Millainen kulkuväline niin sellainen ihminen

Niin,

Liikenneasemilla, työpaikoilla ja kirjaston edessä olevat ajoneuvot kertovat paljon omistajistaan vaikka puhua eivät osaakaan.

Tämän mustan omistaja on varmaan lypsäjä. Kulkee lypsyjakkara ahterissaan ja näin on aina istuin saatavilla. Punaisen omistaja taas on hameväkeä tai sitten pitkät takinliepeet. Entisaikaan oli must tuollaiset takaverkot. Kiinnikkeet ruostui mutta muutoin oli yhtä tärkeät kuin pyykkipojat housunlahkeessa.

Tämän omistaja taas on perusluottavainen. Lukko estänee varkaudet vaikkei sitä suljetuksi lenkiksi napsauttaisikaan. Kohan hänessä on!

Tässä taas lainkuuliainen potkuttelija. Pyöräteline on pyöriä varten, nelipyöräiset saa laittaa vaikka mihin liekaan. Veikkaan ettei omistaja ole mikään rippikoulupoika.

Tässä taas on vieraillut numerotehtäviin tykästynyt nokkelikko. Selvittänyt kolminumeroisen vaijerilukon koodin, vienyt pyörän mutta jättänyt omistajalle arvokkaan vaijerin sentään. Ei ikävä ihminen. Ikävä ihminen olisi napsauttanut sen lähistön pyörään kiusaksi seuraavalle.  Vai olisiko tämä ollutkin jo monessa kiusana?

Paistinpannun käsittelystä

Niin,

Seasoning. Uusi termi minulle, Latovainiossa sanottaisiin sesonkiointi vähän niinkuin sesonkiin ryhtyminen.

Wikipedia sanoo näin:

Ja kun kerroin ex-työkaverille jonka luulen ymmärtävän enemmän paistinpannuista, niin hän lähetti kirjoituksen jossa muistutetaan että perinteinen sianihra onkin totaalisen väärä peruskäsittely. (valurautapannun perinnetietoa)  Tuohon artikkeliin on sitten näemmä tullutkin liki viisisataa kommenttia.
Minun kielitaidollani hidasta on lukea ja järjelläni vielä hitaampi ymmärtää. Lisäksi pakotettu hiiliteräspannu ei ole laisinkaan niin huokoinen kuin valurautapannu, joten päteneekö sama kemiakaan.

Elämää suurempi asia sanoisi Peter von Bagh.
Cast Iron Seasoning

Hiiliteräspannun sisäänajoa

Niin,

Jottei uusi hiiliteräspannu ruostuisi sitä pitää käyttää ja käyttää. Tehdä ruokaa ja ruokaa vaikkei olisi nälkäkään.

Wok-pannulla tehtyjä kasviksia ja toisella pannulla pekonia, maksaa & papuja. Lisäksi kattilassa parsaa ja hollandaiskastiketta. Minä tein parsojen kuumennuksen. Hollandaiskastike jauheesta ja voista -juoksettui ja kokkaroitui kun pääsi jäähtymään.

Maksa on edullista ja hyvää. Nopea valmistaa, ei saa syödä usein.

Wok-pannu meni tämän näköiseksi ennen öljypyyhintää, kuin ruostetta. Se on tulevaa non-stick pintaa.. Näkisittepä oman, -nyt mustan pannunne, josko se olisikin tehty valkoisesta valuraudasta tai valkoteflonpinnoitteinen.

Hiiliteräspannun käyttöönotto

Niin,

Teflonpannu on tarttumaton mutta ennemmin tai myöhemmin sen pinta alkaa hilseillä. Näinikkästeen:

Tuo ei ole enään terveellinen kalu, siksi hiiliteräspannu käyttöön ota. Uutena se on kaunis ja kirkas, tulee vieläpä polttamaan ruuan pohjaan pitkän aikaa, kunnes tummuu ja siihen muodostuu nonstick-pinta.

