Niin, kuva eiliseltä, rapattu hirsitalo yli 100 vuotta vanha.
Tämä pohjoissivu on melko pelkistetty,
Tuo rakennus vihittiin käyttöön juhlallisin menoin ja nauhan leikkausten kera viime viikon sunnuntaina suomeksi ja lauantaina ruotsiksi. Vähän samaa meininkiä kuin Aleksin Kiven kuolinmökin kanssa Siuntiossa taannoin. Se talo vaan oli kokonaan hävitetty ja rakennettiin vanhaan malliin uudestaan, tämä oli sentään pystyssä.
...tahdotkos sinä talo ottaa..... och tykker dyy pytinki snappar......
Nauhan leikkaajina toimi mm. Börje Forsberg jonka porukka on satsannut talkootunteja 6180. Kaikki tämä 116 + 50 m2 kunnostuksen tähden. Leikkaajana oli myös Kalmarin perheen väkeä joka asui talossa vielä 1977.
1900 luvun alussa talossa on asunut Gillobackan kartanon työväkeä, jopa kolmekin perhettä yhtäaikaa. Vuonna 2007 kotiseutuyhdistys sai talon haltuunsa ja aloitti sen tyhjentämisen. Talo oli täynnä vanhoja pesukoneita ja elektroniikkaa. Ruumisarkkuja ei ollut vaikka niitäkin siellä on joskus valmistettu.
Tässä alla on minun vanhempi kirjoitus takavuosilta sekä kuvia ulkopuolen remontin etenemisestä.
Vanha kuvakavalkadi Gillobackan kartanon sivurakennuksesta vuosilta 2007....2012.
Ensimmäiset viisitoista vuottani minäkin asuin hirsitalossa. Ei energiataloudellinen mutta hyvä sisäilma. Alla on kuvakavalkadi naapurustossa olevasta autiotalosta joka remontoitiin ja seurasin sitä. Talossa on toiminut ruumisarkkuvalmistamokin, ennen Porkkalan parenteesia se oli asumuskäytössä.
Tuo on yli sata vuotta vanha ja vaikka se näyttää vain tavalliselta vanhalta tölliltä, se on museoviraston suojelema ja äänestetty aikoinaan jopa paikkakunnan kauneimmaksi. Kauhea homma talkoolaislla vain sadan neliön tähden. Rakennuksen omistaa Kyrkslätts hembygdsförening yhdistys.
Hirsitalohan on verhoamattomana vanhemmiten tumma ja ruma, siksi ne usein laudoitettiin. Toiset halusivat kivitalon ilmettä ja silloin se rapattiin. Huono ratkaisu kun kosteus jää seiniin. Tuossakin on vaihdettu alemmat hirsikerrat.
Maanvaraista betonilattiaa ei saisi myöskään tehdä. Ei ainakaan niin että betoni menee hirsiin kiinni. Taloa kun remontoitiin niin välipohjassa oli betonia johon oli sotkettu kreosoottia. Kauhea myrkky joka sairastutti remontitekijätkin. Purkujäte piti viedä ongelmajätelaitokselle ja maksoi paljon. Onneksi kunta tuli avuksi.
Remonttia on tehty talkoovoimin ja talkootunteja meni yli tuhatkuusisataa. Siitä näkee minkälainen homma olisi ja miten kallista se olisi jos siitä pitäisi ulkopuoliselle maksaa.
Suurin syy noin suureen remonttiin on ettei taloa ole asuttu useaan vuoteen, joten lämmin sisäilma ei ole kuivatusvaikutuksensa ansiosta päässyt kuivattamaan rakenteita. Kattokin oli remontin tarpeessa, joskin melko pitävä.
Tuolla sisällä oli seinissä pinkopahvi ja sen päälle oli vuosien karttuessa laitettu seitsemän kerrosta tapetteja. Uutena ei vain tuollaista taloa enää voi tehdä kun se ei täytä nykyisiä energiatehokkuusnormeja. Pitää olla tiivis ja koneellista tuloa sekä poistoa.
Eli jos haluaa katsoa miten työ edistyi, rullaa tästä ensin ihan kirjoituksen loppuun.
Tälläinen se pytinki on tältä puolelta. Ei enää ulkopuolella tapahdu mitään. Näemmä katolle on tullut ilmanvaihtotötteröitä. Ei varmana ollut alkuperäisessä, silloinhan korsteeniin laitettiin vaan yksi raitisilmahormi.
Teksti perustuu Kirkkonummen Sanomien tietoihin ja kuvat ovat Murphyn ihan ite ottamia.
Talo kesällä 2012. Suojat ikkunoissa ilkivallan estämiseksi.
Aiempia kuvia
Kostea lumivaippa koettelee 28.02.2010
Alkuperäinen oviaukko odottaa vielä puhkaisemistaan ja porstuan tekoa vanhalle paikalleen.
Raplinkia on jo seinään laitettu. Kohta on ulkoseinä saman näköinen kuin ennen remonttia.
25.4.2011
Porstuakin alkaa olla valmis. Päätyseinään on jäänyt mustakosteusrantu talven lumirajan kohdalle, vai onko raplingin kosteusjuttuja. Kuulemma kosteus on taas päässyt jo raplingin ja hirren väliin.
