On vuoksen voittanutkin ja yli käynyt Imatrankin.

Niin, 

I.K. Inhan käytyä vuosisadan vaihteessa Imatralla, hän ihmetteli surkeaa puista valtionhotellia ja miksei koskea ole järjestetty markkinointikohteeksi. Sittemmin vanha hotelli paloi ja Inhan veli Nyströn arkkitehtinä piirsi uuden ja komeamman. Suomen kauneimmaksi rakennukseksi mainittu. Koski padottiin mutta siellä järjestetään vanhaa uomaa pitkin koskinäytöksiä kunhan patojen korjaukset saadaan suoritettua.

Kivinen kylä.

Niin, 

Vaikka Old Hersonissoksen kylän läpi turistikaudella ajaa kumipyöräjuna puolen tunnin välein, ei sen kadut pölise. Paikalliset isuvat lookisti vaan ja ovat tyytyväisiä jos turistit tuovat rahaa tavernoihin ja keramiikkakauppoihin.

Vanha patinoitunut penkki taistelee aikaa vastaan. Oliivipuisen kansan malliin.

Sitruunapuutaverna.

Kadut oli kapeita ja miten lie onko koko paikka vain tehty turisteja varten. Toisaalta ikiaikainen hautausmaa oli samalla kukkulalla.

Kukkuloille ei kannattanut lähteä patkoimaan kun kasvillisuutta tai polkuja ei ollut. 

Tämä patsas esitti naista ja oli varmaan ollut urhea eläissään,

Rantahersonissoksessa oli luonnonsuojelijat saaneet tahtonsa läpi ja puu sai kasvaa katoksen läpi. Puiden alaosat oli pääsääntöisesti maalattu valkoiseksi jotta tuholaismyrkky tarttuu paremmin ja aurinko ei porota kaarnaa rakkuloille.

Lapsenlapsen mukaan nimetty rantahotelli,

Turistimeininkiä turistikohteessa

Niin, kiertoajelujuna on perus-turistihomma jolla näkee ympäriinsä. Paljon oli junaan istuskelijoita, vyölaukut ovat menneet pois muodista. Tämä juna teki tosi pitkän kierroksen 1,5 tuntia ja kiersi kaikki rantakylät. Jos olisi hypännyt välillä pois olisi voinut mennä seuraavaan puolen tunnin välein kulkevaan uudestaan. Luulenpa että kaukaisempien rantojen asukit käyvät sillä päiväretkellä ja tulevat myös laivareissuille.

Juna lähti satamasta, mutta kyytiin pääsi monesta muustakin kohdasta. Oli vaan melko täysi väliasemilla. Satamasta pääsi myös saarille tai vaan merelle.

Oli myös merirosvolaiva jonka mastot olivat vain rekvisiittaa.

Sataman nurkan takana oli suosituin uimaranta jos ei hotellien omia lasketa.

Old Hersonissos tuli nähtyä ensin junan kyydissä ja sitten jalkapatikassa myös.

Eipä näkynyt puurakennuksia. Oliivipuista ei pahemmin hirsitaloa rakenneta. Sensijaan oliivipuista oli myytävänä kaikennäköistä kuppia ja kauhaa. Tiivistä puuta niinkuin kataja. On vaan kataja suojeltu Suomessa, Virosta en tiedä. Sampsa Kataja ei tainnut päästä eduskuntaan vaikka oli Porista. No turhapa näitä tänään on enmpiä porista.

Kreikkalainen ruoka.

Niin,

Aamiaisella monennäköistä makeaa sortimenttia joita harvempi suomalainen heti aamusta syö. Tuossa yläreunassa näkyy kokonainen hunajakenno joka hupeni muutamassa päivässä. Oli myös normaalit pekonit ja kanamunat sekä leikkeleet ja hedelmät. Englantilaisia varten varmaan se tomaattipapumössö jota itsekin aina pari lusikallista otan.

Tähän väliin se kävelyretken lomapalatsikombinaatti. Siistiä, steriiliä ja ylellistä mutta kaipa rikkaat viihtyy.

Omalta parvekkeelta sai seurata miten vastapuolen ravintola-annoksia kiikutettiin meidän hotellin keittiöstä yli kadun  toisenpuolen asiakkaille. Tässä ilmeisesti jälkiruoka. Pari kertaa syötiin Mezeannos joka koostuu pikkupurtavista niinkuin espanjalaisten Tapas. Sikäli näppärä että voi jakaa paremmin kuin erilliset lautasannokset.

Välimerialueen kesäkuumuus kärventää autojen lakkapinnat ihan järkijään. Todella rumia lohkeiluja mutta autothan on tarkoitettu kuljettamiseen ja kulkemiseen, ei koreiluun.

Iltasella ravintola huolehti että kaikkiin pöytiin sijoitettiin tuore ruusu. Myös pöytäliinan päällimmäinen osa tuotiin uusi aina kun asiakas istuutui.

Satamakuppilassa tilattiin kolmenlaista kalaa. Miekkakalaa ja snapperia sekä katkaravun lisäksi jotain muuta, mutta kyllä suomalainen lohi on arvokala kumminkin.

