Ensin piti kävellä rantapuiston kautta Loro Parkin tienoille. En kuitenkaan koukannut Punta Bravan niemelle vaan jatkoin ylos rantaviivaa pitkin. Hotelli Maritimin kohdalta lähti päättyvä tie kohti länttä ja kun hotellin parkkipaikka päättyi oli polku rinteen puoliväliin.
Sinne laskeuduttua tuli kuitenkin vastaan esteverkot ja varoitukset kivivyöryistä. Sillä kertaa uskoin niihin ja lähdin puuskuttamaan ylös jonkun yksityisen banaaniviljelmän kivettyä tietä pitkin. Oli melkoisen jyrkkä nousu ja perillä odotti ketjulla suljettu portti. Kaksi miestä piti kuitenkin taukoa siinä hallissa ja koetin elehtiä että pääseekö siitä? Näyttivät että mene vaan. Luulin kuitenkin että ketju oli lukossa mutta se olikin vain kierretty tolppien ympäri. Mies tuli näyttämään ja ei suuttunut minulle.
Tuollaiset näkymät olivat ja sinne en ensin uskaltanut laskeutua.
Siitä alkoikin nousu kohti La Romantica huvila-alueelle. Siellä ylhäällä olikin kokonainen kylä kauppoineen ja kahviloineen. Jatkoin sen läpi aina jonkinlaiselle jalkapallostadionille ja toisella puolen tietä oli vanhoja raunioita sekä jonkinlainen vedenottamoalue.
En jatkanut kuitenkaan Longueraa pidemmälle vaan palasin
ja jatkoin sieltä kukkulalta kohti rantaa jossa on La Romantican hulppeimmat merenrantahuvilat. Sieltä jatkoin rantaa mukaellen aiemmin näkemäni Hotelli Maritimin vastarannalle. Sieltä näkyi myö hotellini Sol Puerto de la Cruz. Ihmisiä näkyi kävelevän siellä aiemmin suljetuksi näkemälläni rinnepolulla, jotta ajattelin laskeutua sinne minäkin.
Käväisin luolatunnelin kautta kiepin ja seurasin tuntematonta suomi-pipoista rouvaa ja hänen kaveriaan kieltoplakaatteja uhmaten ja palasin rinnepolkua kulkien takaisin tuloreitilleni. Olisin tuosta päässyt tullessanikin jos vaan olisin uskaltanut.
Paluumatkalla sitten laskeuduin ja pääsihän sieltä kun konttasi pusikoiden välistä. Tuo pitkä tornitalo on hotelli Maritim.
Kylässä oli useat kadut rinteessä ja yksisuuntaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti