Junassa

Juna hiljaista perhettä kuljettaa, konnari leimasintaan naksuttaa, nainen istuu, mököttää ja matkan pää on Järvenpää. Kuka on tuo nainen ja mikä on tää maa, joka ei pensasperunalleen EU-tukea saa?

Lunta oli vielä viljalti kun Sarin hiihtoloma alkoi, mutta nyt on jo Parkanossakin radanvarret paljaat. Radanvarren lupiinien ensimmäiset yritelmät puhkoa routakansi, voi miltei kuulla junavaunun sisälle asti. Sarikin käy lannoittamassa Lempäälän kohdalla niille lisää elinvoimaa.

Mitähän tämäkin kevät taas tuo tullessaan?

Jäälavatanssit

Maailmanmestaruuskilpailut ovat hieman harhaanjohtava sana illan kilpailuille, koska kaikki osanottajat ovat suomalaisia ja leikkimielellä mukana.

Itse kilpailu koostuu neljästä tanssista, joita sitten arvovaltainen raati arvostelee susiturkit niskassaan. Tanssilajit ovat Valssi, Tango, Foksi ja Jive. Jäätanssi tuo heti mielleyhtymän jostakin rusettiluistelusta, mutta tämä onkin jäälavatanssi jota tanssitaan paksut villasukat kenkien päälle pujotettuna.

Toppaukset ovat myös sallittuja mutta sellaisia ei ainakaan päällepäin havaitse käytettävän. Samaan aikaan kun kilpailijat tanssivat Latosaaren edessä jäällä, sisätiloissa tanssii normaalilla sisätilan parketilla epänormaaleja ihmisiä. Paksut palttoot päällänsä he pyörähtelivät omaan tahtiinsa lämmittämättömällä lavalla, kuin kuokkavieraat saman musiikin säestyksellä.

Jotenkin tuntuu että meitä suomalaisia höynäytetään tekemään ihan kurillaan näitä hulluja kilpailuja. On suopotkupalloa, itikantappokisaa, lumitangoa, eukonkantoa, saappaanheittoa ja vaikka mitä typerää. Ihmiset vielä jopa maksavat siitä että pääsevät osalliseksi outouksiin. No samahan se on myös kaikissa Guinnesin ennätystenkirjan ennätyksissä.

Mielosen Karihan tuon jäälavatanssikilpailun sitten voitti pareineen. Poseerasi vielä niin polleena kymppiuutistenkin kevennöksessä ja tuo filminpätkä lähetettiin myös kansainväliseen levitykseenkin.

Järjestelyt olivat onnistuneet kaikinpuolin, kyllä Laila osaa ja jaksaa. Vain muutama tervapata suli läpi jään ja aiheutti räiskähdyksiä upotessaan. Sari ja Jaana perheineen eivät jääneet enää jälkiä siivoamaan, koska oli aika jo rientää nukkumaan, jotta aamulla voisi aloittaa junamatkan kotiin.

-kettu juoksi yli tien paluumatkalla Jaanan ja Jussin kotiin.

Viikko lopuillaan

Seuraavana koko sakki istuu aamiaispöydässä ja miettivät yhdessä mihin vielä Sarin veisi tutustumiskäynnille.

Aamiaisena on myös kropsua ja muroja, koetetaan tankata sen verran että myöhään iltapäivälle riittäisi energiaa. Vihtori Kosola -museota ehdotetaan ja Mansikka-Ahon lavatanssimuseota. Ei iske oikein Sarille. Saria oikeastaan harmittaa että Lapua muistelee Kosolaa, tuota suomen Haideria. Ääriainesta joka muilutuksineen luuli saavansa suursuomen aikaiseksi.Paasikiven hajoitettua puolueen ja valvontakomission ollessa suomessa, kommunistit saivat taas vanhoista teoista hyvän syyn kostaa, ja mennä toiseen äärilaitaan.

