Lapsuudestani muistan kuinka jokaisessa siunaustilaisuudessa joku lapsi aina alkoi ränistä. Paikallaan olo pitkästyttää ja itkuhan se yleensä tuli. Normaalia, mutta jotenkin vaan vanhempia varmaan harmitti. Yskäisyt myös kuuluivat selkeästi, paukutella sentään ei kukaan kehdannut.
Nykyaikana on kännykät yksi riesa. Jopa tyttäreni rippijuhlissa veljeni kännykkä alkoi soida rallattamaan juuri ennen tilaisuuden alkua. Ilman silmälasejaan veljeni ei edes nähnyt sulkea sitä vaan kulki kohti ulko-ovea pitkän 1300-vuonna rakennetun kirkon käytävän lävitse tiluliluliin vain soidessa taskussaan. Soittaja kyllästyi ennen kuin hän pääsi ulos asti.
Homma kostautui hänelle kun oman lapsenlapsensa ristiäisissä Latovainiossa papin aloittaessa veden lotrausta, jonkun vieraan kännykkä alkoi oman soittoseromoniansa.
Jotenkin harmittaa toisten puolesta. Mutta on niitä häiriöitä muuallakin:
Chicagon Sinfoniaorkesterin 100-vuotisjuhlakonsertin ohjelmisto oli vuoden 1991 juhlan kunniaksi sama kuin orkesterin ensiesiintymisessä vuonna 1891. Alkupalana oli Wagnerin Faust-alkusoitto, sitten Beethovenin viides, Tsaikovskin pianokonsertto, ja jälkiruoaksi hieman Dvorakia. Juhlaa kunnioittivat läsnäolollaan orkesterin kaikki elossa olevat kapellimestarit. Tilaisuus oli arvokas ja juhlallinen
Tilaisuutta oli edeltänyt juhlaillallinen, jonka illalliskortit maksoivat yli 500 dollaria hengeltä. Kaikille illallisvieraille annettiin muistolahjaksi kauniisti paketoitu pöytäkello, jota koristi juhlatilaisuuden tunnus. Juhlavieraat istuivat hartaana kuuntelemaan musiikkia. Kukaan ei tiennyt että lahjojen pakkaajina oli ollut ilkikurisia ihmisiä.
Wagnerin alkusoitto sujui hienosti. Beethovenin aikana syntyi salissa jotakin pientä hälinää, kun joku juhlavieras tai soittaja ilmeisesti ei ollut sulkenut hakulaitettaan konsertin ajaksi, mutta ei mitään vakavampaa.
Väliajan jälkeen salissa sitten puhkesikin täysi helvetti. Se alkoi muutamalla elektronisella äänimerkillä jostakin päin salia.Tsaikovskin pianokonserton aikana piipitti ja kilisi jo kaiken aikaa. Daniel Barenboim nousi punanaamaisena pianonsa äärestä ylös ja tuijotti yleisöä julmasti. Mikään ei auttanut, mekkala vaan jatkui.
Orkesteria johtanut Georg Solti äityi huutamaan yleisölle, joka oli yhtä ymmällään kuin kapellimestarikin. Elektroninen mekkala ja kaamea kakofonia jatkui. Paketeissa olevat erätyskellot soivat satunnaiseen tahtiin 400 illallisvieraan laukuissa jasylissä, eikä kukaan yleisöstä edes tiennyt, että paketeissa oli kelloja.
Kellot kerättiin henkilökunnan toimesta pois kun arvattiin mistä on kyse. Juhlavierat saivat ne ulkopuolella sitten tilaisuuden jälkeen uudestaan. ”Luulin joutuneeni hullujenhuoneeseen” totesi kapellimestari Solti konsertista toivuttuaan.
Toisin on suomessa. Kylälukkarin kännykkä on varmaan aina virrattomana kirkonmenojen aikaan.
18.9.2008
17.9.2008
Mozart & Haydn
Siinä se on teille Mozartin pää. Ei tarjottimella mutta kumminkin. Holja tapaus liittyy säveltäjä Joseph Haydnin päähän. Hänkin kuoli Wienissä ja yksinkertaiset hautajaiset järjestettiin v. 1809 Gumberndofin hautausmaalla.
Napeleon miehitti silloin kaupunkia ja kaikenlaista saattoi sattua. Lukkari sai soittaa surumusiikkinsa mutta suntio lahjottiin ja kaksi kaveria saattoi varastaa Haydnin pään.
