukemalla koko Iijoki-kirjasarjan. Oudompi oudoksuu sen yksityiskohtaisuutta ja valtavaa oheishenkilöiden joukkoa.

Vasta nyt luin Miisa Lindenin koostaman ja Kallen omakohtaisista muisteluista (Iijokikirjoissa olevien tekstien mukaan) tehdyn kokoomakirjan, se on mainio ja soveltuu kärsimättömillekin lukijoille.

Sehän on koottu vuonna 2004 käyttäen Kallen alkuperäisiä tekstejä, sopivasti aikajärjestyksessä poimien. Kalle ja hänen perheensä elämä tulee siinä kattavasti käsiteltyä. Hyvä kirja.

Kirja ei maksa kuin vajaa seitsemän Euroa ja sen voi tilata täältä.

Kauppakärryn kehitys

Niin,

Stockman Herkku on ottanut käyttöön näppärän kokoisen ostoskärryn. On siellä vielä isojakin mutta tämä pienempi on kuin rollaattori johon saa ripustettua yhden tai kaksi ostoskoria. Eli tuonne alemmaksi toinen.

Tavaroiden nostokorkeus kassalla on sopiva ja harvemmin sitä niin valtaisaa tilaa tarvitsee kun niissä isoissa kärryissä on. Takimmaiset pyörät tosin voisivat olla kääntyvät jolloin pujottelu onnistuisi paremmin.

Hälssinki ja hälssinki

Niin,

Simpauttajassa pienviljelijä ihmetteli mikä ihme nuoria sinne hälssinkiin vetää?

Nuorista en tiedä mutta meikäläinen halusi katsoa onko se kolmen sepän patsas pronssivalua.

Tarkkaan kun katsoin niin näytti kuin alasin ja miehet olisivatkin onttoja ja jopa reikäisiä.

Wikipedia kertoo että valua se on mutta että on vaurioitunut jatkosodan pommituksissa 1944. Olisiko niin että valussa olisi säästetty materiaalia ja se ei olekaan umpinainen?

Juuret Tyytynojan törmällä

Niin,

Nyt on täysi ympyrä kierretty Kolkantieltä lähtien ja palaten kolkantielle. Suoraan edessä on Laitonen ja maisemassa oikealla näkyy puskittunut painanne jossa on ikiaikaisesti virrannut tyytynoja. Lähtee peiliön suolta ja kokoaa hulevesiä.

Jos jatkaisimme eteenpäin ohi Kuuman koulun ja kääntyen Kankaantielle, sieltä jatkaen Vehmaantielle niin päätyisimme myös Latovainiontielle ja tarvittaessa Tyytynojan sillalle. Se reitti tuli myös lapsena kierrettyä, mutta asutusta on vähemmän.

View Larger Map

Tupeerausta ja papiljotteja Latovainiossakin

Niin,

Se oli sitä aikaa jolloin pöyheä kuontalo oli muotia. Lauantaisin siskoni työskentelivät heinäpellolla papiljotit ja liina päässä. Hiusten kuivuttua ja illan korvalla sitten papiljotit irroitettiin ja alkoi tukan tupeeraus. Ei näyttänyt kovin hyvältä hiuksien kannalta.

Papiljotit olivat ensin sellaisia joissa oli kuminauha kiinnipitäjänä. Sittemmin tuli karvapintaisia ja papiljotin läpi työnnettiin piikki.

Miehillä en nähnyt koskaan papiljotteja. Olisi se ollut isäntämiehille tai vaikkapa Päätalon Herkolle nolo tappaus olla rullat päässä. Minulle tehtiin muutaman kerran parturissa mini-vogue. Mikäs se sitten on? Onkin jo tärkeää yleistietoutta.

Isojakin vauvoja oli -Latovainiossakin

Niin,

Edellisessä postauksessa kerroin keskosvauvoista. En nyt muista kenelle, mutta
jollekin äidille syntyi neljä ja puolikiloinen jötkäle. On siinä ollut punnertamista

.

Jos iso lapsi on koettelemus äidille, niin jätti-iso on harmi jopa synnytyslaitoksen henkilökunnalle. Miten saada siirrettyä hissillä kerroksesta toiseen ja sen sellaisia murheita siinä eteen tulee.

Latovainiolaisisännän keskoskaappi

Niin,

Kotisynnytysten riesa on myös keskoskappien viheliäinen nuusa. Äitini sattui pyöräyttämään toisena synnytysrupeamanaan kaksosten rääpäleet. Poikia molemmat, mutta pieniä siis -perin pieniä. Alle kaksikiloisia molemmat ja heikonoloisia. Oli sota-aika ja isäni oli rintamalla. Ja kun äitini synnytyksen aika oli tuloillaan, hänen äidiltään tuli käsky jotta tekoselkosissa synnyttäminen olisi turvallisempaa. Äidinäidin nimi oli Maria ja lähtihän se  neitsyt Mariakin Beetlehemiin vaikka oli lapsi juuri tuloillaan.

Kun toinen kaksosista kuitenkin kuoli liki heti synnytyksen jälkeen, kätilö oli sanonut: " sinnehän tuo men, -toisen eellä".
Molempia oli pidetty lämpimänä kuumavesipulloilla ja veljeni olivat hetken aikaa jopa jälkikämpöisessä leivinuunissa. Hitaasti kaksospojista toinen sitten elpyi ja isäni sotalomalle päästyään pääsi näkemään tuloksen. Ja ei muuta kuin lisää väsäämään kiireen kaupalla, vaikka olisi se vähempikin riittänyt.

Ennen kaksoisveljen menehtymistä, hänet oli hätäkastettu nimelle Kalevi. Ei häntä ole sen enemmälti merkkipäivinä muisteltu, sota-ajan kiireissä laskettiin siunattuun maahan, mutta ilman paatta on tuo leposija en edes tiedä missä.

Kaksosista toinen elää ja puksuttaa paksusti vieläkin. Siis veljeni ja paljasjalkainen latovainiolainen, vaikka muualla syntymässä kävikin. -Voihan sitä silti ihminen olla ilman kenkiä. rassukka. Joskus leikilläni olen ajatellut jotta olisipa jo silloin ollut mikroaaltouuneja, niin ei olisi tarvinnut leivinuunissa elämäänsä aloittaa kuin jokin nisupulla, -no mutta ei ihan oikeasti sentään.