Soitto soi

Ravintolan puolella soitto soi jo vuolaasti. Sävelkulku on rempseän tanssittavaa ja jalan alle meneviä rytmejä. Ilta himmenee, ulkonakin jo on ollut pimeä pitkään.

Pienen pieni parketti täällä Hotelli Aakenuksellakin. Riittävä kuitenkin jotta voi tanssilattiaksi sanoa. Kahvia roiskittu liukasteeksi vaikka eipä tämä väki taida liukkaudesta piitata. Nolointa on että orkesterisyvennös on laitettu seinän viereen jossa jo kalteva katto haittaa suorana olemista. Onneksi rumpali istuu ja näin takana on tilaa enemmän. Kyösti lyö rumpuja ja laulaa samalla. Kesällä hän kiersi suomea Sari Tammisen ja orkesterinsa kanssa. Oikeastaan vain osan kesää, TV-lähetykset tulivat pidemmällä ajalla.

Sarilla on pöytä aivan orkesterikorokkeen vierssä ja siinä ei pysty soiton aikana juttelemaan. Useasti on käynyt vastaavassa tilanteessa, että joku on selostanut kovastikin jotakin asiaa, ja kun ei aina ole kehdannut sanoa ettei kuullut, hänen on tullut vain nyökkäiltyä. Jälkeenpäin on tullut miettineeksi mitäköhän asiaa on taas tullut myötäilleeksi.

Hassuksi olisi tilanne mennyt jos armokuoleman vastustaja ja puolustaja olisi tullut vuorotellen juttusille ja tivannut Sarin mielipidettä asiaan. Nyökkäillythän hän vain olisi kummallekkin.

Tarinointia

Sari istuu baarissa, soitanta ei ole vielä alkanut. Puheeksi tulee burberrymiehen kanssa erilaiset aloittelivat laulajat. Sari kävi aikoinaan Käenkoskella kaikki kesät. Usein siellä oli esiintymässä toisena sellainen B-luokan huutaja, joka enenmmän ärsytti kuin ilahdutti.

Burberrymies kuuntelee pää kenossa Sarin vuodatusta ja ynisee aina jotakin vastaukseksi taukopaikkoihin. Ärsyttää tuollainen burberrymieskin, koska ei kerro mitä mieltä hän on esimerkiksi Päivi Mäkisestä.

Päivi huomasi että koiransa alkaa ulvoa aina kun hän lauloi kotona siivotessaan. Siitä syntyi oiva ohjelmanumero kun yleisölle uskoteltiin että koira laulaa mukana. Oikeasti koira ulvoi koirien kielellä, että lopeta jo hyvä akka vollotuksesi.

Kansa kuunteli ja ihaillen he vuodattivat suosiotaan ja kehuivat koiran laulunääntä. Tyhmemmätkin tietävät että koiran absoluuttinen sävelkorva ei salli nuotin vierestä laulamista, ja siksi koira ulvoo.

Eläinsuojeluihmiset paheksuivat koiran kierrättämistä keikoilla ja nykyisin hän keikkailee yksin.

Olihan Martti Innasellakin Gunnar-pässi mukana sen samannimisen laulunsa rekvisiittana. Jotkut pahat kielet totesivat pariskunnan lavalla nähdessään, " tuon Innas-pässin kyllä tunnistan, mutta kuka tuo mies on sen vieressä?"

Dannylla oli käärme erään D-kiertueen mukana ja taisi olla Kari Tapio joka toimi sen käärmeen hoitajana. Kuinkahan käärmettä hoidetaan?

Rasituksen rentouttava raukeus

Sari teki kuntoonsa nähden tosi pitkän hiihtolenkin heti ensi päivänä. Illankorvalla saunan lauteilla hän antaa lihaksilleen lämpöhoitoa. Porisuttaa itseään kelohonkaisessa poreammeessa ja nauttii oikein kunnolla.

Illalla baarissa taas burberrymies tulee juttusille. Varjokuvasta ja Kyöstistä on miehellä kommenttia monenmoista. Sitten kertoo myös Topi Sorsakoskesta, tuosta Ähtärin Tammilehdosta, joka ei taida olla raivoraitis. Kirjassaan hän kertoo kuinka tapana oli aina tyhjentää minibaari joka huoneesta jossa yöpyi.

Agents ehkäpä tekee uuden levyn Topin kanssa. Aikoinaan jäähyväiskeikalla kääntyivät yleisöön selin ja laskivat housunsa. Yleisö ei pitänyt, saa nähdä onko vielä samaa yleisöä, vaiko jo uusi sukupolvi vuorossa?