Frenologia oli silloin muotitiede ja Karl Rosembaum sekä Johann Nepomuk harrastivat sitä. Frenologia selittää että ihmisen poikkeuksellinen kyvykkyys olisi nähtävissä kallon muodosta, ja kyhmyistä jotka syntyvät poikkeuksellisen voimakkaiden aivojen paineesta. Opin kehitti saksalainen Franz Gall joka oli havainnut että poikkeuksellisen mulkosilmäiset opiskelijat olivat lahjakkaimpia. (Onkohan Ben Zyskowicz erittäin lahjakas)
Pään varkaus ei ollut mikään kiva duuni, koska ruumis oli jo vanha ja osittain mätänemistilassa. Kaverukset kuitenkin keittivät pään ja mittailivat sitä tarkasti. Todettuaan että musiikkikyhmy oli täydellinen, kallo suljettiin mustaan laatikkoon jossa oli ikkuna.
Pahaksi onneksi vuonna 1820 prinssi Nikolaus Esterhazy II sai päähänsä siirtää Haydnin jäännökset sukuhautaan Eisenstadtiin. Kun prissi sai tietää että pää puuttui, hän tiesi heti epäillä näitä kahta kallotutkijaa. Sitä ei löytynyt kotietsinnöissäkään mutta prinssi ei antanut periksi ja Frenologit lopulta luovuttivat väärän kallon päästäkseen pälkähästä.
(Kotietsinnän aikana Rosembaum oli kätkenyt kallon olkipatjaan ja patjalla loikoili Rosenbaumin vaimo)
Rosenbaum kuolinvuoteellaan lupasi kallon Johan Peterille sillä ehdolla että kun Peter kuolee, hän luovuttaa sen Wienin musiikinystävien seuralle. Näin myös kävi ja vuonna 1895 seura esitteli kalloa ylpeänä kaikille arvovaltaisille vierailleen.
Prinssi Paul Esterhazy rakennutti loisteliaan haudan Eisenstadtin Bergkircheen (samaan kirkkoon jossa Haydnin säveltämät messut kantaesitettiin). Prinssi toivoi että Haydnin maalliset jäännökset voitaisiin saada kaikki tähän hautaan, mutta Wienin musiikinystävien seura oli niin kiintynyt kalloon että toive toteutui vasta 1954. Eli samana vuonna kuin projekti minua toimeenpanevasta työrupeamasta päätettiin.
15.9.2008
13.9.2008
Rafaelin enkeli
Pekka Ruuska osasi tehdä hyvän kappaleen jota olen kuunnellut kyllästymättä jo kaksikymmentä vuotta. Melkein sama kiintymys kuin Tuula Amberlan Lulu Alpo Jaakolan sanoihin.
Pekka Ruuska
Johanna Pirttijoki
Ripsipiirakka
Pianoversio
Onnistuisiko uruilla?
Pekka Ruuska
Johanna Pirttijoki
Ripsipiirakka
Pianoversio
Onnistuisiko uruilla?
12.9.2008
Kuukkeli -ihmekone
Kalevan kansa keksi Sammon, mutta kuka on keksinyt Googlen hakukoneen? Aikoinaan oli jokin Altavista, taisi olla Digitalin tai jonkun muun tekemä. Ihmeellinen kone kumminkin. Kone rouhii kaikki arkistot nopsaan ja etsii sanoja, lauseita ja kuvia.
Äijä laittoi listaa millä eilen tultiin, tässä minun vastaava. Nolla sekuntia useimmat viivähti, eli eivät saaneet haulleen vastinetta, kommenteista puhumattakaan. Näillä tultiin:
Ilmalämpöpumppu
Pauanne
Lincoln murha
Esko Rahkonen
Tuk Tuk
Rättiväsynyt
Lapuan pamaus
Syöksytorvi
Parkkuurauta
Hiekka vain pölyn valkoinen hiekka vain
Holja
Suppilovahverot
Möhköfantti
Puolimatka Armas
Tupsluuri
Onhan siinä hakuja. Hakeva saa ja etsivä löytänee
Äijä laittoi listaa millä eilen tultiin, tässä minun vastaava. Nolla sekuntia useimmat viivähti, eli eivät saaneet haulleen vastinetta, kommenteista puhumattakaan. Näillä tultiin:
Ilmalämpöpumppu
Pauanne
Lincoln murha
Esko Rahkonen
Tuk Tuk
Rättiväsynyt
Lapuan pamaus
Syöksytorvi
Parkkuurauta
Hiekka vain pölyn valkoinen hiekka vain
Holja
Suppilovahverot
Möhköfantti
Puolimatka Armas
Tupsluuri
Onhan siinä hakuja. Hakeva saa ja etsivä löytänee
4.9.2008
Jänhijoella kerran.....