Olisihan täälläpäin Mika Salo -circuit, ja ei Ähtärin eläinpuistoonkaan kauhean pitkä matka olisi. Sarilla on jopa hieman kiusaantunut olo, kun häntä pidetään aivan kuin turistina, vaikka pohjalaisiahan hän oikeastaan on. Ähtäriin ei nyt millään jaksaisi lähteä, kun juuri sielläpäin eilen Tuurireissulla olivat.

Sari muistelee omaa lapsuuttaan ja omia lapsuuden matkojaan, joita ei oikeastaan lainkaan ollut. Ei entisaikaan mitään elämysjuttuja vanhemmilla ollut mahdollista jälkikasvulleen järjestää.

Päivät meni työntouhussa ja kun oli useimmiten karjaakin, se oli seitsenpäiväistä työviikkoa. No usein aamulypsyn jälkeen emännät menivät vielä uudestaan toviksi nukkumaan, joten ei se aina kaksitoistatuntista työpäivää ollut, vaikka jälkikäteen näin sanottiin.

Siinä pöydän vieressä koko sakin istuessa ja pähkäillessä, pihalle ajaa Opel Vectra. Sari katsoo ulos ja toteaa että Mäenpään Lailahan se on sieltä tulossa. Laila tulee kysymään apua Latosaaren jäätanssilavan siivoamiseen ja sisätilojen koristelemiseen. Siellä on illalla jäälavatanssin maailmanmestaruuskisat ja Leila on saanut järjestelytehtävät itselleen.

Latosaari on näin talvella paremman kulkuyhteyden päässä, kun autot voi ajaa jäätä pitkin siihen ihan viereen. Ponttoonikävelysilta onkin nostettu kokonaan pois ja se laitetaan takaisin vasta kun jäät haurastuvat. Lapuanjärvi menee miltei pohjiaan myöten jäähän ja siihen Latosaaren viereen on aurattu myös jäätanssiparketti.
Orkesterikorokkeen takaseinä on purettu ja orkesteri tulee soittamaan selin normaaliin tanssiparkettiin päin.

No, hetken keskustelun jälkeen koko porukka lupaa tulla perästäpäin. Leila kaasuttaa pois ja aamiaispöytä siivotaan, Sari pakkaa jo osan tavaroistaankin valmiiksi ja väki menee perässä Latosaareen.

Paluu

Naisväki ei jaksanut majoittua yöksi hotelliin vaan ajavat illan hämärtyessä takaisin Lapualle. Autossa ei ole juuri mitään ostoksia, krääsän paljous ja ajomatkan rasitus stressasi, jotta vähiin jäivät heräteostokset.

Toisaalta ylimainostettu on koko Keskisen kauppakeskus. Kuin Biltema ja Robin Hood kaupat yhdistettynä. Pääosin sellaista tavaraa, jota ei aivan välttämättä kukaan tarvitse, mutta tulee ostettua kun sitä lavoittain myymälän lattialla on.

Sarikin osti pakkauksen mikrokuituliinoja ja pölynimuriin pölypusseja. Olisi varmaan nekin kannattanut ostaa Järvenpään torilta, jos bensakulut allokoisi tuotteen hintaan.

Miesväki palaa samalla laivalla, jolla tulikin. Alle vuorokauden matka joten Tax-free tuliaisetkin jää saamatta. Jussi ei käytäkään väkijuomia eikä tupakkia laisin. Nuuskaaminenkin on jäänyt tyystin opettelemati. Nuoriso ostaa sentään limua ja karkkia. Jussin poika osti myös Ruotsin puolelta uuden USB-muistitikun seitsemälläkymmenellä kruunulla.

On se ollut holjaa ennevanhaan kun ihmiset ei paljoa reissanneet, mitenköhän he saivat kaiken tarpeellisen ostetuksi? Kulkukauppias kävi aina välillä ja markkinoilla sekä torilla käytiin. Jos asuttiin jossain kainuun korvessa, niin oltiin aikaslailla omavaraisia, niinkuin Kekkosen kotona varsin.