Topillekin heiteltiin pikkuhousuja lavalle aivan kuin Tom Jonesille ja Frederikille. Topimaiseen tyyliin hän nyt kaiholla muistelee niitä suosion huippuaikoja jolloin housuja heiteltiin lukumääräisesti paljonkin.

Nykyään heitetään vähemmän, mutta nyt ne ovatkin isompia.

Pensasperunauni

Sängylle oikaistuaan Sari ei ensin tahdo saada unta lainkaan. Senjälkeen uniin sekoittuu hälyäänet käytäviltä. Äänet kietoutuvat johonkin pitkään unitarinaan aidosti ja sen kiinteäksi osaksi. Joku oven paukahdus onkin unessa naapurin miehen vasaranisku, kun Sari siinä unessa on pitämässä taulua ja naapurinmies lyö naulaa.

Hulluin unikohta on kun Sari on tanssimassa Tricksterin hevosen kanssa. Hevonen on iso ja täysikokoinen, mutta hevonenpa se ei osaa viedä ja Sari ottaa sen syliinsä ja näyttää elikon takajalat korkealle sojottaen hevoselle oikeita askelia. Eihän hevosta syliin voi ottaa, mutta unessa siinä asiassa ei tunnu olevan mitään erikoista.

Unessa Sari on välillä lapsuudenkodissaan äitinsä kanssa Kälviällä, mutta siitä huolimatta uni kertoo äidin kuoleman jälkeisiä asioita ja hetkessä ollaankin taas jossain ihan muualla.

Tulomatkalla junassa Sari sai tekstiviestin Minnalta Karjaalta, että pensasperunalle varattu peltoala on jo kevätmuokattu. Sarin pitäisi tulla siirtämään kasvihuoneessa esikasvatetut pensasperunan taimet ensi tilassa maahan. Nyt tuo tuleva työrupeama tulee myös uneen. Hän on siirtämässä taimia kovalla kiireellä ja jostain syystä joku tulee aina häiritsemään ja taimet ovat vaarassa kuivua ja paleltua. Kova kiire siinä unessa on, mutta mitään ei saa vaan aikaiseksi. Hermostuu ja kovin kiukkuiseksikin tulee unia katseleva nainen. Viljalti olisi töitä mutta valmista ei synny. Sari herääkin oikein säpsähtäen kun hän tuskaisena älähtää unissaan.


Kännykkä piippaa ja Sari nousee jopa välillä katsomaan. Kännykkään on tullut Minnan lähettämä kuvaviesti pensasperunataimille varatusta peltoalasta.

Tunturissa rähmällään.

Sari on kiukkuinen ja luminen. Lumi pääsi hihan ja tumpun välistä ranteeseen, siinä se sulaessaan tuntuu tosi kylmältä.
Sukset ja sauvat nippuun kainaloon ja ei kun rinteen alapuolella olevan suksihuoltohemmon juttusille.

Sari lätkäisee suksipaketin tiskiin ja kertoo pulmansa. Mies katsoo ihaillen antiikkisia välineitä.

-Ei tälläisiä ole nähtykään pitkään aikaan, bambusauvatkin ihan nahkaisine sompineen, nostalgista.

Mies puhuu paikallismurretta, hoota joka sanan väliin tarjoten ja aitoa ihailua myös vanhoja lampisia kohtaan osoittaen.

-Se on rouva niin ettei tälläisillä voi nykyladuilla hiihtää. Leveät mitkä leveät. Voisin lunastaa ne tuonne rinneravintolan seinälle rekvisiitaksi, jos ostatte uuden välineet. Tarvitsette myös uudet monot. Kehitys kehittyy ja nuo vanhat olivat hyvät umpihangessa, mutta ei niillä nykyisin ole muuta kuin tunnearvoa.

Sari tinkaa itselleen käytetyn vuokrasetin ja jo puolen tunnin päästä hän on uudelleen ladulla. Nyt luistaa ja potkukin pitää. On olemista on. Kohti Haavepaloa ja myös Aakenusjärven jäätä. Jäällä on tasaisempaa, mutta myös tuulisempaa, siksi takaisin metsikön suojaan.

Hienosti on opasteet ladun varrella, että kulkija näkee paljonko on tultu ja paljonko on seuraavaan risteykseen. Latukartta vain olisi saanut olla jotta eroittaisi paremmin kuin auringonkellastamilta opastauluista olinpaikkansa.

