Juuret Tyytynojan törmällä.
Lapsuuteni Latovainiossa ei ollut jokea eikä järveä, -merestä puhumattakaan. Sen sijaan kotipaikkani ohi virtasi lähisuolta tuleva Tyytynoja. Siellä saattoi kevättulvien jälkeen peseytyä humus-, ja lannoitepitoisessa vedessä. Tyytynoja laskee tuosta kilometrin virtaaman jälkeen Jänhijokeen, joka taas laski kymmenen kilometrin jälkeen Loimijokeen ja Loimijoki johti Huittisten tienoilla Kokemäenjokeen. Näin on vieläkin.
Paikka jossa saatoimme uida paremmin oli puolentoista kilometrin päässä kotoamme ja nimitimme sitä Kuohuksi. Siinä kohdassa meni kävelysilta Jänhijoen ylitse ja suurehkon navetan lantala oli aivan joen rannalla, sitä emme ajatelleet. Keväällähän siinä oli koski mutta perin pienet olivat koskensa kuohut, kuivaan aikaan maanviljelijät ajoivat hevosilla rattaineen siitä yli.
Muuten ohjeet ovat samat tutut eli krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.
Jätä krapusi linkki SusuPetalin blogiin https://susupetalsanat.wordpress.com
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.