-luulisin

Umeå

Jussi on mukava mies. Ei hermostu lasten sähellykseen ja silti niin isällisen jämäkkä. Omat asiansakin järjestänyt hyvälle tolalle ja rakentanut hienon talon.

Nyt miesväki on hakemassa Ruotsin puolelta siihen maalämpöpumppusysteemiä. Ruotsin puolella ne ovat halvempia ja parempia. Laivan rantauduttua Volvo ajetaan ramppia pitkin ulos ja suunnistetaan laitakaupungin rautakauppaan. Tavara on jo varattu etukäteen ja ei muuta kuin rahat tiskiin ja iso paketti takahuslaariin.

Kauppias on Jussin vanha tuttu. Täältä Jussi haki rakennusaikanaan paljonkin materiaalia, mutta nyt hinnat ovat joiltakin osin kalliimpia kuin Vaasassa. Laivan paluumatkaan on vielä viljalti aikaa ja Jussi kierrättää nuorukaisia Uumajan tavaratalossa. Käydään myös Mäkkärissä ja katsotaan satamaa.

Laiva odottaa satamassa paluuhetkeä ja siihen ajetaan kontteja siirtotrukeilla. Kapteenikin on Jussin hyvä tuttu, joku Holmborg. Rabbe omistaa paatin ja paljon muutakin. Kotipizzaketju on myös hänen hallinnoimansa. Kuka olisi uskonut että suomalaiset voivat menestyä turkkilaisten apajilla? Onhan se Hesburger, eli Heikki Salmelakin menestynyt. Aikoinaan mietti päänsä puhki minkä laittaisi ketjulle nimeksi. Kerran kun päähän tuli Hesburger niin se putkahti aina vaan esille ja hän päätti että konsulttihan siihen on palkattava. Konsultti mietti viikon, veloitti satatuhatta markkaa ja ehdotti, ihme ja kumma Hesburgeria. Salmela ei ollut vihjaissutkaan sellaisesta nimestä, mutta niin se vain tuli konsultinkin mieleen.

Salmela polttaa lämpövoimalassaan vanhoja paistinrasvoja, näin tulevat nekin uusiokäyttöön.


semmosta

Tuuri

Iso hevosenkenkä möllöttää edessä. Puusta kait se on tehty, maalattu vain kullanväriseksi. Alaosassa ovi, sinne pääsee ihminen sisälle kuin siltarakenteisiin. Mitähän lienee sisällä?

On se aika suuruudenhulluutta tehdä noin suuri rakennelma, joka on ihan vain vänkyrä ja helppokin tehdä. Olisi edes isokokoinen hevonen. Ideaparkissa on iso hevonen, samoin kuin Mansikka-ahon tanssipaikalla ja Ruittaanharjun entisen keskipömpelin paikalla. Kannattelee kattoa ja on kaikkine yksityiskohtineen ihan aidon tuntuinen. Lihakset erottuvat ja muut oriille luonteenomaiset yksityiskohdat.

Ruittaanharjun katto oli tuettu ennen remonttia isokokoisella pömpelillä. Muutostyössä tanssitilan tukkeena ollut pömpeli purettiin ja tilalle laitettiin takajaloillaan seisova iso ori. Hieno, kaunis ja taiteellinen. Pieni kaide alhaalla estää sen että tanssijoiden vaatteet eivät takerru sukupuolitunnuksiin tai häntään.

Taiteilija Temppunenhan noita veistelee. von Trickstenin apuraha kattaa erotuksen jos ostajalla ei ole tarpeeksi rahaa maksaa Temppusen vuoden työrupeamaa, Louvren säätiöllä oli aikaa ja rahaa odottaa teosta jopa neljä vuotta. Louvren sisäänkäynti tapahtuu graniittisen hevosen vatsan läpi. Suusta sisälle ja takapäästä ulos. Kain Tapperin tekemät veistokset jäävät myös elämään, samoin kuin Temppusenkin, ikuisiksi ajoiksi, aivan myös kuin Pyykönkin hienot teokset.

holjaa

Vaalimainoksia

Naiset ajavat kohti Tuuria. Taajamien tienvarret ovat koristellut vaalimainoksilla. Kaikki Vaasan vaalipiirin ehdokkaita, Sarille melko outoja. Kauko Juhantalo näyttää pyrkivän koplaajaksi koplaajan paikalle. Maalaisliiton perustaja Alkio on täältä kotoisin, mutta Mikko Alkio on ehdolla Uudellamaalla. Mietaan iso ja huurteinen parta on esillä täällä joka puhelinpylväässä.