Aurinko paistaa ja kevät antaa parastaan. Sari potkii innolla ja nauttii joka solullaan. Mäen päällekin on hieno kavuta haarakäynnilläkin, kun tietää että palkaksi saa myötäleen jota taas saa laskea vapaamatkustajana luisutellen. On elämä ihanaa on tottavie.

Varustetäydennös

Puolilta päivin saapuvat Rolfin VR:n junarahtina lähettämät hiihtovarusteet.
Iso pakaasi, joka oli Lapuallakin mukana. Sivutaskuun kätketty käteinen ja erikseen nipussa oleva suksipaketti.

No nyt voi alkaa harrastamaan. Vanhat kunnon Lampiset rotanloukkusiteineen. Isävainaan aikoinaan tervaamat pohjat, mikäs näillä on nyt loppuviikko latua sujutellessa, on välinettä on.

Hotellilla pitää purkaa tavarat kaappeihin ja laittaa tuulipuku päälle. Sukset kainaloon ja ladulle. Sari asettelee suksiansa vanhat suomalaiset pyöreäkärkiset nahkamonot jaloissaan ladun kiertosuunnan mukaisesti. Latu on tehty viimeisen päälle koneellisesti ja on suora, tasainen ja siisti, eihän tässä muuta kuin menoksi vaan ja tunturiin.

Yllättävän tahmeaa kuitenkin jo ensimetreiltä lähtien. Luisto huono ja monot, sukset sekä siteet kihnaavat sivusuunnassakin. Onko joku virhe ladun tekijöille sattunut, kun noin kapeaa uraa ovat painaneet? Onhan hankalaa tottavie, mikäs tässä nyt näin takkuaa? Ei tälläistä kouluaikana ilmennyt kun Sari viimeksi hiihteli. Menee väkisin kuitenkin eteenpäin vaikka latu murenee sivuilta sitä mukaa kun matka taittuu.

Vasta muutama sata metriä ja hikeä jo kovin pukkaa, mikä ihme tässä nyt oikein on?
Ihmisiä menee ohi ja vastaan, jotenkin ihmeellisesti luisteluliikkeillä konkottaen. Olisiko se parempi tyyli koettaa noin väkästää?

Sari siirtyy pois ladulta ja kokeilee potkiskella haaraasennolla, aivan kuin lapsena mäkeä noustessa ja joskus Kälviäjoen jäälläkin sujuteltiin. Ei se tämäkään oikein, lipsuu ja sukset karkaa, sivusuunnassa ei holttia laisinkaan. Sari kaatuu rähmälleen, hyvä ettei haarojaan revähdytä. Naama lumeen ja suut silmät täyteen jäänsekaista lunta.

Kiukkua ihan pukkaa, voihan peijakas sentään! Onko se hiihtotaitokin hukkunut iän myötä? Leveyttäkö ne suksetkin ovat kasvaneet niinkuin omistajansakin, mikäs tässä nyt neuvoksi?

Kävelyllä

Paras ottaa happihyppely, ennen kuin Rolfin lähettämä varustepaketti saapuu. Sari menee ulos ja ilma on keväisen raikas. Koko tämä Aakenustunturi on nyt uudisrakennusten täyttämä. Hirsi- ja kivihuvilaa vieri- vieressä.

Sivummalla on yksi jokin entisaikojen Aslakin rakentama varmaankin seudun ensimmäinen talo. Siitä on tehty romujen säilytystila. Todennäköisesti jo purkulistalla koko rakennus. Vanerilevytkin ikkunoissa.

Kontrasti uuden ja vanhan välillä on suuri. Sari menee ihan seinän viereen ja katsoo rännejä. Niissä parhaiten näkyy rakennusten ja miksei myös ihmistenkin rajallinen elinikä. Lehtiä on päässyt jäämään ränniin ja ovat muodostaneen märän tulpan. Siinä se on märkä tollo muhinut ja korroosio alkanut. Rauta hapettunut ja hiili erkaantunut metalliseoksesta. Kierrätys kohti alkuaineiden olotilaa on alkanut.

Tullut reikä joka on kasvanut, lehtien paino romahduttanut osan rännistä kokonaan alas. Koukut ovat kestäneet ja kököttävät siinä kuin vaatekoukut tyhjänä, vainajan jo mentyä vaatteineen mullan alle. Reunan pokkaus on kestänyt paremmin koska siinä metalli on rullalla. Sarillakin on turpa rullalla kun hän ylös tihrustaa.

Tuossa olisi työmaata autonentistäjällekin. He tekevät pelkästä ruosteläjästä uuden vanhannäköisen auton, mutta tuon rännin jäänteissä ei ole kuin ilmaa jonka päälle rakentaa.