Hiiliteräspannun käyttöönotto

Niin,

Teflonpannu on tarttumaton mutta ennemmin tai myöhemmin sen pinta alkaa hilseillä. Näinikkästeen:

Tuo ei ole enään terveellinen kalu, siksi hiiliteräspannu käyttöön ota. Uutena se on kaunis ja kirkas, tulee vieläpä polttamaan ruuan pohjaan pitkän aikaa, kunnes tummuu ja siihen muodostuu nonstick-pinta.

Tämä on uusi mutta suojalakattu, Myös mehiläisvahaa käytetään.

Ensi vaiheessa tuo suojakerros pitää keittää pois. 10 min vettä keitetään, ohjeet tulevat pannun mukana.

Vettä pannulle ja ei kun kiehumaan. Laakea pinta haihduttaa nopeasti, kuplia syntyy pohjalle.

Kun vesi on liottanut suojakerroksen pois, pestään sisäpinta huuhtelun jälkeen vielä kevyesti pesuaineella, kuivataan ja mikäli pannua ei heti käytetä, laitetaan kevyt kerros oliiviöljyä. Itse paistamisessa kylmäpuristettu ei ole parasta, vaan tavallinen tai sitten rypsiöljy. Maissiöljyssäkin on korkeampi kuumennuslämpötila. Neitsytöljy sopii paremmin salaatteihin tai ruuan joukkoon.

Tuollaisen pinnoittamattoman ja metallikahvaisen voisin asettaa jopa grilliritilän päälle.

Pannun myöhemmät vaiheet täällä

Paistinpannu on kodin tärkein ruuanlaittoväline

Niin,

Ensimmäinen paistinpannuni taisi olla Hobby Hallista ostettu halpa teflonpinnoitettu pannu. Kyllä sillä kanamunan paistaa mutta alumiini vääntyy ja teflon on myrkkyä.

Sen jälkeen on ollut useita, kalliitakin, mutta pinnoitettuja pannuja. Vain lettupannu on valurautaa. Nyt kuitenkin alkoi uusi ajanjakso, eli hiiliteräspannuaika. Hiiliteräspannu on ammattikokkien väline vaikka sen hinta on alle viidesosa kalleimmista pinnoitetuista paistinpannuista.

Tutustuin hiiliteräspannu-uskontoon ensin googlen hakusanoilla ja sitten toissapäivänä hankittiin kaksi pannua. Wok ja toinen iso tasapohjainen. Keskihinta 34 Euroa. Nyt kun pannut ovat käyttämättömät ne ovat kauniimmillaan ja kirkkaat. Huomenna rasvapoltan toisen ja näytän tuloksen. Netistä löysin paljon tietoa ja ohjeita. Jäbäkin kokkasi ja oli laittanut kuvia.

Tässä esimakua.

Linnunpesäkään ei ole enää mikään lintukoto

Niin,

Usein kotien turvallisuudesta puhuttaessa ja arvotavaroiden suojaamisen tärkeydestä muistutettaessa kerrotaan miten suomikaan ei ole enää mikään lintukoto. Mistä tuollainen vertaus?

Minulle tulee mieleen miten lintujen koti (koto) se on varsin turvaton ja vieläpä yleisen rosvouksen kohde. Varis ja harakka tulee ja vie munat pesistä. Sade piiskaa ja oravakin rosvoaa. Puu voi kaatua ja kun poikaset kasvaa eri aikaan isommat tyrkkii pienemmät yli laidan.

Tuohan se vasta on brutaalia ja epäreilua pienempiä kohtaan. Ja entäs se käki sitten: Tulee ja munii, leppälinnun pesään. Poikanen tyrkkii muut poikaset pois ja itse on aina suu tötteröllään syömässä. Onkos se sitten lintukotomeininkiä? Häh!

No joo, käkiyhdistyksen pääkäki tietysti muistuttaa käkienkin oikeuksista, ja tähdentää eri lajien oikeutuksesta elää tällä pallolla. -No kyllä käki voisi itse opetella rakentamaan pesänsä ja ruokkimaan jälkikasvunsa eikä tuolla tavoin ulkoistaa vanhempien vastuutoimintoja.

Ja kun aina sanotaan ettei enään mikään lintukoto! Milloin suomi sitten on ollut lintukoto? Tällöin.

Vertaus lintukotoon.

Peurat

Niin,

Peuratiheys on suuri näillä tienoin että liikkuvat ihan puutarhoissa. Nämä olivat tuossa 500 m päässä.

Hedelmä-/vihannespussi main kampf

Niin,

Kaupassa satuttiin jonkun toisen asiakkaan kanssa nyhräämään vihannespussia hedelmävaa'an vieressä. -Tiedättehän tekin miten vaikeaa joskus on saada pussia avautumaan sen jälkeen kun se katkaistu rullasta. Toinen naurahti että onpas tämä nyt vaikeaa ja nykersi ja nykersi. Itse samoin.

Tapani mukaan aloin sitten ääneen ideoimaan miten hedelmätiskin vieressä voisi olla samoja pusseja mutta valmiiksi avattuna. Lisähinta 10 senttiä. Tai sitten koululaisia palkattaisiin avustajaksi niinkuin kassojen jälkeen joskus jouluisin on kassiin panijoita.

Nainen naurahti melkein selkäkeikkanauruun kun imitoin miten siinä olisi seisomassa törtevänä avustava pussin avaaja.

Hyvä rouva saanko antaa teille apua pussin avauksessa?

-voi kiitos miten ystävällistä, kyllä toki vaan, nämä pussit ovatkin niin vaikeita.

Tämän jälkeen poika sylkee sormiinsa ja näprää pussin auki ja ojentaa rouvalle.

Päätalon innoittaja

Niin,

Päätalo kertoo kirjoissaan miten hän vasta lukemaan oppineena innostui Jack Londonin kirjasta Martin Eden.
Kalle samaistui köyhään kaveriin joka seikkaili maailmalla. Kaksiosaisessa kirjassa Jack kirjoittaa itseasissa itsestään.

Aiemmin luin Londonin kirjan Merisusi ja Kallen kirjoitustyyli ei kyllä muistuta paljoakaan Jackia. Jos lukee Kallen kirjan Koillismaa niin eittämättä mieleen tulee Haanpää. Kallen oli helpompi oppia kotimaan kirjailijan esillepano kuin ulkomaan elävän tarinankerronta.

Kalle luki Riitullekin Martin Edeniä ja Riitu ei kyllä oikein innostunut. Oli ulkomaisia nimiäkin ja kaikkea eksoottista.

Etana söi rantakasvin, Murphy söi etanan, madot syönevät Murphyn.

Niin,

Elämän kiertokulku lyhykäisyydessään. Rantakasvi eli miltei jäte on toisen ruoka, kaikessa raadollisuudessaan tai runollisuudessaan.

Tänään iltaruokana oli myös lämpimiä tattileipiä.

Siinä niitä on kaksi herkkua leivosvuoassaan. Yrttivoilla kuorrutettuna.

Siinä on yksi kaivettuna esiin kotelostaan, haarukanpiikissä esillä ja varsin framilla. Vihreys ei ole hometta vaan yrttivoita.

Kaikki meni. Hyvää ja riittävästi kirjoitti PU joka päivä armeijan päiväkirjaan.