Sallassa kolmatta kertaa.

Niin, viikkoa ennen kuin etelän kesälomat (ei kun talvilomat) alkaa ovat majoitushinnat kohtuullisemmat. Siis Sallaan viikolle 7 vuonna 2020. Lunta oli parahultaisesti mutta alkuviikosta hiukan kosteaa ja aurikoa ei juurikaan viikollakaan näkynyt.

Edellisellä viikolla oli ollut kireitäkin pakkaspäiviä mutta nyt ulkolämpötila huiteli -3 ja nollan tienoilla, lunta yli metri

Mökin vajan ja postilaatikoiden talven lumikuorma.

Kelomökki talvitakissaan

Ruuhitunturilla piti arvata lumen paksuus.

Kyllähän sitä ihan riittävästi oli tunturissa että aukealla paikalla.

Oli myös arvaus vanhako on aihkipetäjä?

Vanhahan se ja vielä elossakin jotenkuten.

Hotelli SOL Puerto de la Cruz

Rantahotellit ovat melko massiivisia ja siinä ihan vieressä on myös pysyvämpää asutusta. Lähellä oli baareja ja partureitakin joissa oli infoa myös suomen kielellä.

Tämä hotelli ei ollut rannalla mutta perin siistin oloinen.

Tulopäivänä oli viileä ilma ja Sol-hotellin uima-altaalla ei ruuhkaa.

Huoneen parvekkeelta näkyi hautausmaa, meri, urheilukenttä, palmut ja naapurihotellit sulassa sovussa.

Tässä punertavassa kombinaatissa ei näkynyt paljoa liikettä, muuta toisen puolen baarissa oli kyllä suomalaisia. Elementtitaloksi harvinaisen siistit konstruktiot. Tuolla välissä näkyy yhdyskäytävät, ehkäpä hissit oli vain toisessa talossa tai sitten varapoistumisväylät.

Tämä torni esiintyy monessa postikortissa ja ihmiset otti siellä kuvia.

Pakollinen patsaskuva eikä yhtään pulua.

Teide ja tulivuorihiekka

Niin,

Teneriffaan liittyy kovastikin Espanjan korkein vuori Teide ja sen silhuetti. Usein se oli pilvessä mutta kajasti kyllä kaukana. Rannat taas ovat täällä pohjoisessa alkuperäistä mustaa ja aallot korkeita. Etelään on ilmeisesti tuotettu myös valkoista hiekkaakin, mutta eihän sillä väliä kun rannoilla oli aina myös suihkut puhdistautumista varten.

Paela on perinneruoka ja ihan ok.

Hotelli Sol Puerto de la Cruzista kävely länteen.

Niin,

Ensin piti kävellä rantapuiston kautta Loro Parkin tienoille. En kuitenkaan koukannut Punta Bravan niemelle vaan jatkoin ylos rantaviivaa pitkin. Hotelli Maritimin kohdalta lähti päättyvä tie kohti länttä ja kun hotellin parkkipaikka päättyi oli polku rinteen puoliväliin.

Sinne laskeuduttua tuli kuitenkin vastaan esteverkot ja varoitukset kivivyöryistä. Sillä kertaa uskoin niihin ja lähdin puuskuttamaan ylös jonkun yksityisen banaaniviljelmän kivettyä tietä pitkin. Oli melkoisen jyrkkä nousu ja perillä odotti ketjulla suljettu portti. Kaksi miestä piti kuitenkin taukoa siinä hallissa ja koetin elehtiä että pääseekö siitä? Näyttivät että mene vaan. Luulin kuitenkin että ketju oli lukossa mutta se olikin vain kierretty tolppien ympäri. Mies tuli näyttämään ja ei suuttunut minulle.


















Tuollaiset näkymät olivat ja sinne en ensin uskaltanut laskeutua.

Siitä alkoikin nousu kohti La Romantica huvila-alueelle. Siellä ylhäällä olikin kokonainen kylä kauppoineen ja kahviloineen. Jatkoin sen läpi aina jonkinlaiselle jalkapallostadionille ja toisella puolen tietä oli vanhoja raunioita sekä jonkinlainen vedenottamoalue.

