Satamaan tultua piti mennä aivan vesirajasta keskustan aukioille ja merivesialtaiden vieritse Playa de Martianez aukiolle. Sieltä suuntasin San Felipe hotellin suuntaan ja sieltä rantaväylällä olevan tunnelin vieressä olevalle kevyen liikenteen väylälle. Autotie siis on alkuosaltaan ikäänkuin puolittain tunnelissa koska kiemurtelevan betoniputken ulkoreuna on aukotettu kautta matkan.
Nousu on jyrkkä ja puuduttava, tiekin mutkittelee suurten korkeuserojen vuoksi. Edellispäivän sateet olivat vyöryttäneet yläpuolen rinteiltä multaa ja isoja kivenmurikoita, siksi koko autotie olikin suljettu ja odotti puhdistustöitä.
Isot ja hienot hotellit on rakennettu rinteeseen maksimoiden maiseman hyväksikäytön mutta mahtanee olla melkomoista rakentaa näin reunalle kun kalliokin on murenevaa laavakalliota.
Puolivälissä olevat hotellikompleksit.
Joistakin päässee ali tien suoraan rannan merivesialtaalle.
Ylös päästyäni kävelytie menee autotien alta josta pääsee jatkamaan takaisin tien toista puolta josta teinkin paluumatkan. Nyt kuitenkin jatkoin lisää länteen läpi laakson banaaniviljelmien.
Banaanitertut olivat alkumatkasta repaleisen verkkoaidan takana ja näkyimä jotkut ottaneen muutaman raaan banaanin tertuista matkamuistoikseen. Kävellessä aidan vierustaa välillä alakasvuston kuivien lehtien joukossa rapsahti kuuluvasti. Luulen sen liittyvän maastossa esiintyviin pienten liskojen liikkeisiin, muita eläimiä koirien lisäksi en alueella havainnut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti