Navettagalleria Äkäslompolossa

 Niin, Kaulasen Eeva on tehnyt entiseen kotinavettiinsa gallerian. Sinne voi hiihtää Jounin kaupalta kahta kautta. Riemuliiteriä sivuten tai Kukastunturin reunaa raapaisten. Navettagalleria kuuluu must-käyntikohteisiin.

Lea Kaulanen esittelee

Tulijaa tervehtii nukkehahmot ikkunassa ja pihalle on rakennettu vanhanaikaista riukuaitaa.

Kota on myös pihalla ja riuku jonka nojalle voi sukset jättää.

Kaikenlaisia härpäkkeitä roikkuu katossa mutta on myös ostettavia kirjoja ja pikkuesineitä. Tietysti myös ruokaa ja juomaa matkamies saa ostaa.

Pönttöuuni ja vanha poljettava Husqvarna toi muistot Latovainion lapsuuteeni.

Käytöstä poistettu joustinpatja oli myös nostettu kattoon.

Peikkoja ja pikkupirulaisia.

Saavuttaessa Kukastunturin suunnasta ensin ylitetään Äkäsjoen silta.

Ylläksen murtomaahiihtoa.

 Niin, Kolari, Äkäslompolo tai Ylläs käsitetään usein siksi samaksi reissukohteeksi Yllästunturin vierustalla ja näin se likimain onkin.

Uuttu-Kalle    ja Velhon Kota

Velhonkota on taukopaikka Kaulavaaran puoleisella hiihto-osuudella ja sinne pääsee myös lähelle autollakin. Yksi vanhimmista evästelypaikoista jonka sisustus noudattelee kovasti velhoteemaa. Kaikkea on myynnissä ja omia eväitä ei tarvitse puputtaa.

Avotakka lämmittää nurkassa ja istuimet ovat pöllejä sekä seinät osin pystyriuista rakennettu. 

Linnut lentelevät katossa ja hurjannäköisiä puuveistoksia on eri puolella. Vieraskirjaan oli joku latovainiolainenkin raapustanut.

Entisaikaan taloissa ja toreilla oli hevospuomit. Hiihtoväki tarvitsee suksipuomeja jottei suksia tarvitse vain hankeen tökätä.

Lettupari lakkahillolla ja kermavaahdolla oli tämän Uuttu-Kallen kirjojakin myyvän paikan must.

Moni hiihtää tänne Tunturijärven-Ylläsjärven suunnan laduilta mutta lyhin matka on Teerentien vierusladulta. Viitta Äkäslompolo.

Ladut sivuavat hulppeiden mökkien vierustoja mutta autoteitä ei juurikaan tarvitse ylittää.

Väylät ovat hyvin hoidetut ja tilaa on.

Punaisia läiskiä näkyy laduilla, mutta ne lienevät latukoneen hydrauliikkanestettä.

Tykkylunta riittää vielä alkutalvesta.

Äkäslompolon hiihtoreissu

 Niin, hiihtolomat koululaisilla etelästä alkaen ovat yleensä viikko 8 ja siitä eteenpäin. Jos ei enää ole koululaisia perheessä, niin voi mennä aiemmin tai myöhemmin. Haittana voi olla pakkaset tai lumen sulamiset. Varata pitää kuitenkin vähän riskillä jo ennen joulua.

Ensimmäinen hiihto oli  Kesängin keitaalle jonne ruskaretkelläkin ensimmäiseksi patikoin.

Lettuannos kermavaahdolla ja mansikkahillolla. Sain luvan juoda kahveet omasta termaristani.

Tuloladulla oli poronkusema sekä papanat. Porot hyödyntävät kovia alustoja ja reviirimerkitkin säilyvät paremmin.

Kuvan Jounin Kaupan poro tuskin lienee ollut asioillaan. 

Veikkaan urokseksi eli Hirvas kait sanotaan.

Siitä olisi siis voinut lähteä ylös tunturiin mutta lähdin sivakoimaan kääntymään navettagallerian kulmille.

Pakkasta oli kylässä parisenkymmentä mutta alhaalla Kesänkijärvellä -24. Maisemat olivat hienon huuruiset.

Pirunkurukin siintelee oikeassa reunassa männynlatvan takana.

Yllästunturin huipulla

 Niin, kesäaikaan gondolihissi vie ihmisiä ylös jotta voi tulla sieltä alas. Alastuloon on valittavana kolme vaihtoehtoa. Gondolilla, kävellen tai polkupyörällä. Polkupyörävaihtoehdosssa se toki pitää ensin myös viedä sinne ylös ja kyllä niitäkin gondoleissa näkyi.

Ylhäällä on myös kahvila A-oikeuksin. Näköala on hyvä, joskin ilmat tietysti vaikuttavat. Millään kauhean korkealla vuorellahan ei olla maailman mittakaavassa mutta kun puustot eivät haittaa niin tosi kauas on maisema katsojallaan hallussa.

Myös gondolimatka on ensikertaiselle kokemus sinänsä.

Pakasaivo 2020

 Niin, Äkäslompolon kävijöiden on syytä myös käydä katsomassa minkälainen on Muonion puolella sijaitseva Pakasaivo.

Siis piti ajaa takaisin kohti tulosuuntamme toistakymmentä kilometriä ja sitten oli viitta Pakasaivo 10 km. Se olikin metsäautotietä ja läpi röykkyisen poronhoitoalueen hiekkatien piti körötellä.

Mitään turistiryntäystä siellä ei ollut mutta näky oli ajamisen väärti. Valtavan jylhä rotkojärvi johon liittyy kaikenlaisia uskomuksia. Turvallisuudesta oli huolehdittu ja hyvä kaide sekä lankkusilta rotkon reunalle rakennettu.

Kapea, reilun kilometrin pituinen Pakasaivo on syntynyt mannerjäätikön sulamisvesien muokkaamaan ja puhdistamaan kallioperän murroslaaksoon. Järven pohjoispää on hämmästyttävän pyöreä ja säännöllinen - sitä onkin pidetty maamme suurimpana hiidenkirnuna. "Lapin helvetiksikin" kutsutussa Pakasaivossa veden syvyys on enimmillään jopa 60 metriä, ja järveä ympäröivät jyrkänteet kurottavat paikoin yli 60 metriä vedenpinnan yläpuolelle.

Pakasaivo on Pohjois-Suomen toiseksi syvin vesistö Inarijärven jälkeen. Saivojen on uskottu olevan kaksipohjaisia, ja kalojen välillä katoavan alempiin vesiin.

Siinä liki olisi ollut myös Kirkkopahtan seitakivi mutta se jäi nyt katsomatta.

Riemuliiterin suonsyrjä

 Niin, Riemuliiterissä ei nyt ollut riemua, mutta normaalisesonkiaikaan yleensä on. Äkäslompon järven vieressä on lintutorni ja uimarantakin sekä pitkospuiden muodostama reitti läpi suon. 

Vuokraamallani polkupyörällä ajaen tutkin ympäristöä ja sieltä myös pääsee parhaiten navettagalleriaan sekä Kukastunturin kierrokselle. Voisin kuvitella että talvisaikaan alue on maastohiihtoa harrastavalle hyvä majoittumispaikka, juuri oivallisten yhteyksiensä vuoksi.