En jatkanut kuitenkaan Longueraa pidemmälle vaan palasin
ja jatkoin sieltä kukkulalta kohti rantaa jossa on La Romantican hulppeimmat merenrantahuvilat. Sieltä jatkoin rantaa mukaellen aiemmin näkemäni  Hotelli Maritimin vastarannalle. Sieltä näkyi myö hotellini Sol Puerto de la Cruz. Ihmisiä näkyi kävelevän siellä aiemmin suljetuksi näkemälläni rinnepolulla, jotta ajattelin laskeutua sinne minäkin. 

Käväisin luolatunnelin kautta kiepin ja seurasin tuntematonta suomi-pipoista rouvaa ja hänen kaveriaan kieltoplakaatteja uhmaten ja palasin rinnepolkua kulkien takaisin tuloreitilleni. Olisin tuosta päässyt tullessanikin jos vaan olisin uskaltanut.

Paluumatkalla sitten laskeuduin ja pääsihän sieltä kun konttasi pusikoiden välistä. Tuo pitkä tornitalo on hotelli Maritim.

Kylässä oli useat kadut rinteessä ja yksisuuntaisia. 

Polun sivu oli tuettu verkoilla mutta muutama iso lohkare oli joskus pudonnut. Sateella voisi olla vaarallista.

Teneriffan eläintarha Loro Park.

Niin, 

Sisääntulorakennukset antavat viitteen Kiinasta tai Thaimaasta, vaikka perustaja on saksalainen. Ja kyllä vaan on kerätty valtaisa määrä eri maanosien eläimiä yhdelle alueelle. Varsinaisia häkkejä ei pelkästään ole, vaan kovin on koetettu saada luonnonmukaisia olosuhteita. Virtahepoja, krokotiileja, isoja lintuja, papukaijojakin kaikkia lajeja. Kissaeläimiä, delfiinejä ja ihmeellisin osasto oli pingviinit.

 Koko pingviinitalo oli jäähdytetty kylmäksi ja vierailijat astuivat matolle joka kiersi moottorin ansiota keskellä olevaa ympyränmuotoista lasiakvaariota. Kävivät eivät näin tönineet toisiaan vaan jokainen saattoi asettua seisomaan kuljettimelle ja olla ihan vain paikallaan 3/4 kierrosta. Rintamasuunta jättiakvaariota kohti ja ilman slamaa kuvia ottivat.

Alaosassa pingviinit menivät väilllä uimaan ja nousivat sitten kököttämään jäälohkareiden näköisille laatoille ja rinteelle. Katosta ripsi sateena jäähileitä alla nököttävien pingviinien niskaan. Eettistä tai ei niin rahaa on kuitenkin poltettu ja paljon, mutta kyllä sitä tuleekin kun valtaisa parkkialue ja busseja tuli kaiken aikaa.

Loro Park-loro-parque

Paluumatka Camino de la Costan kautta

Niin, kävelin eksymättä samaa reittiä maantien alittavalle tunnelille mutta nyt jatkoin sieltä alas laaksoon huvila- ja hotellialuetta sivuten.  El Botanicon kaupunginosa, siis myös kasvitieteellinen puutarha oli matkani varrella jotta kuvia tuli napsittua varsin viljalti. Pääsylippu vain 3 €. Reissuesalla on näissä linkeissä aiheesta parempia kuvia. Jardin Botanico   Ohitin myös La Pazin näköalapaikan La Paz. 

 Ennen Camino las Cabras porrastietä oli Camino la Costa ja sileä kivetty kävelykatu Camino san Amaro sekä hulppeita huviloita ja sama papukaijamies tyrkyttämässä niitä olkapäille kahtenakin eri päivänä.

Tuolta oli mahdollisuus katsoa kohti aamuista lähtösatamaani ja Martianezin rantamaisemaa.

Olin jo ohittanut aiemmin yläpuolelta kohdan jossa ylösmennessäni oli autotiellä se kivisortuma. Helppo olisi tehdä jokin vaihtoehtoinen valumareitti tuohon toisen allaolevan kuvan kohtaan.

Tuolla alhaalla se suljettu autotie kulkee ja siitä myös mentiin ja tultiin lentoasemalle.

Ylärinteen hotellit olivat varsin laadukkaasti tehty, niissä ei silmä sairastanut.