Tämä on uusi mutta suojalakattu, Myös mehiläisvahaa käytetään.

Ensi vaiheessa tuo suojakerros pitää keittää pois. 10 min vettä keitetään, ohjeet tulevat pannun mukana.

Vettä pannulle ja ei kun kiehumaan. Laakea pinta haihduttaa nopeasti, kuplia syntyy pohjalle.

Kun vesi on liottanut suojakerroksen pois, pestään sisäpinta huuhtelun jälkeen vielä kevyesti pesuaineella, kuivataan ja mikäli pannua ei heti käytetä, laitetaan kevyt kerros oliiviöljyä. Itse paistamisessa kylmäpuristettu ei ole parasta, vaan tavallinen tai sitten rypsiöljy. Maissiöljyssäkin on korkeampi kuumennuslämpötila. Neitsytöljy sopii paremmin salaatteihin tai ruuan joukkoon.

Tuollaisen pinnoittamattoman ja metallikahvaisen voisin asettaa jopa grilliritilän päälle.

Pannun myöhemmät vaiheet täällä

Paistinpannu on kodin tärkein ruuanlaittoväline

Niin,

Ensimmäinen paistinpannuni taisi olla Hobby Hallista ostettu halpa teflonpinnoitettu pannu. Kyllä sillä kanamunan paistaa mutta alumiini vääntyy ja teflon on myrkkyä.

Sen jälkeen on ollut useita, kalliitakin, mutta pinnoitettuja pannuja. Vain lettupannu on valurautaa. Nyt kuitenkin alkoi uusi ajanjakso, eli hiiliteräspannuaika. Hiiliteräspannu on ammattikokkien väline vaikka sen hinta on alle viidesosa kalleimmista pinnoitetuista paistinpannuista.

Tutustuin hiiliteräspannu-uskontoon ensin googlen hakusanoilla ja sitten toissapäivänä hankittiin kaksi pannua. Wok ja toinen iso tasapohjainen. Keskihinta 34 Euroa. Nyt kun pannut ovat käyttämättömät ne ovat kauniimmillaan ja kirkkaat. Huomenna rasvapoltan toisen ja näytän tuloksen. Netistä löysin paljon tietoa ja ohjeita. Jäbäkin kokkasi ja oli laittanut kuvia.

Tässä esimakua.

Linnunpesäkään ei ole enää mikään lintukoto

Niin,

Usein kotien turvallisuudesta puhuttaessa ja arvotavaroiden suojaamisen tärkeydestä muistutettaessa kerrotaan miten suomikaan ei ole enää mikään lintukoto. Mistä tuollainen vertaus?

Minulle tulee mieleen miten lintujen koti (koto) se on varsin turvaton ja vieläpä yleisen rosvouksen kohde. Varis ja harakka tulee ja vie munat pesistä. Sade piiskaa ja oravakin rosvoaa. Puu voi kaatua ja kun poikaset kasvaa eri aikaan isommat tyrkkii pienemmät yli laidan.

Tuohan se vasta on brutaalia ja epäreilua pienempiä kohtaan. Ja entäs se käki sitten: Tulee ja munii, leppälinnun pesään. Poikanen tyrkkii muut poikaset pois ja itse on aina suu tötteröllään syömässä. Onkos se sitten lintukotomeininkiä? Häh!

No joo, käkiyhdistyksen pääkäki tietysti muistuttaa käkienkin oikeuksista, ja tähdentää eri lajien oikeutuksesta elää tällä pallolla. -No kyllä käki voisi itse opetella rakentamaan pesänsä ja ruokkimaan jälkikasvunsa eikä tuolla tavoin ulkoistaa vanhempien vastuutoimintoja.

Ja kun aina sanotaan ettei enään mikään lintukoto! Milloin suomi sitten on ollut lintukoto? Tällöin.

Vertaus lintukotoon.

Peurat

Niin,

Peuratiheys on suuri näillä tienoin että liikkuvat ihan puutarhoissa. Nämä olivat tuossa 500 m päässä.