Costa utuinen

Niin, Costa Concordia on saatu kellumaan, kaikkien näiden vuosien jälkeen. Eilen näin sisaraluksen joka oli kuin utuinen unikuva tuplaantuneena.

Tyyni vesi, kunnes tuli lähdön aika.

Go, steady, ready.

Pikkuviiatti ja natsavarasesto

Niin,

Kylillä kulkeissa voi havainnoida asioita. Känny taskussa kulkien ja sieltä kuin huomaamatta ylös sujauttaen, kuin jotain viestiä muka lukien voi ikuistaa arkipäivän asioita.

PikkuFiat eli pompannappi oli aikansa kansanauto. Halvempi kuin kupla mutta moottori takana tahtoi olla lyhytikäinen. Nykyinen uusin vastaava Fiat onkin suhteessa sitten paljon kalliimpi joskin ominaisuuksiakin löytyy. Tässä vanha, mutta puskuri on uupeluksissa.

Ihmetys on, miksi tuhkakuppi pitää lukita?

Koulutapaaminen

Niin,

Viisikymmentä vuotta on sopiva väli pitää luokkakokouksia. Olinhan siellä minäkin. Kaikki olimme ikääntyneet. Koulukaverit tunnisti kun muisteli minkänäköisiä olivat heidän vanhempansa olleet silloin kun me olimme koulussa. Tosin silloin vanhempamme olivat kymmenisen vuotta nuorempia. Ja jos minulta olisi kouluikäisenä kysytty tälläisen joukon yleisilmettä, olisin sanonut että vanhoja ämmiä ja äijiä. -pötiköitäkin. Opettajammekin oli vielä paikalla seisoo toisessa rivissä kolmas oikealta, nuoremman oloisin kaikista.

Parkkipaikan kunkku.

Niin,

Jos on perävaunun kanssa kauppareisulla, parkkeeraus muualle kuin tien varteen on vaikeaa. Pitäisi ottaa peräkärry irti ja sitten ajaa vierekkäin kahteen ruutuun.

Tässä tänään joku teki toisin kun tilaa oli. Minneköhän neljän ruudun parkkikiekot tulisisi ripustaa?

Tiskiharja

Niin,

Tiskiharja on tärkeä kodinkone, sen myöntää varmaan Nalle Wahlrooskin. Sitä en tiedä miten hyvin hän on vertaillut eri tiskiharjoja ja pohtiiko hän asiaa näin maanataipäivänä kovinkaan pitkään?

Minulla on kuitenkin joitakin mielipiteitä, jollakulla toisella voi olla toisenlaisia, ehkä toisista asioistakin. Lapsuuteni Latovainiossa ei meillä ollut edes tiskiharjaa. Oli tiskirätti ja sen lisäksi sellainen tiskisuti. Joitain ulkomaisia varpuja oli niputettu ja keskeltä oli sidottu tiukasti narulla yhteen. Olihan sekin joskin vipuvarsi puuttui.

Tässä alla on kolme erinomaista tiskiharjaa, mutta kuitenkin erilaisia. Omat vikansa kussakin, niinkuin minussakin

Ylimpänä valkoinen on Ikean kauniskaarinen 0,5 E harja jossa tarpeellinen suora osuus päässä. Sillä raapitaan pohjaanpalanut puuro kattilasta. Siitä kuitenkin puuttuu päätyharjakset jolla saa kahvimukeista pohjalta karstat kaavittua.

Sitten on uusi ylpeyteni, tuo punainen Pirkka. 1,1 E  Tukeva muotoiltu kahva karhennuksin ja koristeraidoin. Päässä koukku jolla saa ripustettua. Oli mulla joskus imukupilla varustettukin, mutta vanhemmiten se imukuppi löystyi ja alkoi kolahtelemaan yksikseen tiskipöydällä. Tästä en vikaa vielä tiedä kertoa.

Alimpana on varmaan kallein kun siinä on vaihdettava harjaosuus. Muoviroskaa ei tule niin paljoa jos ostaa vaan aina uuden pään. Maksaa tosin enemmän kuin jonkun toisen valmistajan koko harja. Tuo on SINI-tuotteen patentti. Tuossa on kahvaosassa kevennyskoloja ja niihin kertyy töhnää jos automekaanikko käyttää ja ei pese myös niitä lokeroita työn lopuksi. Niiden varren harjakolojen pesemiseen tarvitaan siis toinen harja. ellei napsauta harjasosaa irti ja sohottele sillä.

SINItuote toimii Erkylän kartanossa ja on keskittynyt siivousjuttuihin. Aina vähän kalliimpia kuin kiinalaiset tuotteet mutta onhan heidän tamppauspiiskakin kestävämpi kuin rottinkiset vastaavat.

Jos kiertää asuntomessuilla valmiiksi kalustetuissa asunnoissa niin siellä on siivouskomerot ladattu kaikilla mahdollisilla Sini-tuotteen välineillä.

jk. Onhan näemmä noita tiskisuteja myynnissä vieläkin. On tehty riisinjuurista.

Täällä

Häärituaaleja

Niin,

Nykyään on monenmoista rituaalia ja vinkeitä ihan pakollisena häähommissa, ainakin jos uskoo TV-ohjelmia. Pitää ajella autolla jossa on kenkiä ja kaljatölkkejä häntänä perässä laahaamassa. Niitä kenkiä sitten löytyy yksittäin irronneina tienpenkoilta. Ohiajajat pysähtelevät ja alkavat tutkia pusikoita onku joku ihminen lentänyt pöheikköön.

Ja hääpaikalle pitää järjestää opastus kiinnittelemällä serpentiinejä ja pahvisydämiä pitkin puita ja liikenteenjakajia. Paljon niitä laitetaan, mutta muistaako järjestäjät aina myös kerätä pois?

Uusimpana trendinä näyttää olevan että hääyön jälkeen tuodaan käytetyt ehkäisyvälineet näytille hääpaikan kulmille. Onkos toi nyt kaunista kysyn vaan?

On mustikka-aika

Niin,

On se, aika on. Tosin mustikat eivät ole vielä kypsiä. Kypsiä ne ovat sitten kun kiville ja kulkuteille alkaa ilmestyä sinertäviä linnunpaskoja.