Vihtori Kosolan IKL-puoluekin on saanut ehdokkaita esille ja eläkeläiset sekä Suomen Kansan Sinivalkoiset. Täällä Vaasan vaalipiirissä on RKP aina ollut vahvoilla ja jos he menettäisivät asemiaan, voisi huonosti käydä Yleisradion ruotsinkielisille lähetyksille, siihen loppuisi Strömsö, OBS ja Bettinan ohjelmat. Mutta minne on kadonnut Ulf Sunqvist? Työkansan esitaistelija ja rasvanahkaisen demarin paras ystävä, duunarin tuki, turva ja kultaisen kädenpuristuksen saaja STS.stä?

Esillä on myös Raimo Vistbacka, vallessamanni luojan armosta. Puhuu pohjalaismurretta niinkuin Esko Nikkari vainaakin. Onhan niitä ehdokkaita. Sarilla on muutama tasavahva ehdokas ja hän ei ole tehnyt vielä päätöstä, joskus hän on heittänyt noppaakin äänestyskopissa. Usein hän on äänestänyt väärän vaalipiirin numeroa ihan vain viimehetken mainoksen perusteella.

Kari Peitsamo voisi olla ihan hyvä kauppaopiston naisineen. Tai siiten Anne Pohtamo, hänellä oli se söötti Jack aikoinaan josta Juice teki laulunkin, miksei häntäkin voisi äänestää. Tai Frederikkiä,Ilkka Sysimetsää hän on aina vain kolmekymppinen ja oikein tosi mies, toista kuin Riston rehjake oli. Milloinkahan tuollainen Sysimetsä-nimi on suomennettu jostain Skogista?

Tai sitten sitä levyseppää -Uotilaa voisi äänestää, sorauttaa ärrää niin kivasti. No miksei se Timo Soinikin menisi, on niin leppoisan turvallinen pyknikko.Onhan vaihtoehtona myös suoraselkäinen hemohesmies -Isometsä, vai mikä se Torniolainen hiihtäjä oli?

Aikoinaan Sari äänesti Aira Samuliniakin ja Ulla-Maija Aaltosta, ihan vaan heidän naurunsa ja puheäänensä perusteella. Lasse Viren on myös mukana Sarin noppaluvussa, täytyyhän sille olympiavoittajalle töitä antaa.

Pikku G on vielä myös mukana laskuissa koska Sarin esikoinen asuu Hyvinkäällä, ja niin suositteli. Kimmo Kiljusta ei Sari voi äänestää koska sukunimi tuo Mökön ja Lurun mieleen. Oikeastaan on melko varmaa että Sarin ääni menee Tommy Tabermannille. Se kikkaratukka lumoaa, ja vaikka on muutama ylimääräinen syylä naamassa, niin on se vaan niin ihana. Asuukin Karjaalla, jonne Sari hieman suunnittelee sitä pensasperunakasvattamoa Minnan kotitilalle.

Lääkäri Päivi Räsänen on ison lapsikatraan äiti ja ei vielä mitenkään ryvettynyt, muuten kuin lastensa kakkavaippoihin. Häneltä tuli juuri kirjakin, voisi kai häntäkin äänestää. Oikeastaan ihmisillä pitäisi olla kymmenen plus ääntä ja yhdeksän miinus ääntä. Loppupeleissä katsottaisiin sitten kuka saa eniten ja kokonaan miinukselle jäävät menettäisivät kansalaisluottamuksensa, ja joutuisivat huilaamaan yhdet vaalit.