Tämä uunissa fetahauteessa kypsytetty liha-perunapaistos oli maukasta mutta lämpimässä ilmassa ei jaksa syödä perunaa määräänsä enempää. Pinnalla oli jokin ohut rapeaksi paistunut taikinakansi. Leipä oli paahdettu ja valkosipulioliiviöljyllä valeltu. Päälle saattoi sivellä sivussa näkyviä sörsseleitä. Jos tilasi lihapullia niin ne kypsennettin uppoöljyssä ja isoimmat vaikuutivat keskeltä raaoilta. Naudanliha ei kuitenkaan ole niin vaarallista puolikypsänäkään. Jogurtti-kurkku Tzatziki on kylmänä parahultaista ja sitä piti tehdä kotiin päästyäkin.

Apostolinkyydillä Spartalaiseen tyyliin

Niin, aikansa kuluksi piti kävellä sisämaahan sekä myös rantoja pitkin.

Old Hersonissos ja siellä oli pylväässä ilmoitus, ehkä kuolinilmoitus?

Ja vanha oliivipuristin tuotu framille. Niitä kiviä näkee myös paljon pihakoristeina. Kaipa minun pitäisi tuollainen kaulaani ripustaa ja mereen paiskaitua.

Tien vieressä oli myös hauta. Toisella puolella vähän matkan päässä oli ollut hautausmaa. Olisikohan tuo ihminen kohdannut matkansa pään tässä?

Tehokas raja-aita olisi tälläinen kaktusrivistö.

Välimeren saastumisesta ei ole merkkiäkään. Ilmeisesti virtaukset hyvät ja paperitehtaita jokien varsilla vähän.

Peruskallio on toista kuin Suomessa. Louhiminen helppoa ja röpöläistä, vähän kuin Virossa mutta vaaleampaa.

Monin paikoin rannan käyttäminen turistipisneksiin on kuitenkin haasteellista.

Kaikenlaista

Niin, kävelin  parin kilometrin päässä olevan All-Inclusive hotellin tietämille ja sen suuri vesipuisto on varmaan lapsiperheille parahultainen. Aikuiselle hieman tylsää kun kaikki on valmiksi järjestettyä. Ranneke kädessä saa syödä ja juoda eikä tarvitse pahemmin rahaa käsitellä muutoin kuin matkaa varattaessa.

Monet rakennukset täälläkin ovat tarkoituksella keskentekoisia. Ylimmäinen kerros on vaiheessa ja betoniraudat törröttävät. Joku on joskus jossain sanonut että jokin maksu tai maksut eivät lankea ennen kuin rakennus todetaan valmiiksi rakennetuksi.

Satama-altaassa taas oli vastakkainen tapaus. Haaksirikkoinen paatti on riisuttu melkomoisesti ja näyttänee olleen siinä jo aika kauan.

Majoituspaikka hotelliosion lisäksi oli pihapiirissä erillinen kahden huoneiston osio. Selkeästi kalliimpi ja ei kuitenkaan sen rauhallisempi sijainti.

Takapihalla ihmiset otti aurinkoa, uivat uima-altaalla, pelasivat ja vaan istuskelivat.

Kun Suomi pelasi jääkiekkoa, katselin peliä isolta screeniltä ja tilasin lampaankyljyksiä.

Tuo ranta-alue polveili melkomoisesti ja Iraklionin suuntaan kävellessäni näkyi hulppeita asuin- ja lomataloja. Yhden tonttiin kuului jopa tälläinen luonnon muovaama terassi alhaalla merenrannassa,

Kansallisjuoma on aniksen makuinen Ouzo.

Palmera Beach

Niin, suomalaisittain tuttu mielenilmaus tervehti bussista majoitukseen siirryttäessä, -Marina. No Palmera Seaside Hotel oli kuitenkin se liki vesirajaan pystytetty majoituskämppä täällä haavaa.

Näkymä ikkunasta illankutveessa.

Palmeralla oli oma rantaravintola rantatien toisella puolella. Sisäänheittäjien vakiofraaseja saattoi kuunnella parvekkeelta.

Useimmiten kehoittívat poikkeamaan syömään ja juomaan ja jatkoivat heti kysymyksellä mistäs kulkija on kotoisin. Vastasivat ohikulkijat mitä tahansa, siitä aiheesta ei jatkokeskusteluja juurikaan syntynyt. Latovainiokin oli kyselijöille tuiki tuntemanton synnyinpaikka.

Tämä rantatie toimi pääosin kävelijöiden väylänä mutta autoillakin sai ajaa. Useamman kilometrin mittainen ja päättyi sataman aallonmurtajaan. Parin hotellin tontti katkaisi reitin kummassakin päässä.

Satamapoukamaan asti ranta oli täynnänsä kuppilaa kuppilan perään. Minäkin muiden tapaan kävelin tuon aallonmurtajan majakan luokse.

Kumpikin kuva on otettu kämpän ikkunasta kameran zoomilla, sekä myös allaoleva.

Ihmisten suuri harrastus on vastaanottaa maksimaalinen määrä auringon UV-säteilyä joka matkaansaattaa mukavasti ihon vanhenemisen sekä tummumisen kera myös ihosyövän lisääntymisrikiä jota myös jotkut melanoomaksi nimittävät.