Riki Sorsa ei taida enää pystyä laulamaan. Surku.
Jänhijoki oli lapsuuteni lähin joki. Ei kunnon joki vaan viljelysaukeiden läpi virtaava uoma. Lannoitteiden rikastama ja rehevä. Matkalla jopa pieni koskentapainenkin kunnes rauhoittui Setälän lampeen.
Jokainen joki on muistelon arvoinen kuitenkin.
Jänhijoki oli lapsuuteni lähin joki. Ei kunnon joki vaan viljelysaukeiden läpi virtaava uoma. Lannoitteiden rikastama ja rehevä. Matkalla jopa pieni koskentapainenkin kunnes rauhoittui Setälän lampeen.
Jokainen joki on muistelon arvoinen kuitenkin.
1.9.2008
15.8.2008
Latovainio -sielläkin on katto kallellaan
On kotiseutu mulla tuolla, -Latovainiossa jossa saanut olen tuntea tuiskut tuulen ja myös kaiken elon lapsuuden. Niin monet kerrat unissani kuin myös unelmissain taivallan siellä missä muka on kaikki ennallaan. Sinne vielä kerran joskus tahdon mennä, .....käydä kotitanhuvilla, siellä jossa nyt vain on katto kallellaan.
Isä äiti. siskot veljet heitä ei kai siellä enää kaikkia ole eikä kaikki ennallaan, kaikki ennallaan,, ei kaikki ennallaan......
Video
Isä äiti. siskot veljet heitä ei kai siellä enää kaikkia ole eikä kaikki ennallaan, kaikki ennallaan,, ei kaikki ennallaan......
Video
14.8.2008
13.8.2008
12.8.2008
Turistinähtävyyksiä
8.8.2008
7.8.2008
Kuvasatoa
Historiallinen sotakalu
Pelkistetty patsas hiekkarannalla.
Tässä on kylälukkarin kollega. Musiikkinsa soi tauotta pensaassa olevasta kaiuttimesta. Suomen kesäkirkkoihinkin voisi laittaa hiljaa soimaan urkumusiikkia Tauno Äikään muistolle.
Julkaistu 16.10.2004 14:45:21 Turun Sanomat
TS/
Raimond Valgre harmonikkoineen tuttavineen Maxim- ravintolassa vuonna 1937.
TS/
Raimond Valgre (takana vas.) kuului Viron kiväärijoukon jazzorkesteriin, jonka soittajista tässä neljä. Kuva vuodelta 1944.
Saarenmaan valsiin säveltäjä RAIMOND VALGRE oli rankan elämän nujertama nero
Tallinnan ravintoloissa ja kahviloissa kaikui toiseen maailmansotaan
saakka mannermainen viihdemusiikki. Mukana soitti nuori Raimond Valgre.
Saarenmaan valssi, josta Georg Ots teki huippuiskelmän vuonna 1957, ei ole kansanlaulu, vaan Valgren sävellys tekstinä Debora Vaarandin runo. Valgre elää virolaisten mielissä rankan elämän varhain nujertamana nerona. Miehityksen vuosinakin hänestä tehtiin näytelmiä ja elokuvia, hänen laulujaan kuunnellaan yhä uusina versioina. Sävelmät palauttavat vanhan sukupolven mieliin nuoruuden vapaassa Virossa, keskipolville ne kertovat maasta, jonka uudesta vapaudesta kauan uneksittiin, nuorimmille Valgre on osa isänmaan historiaa.
Viron Gershwin
Valgre kirjoitti:"Minulla on lauluja niin paljon, etten ehdi kirjoittaa muistiin." George Gershwinillä oli "niin paljon sävelmiä, ettei niitä ehdi kirjoittaa paperille sadassa vuodessakaan". Valgre oli oikeassa, Gershwinin väite jäi testaamatta, sillä molemmat kuolivat alle neljänkymmenen iässä. Valgren tuotannosta tunnetaan kuutisenkymmentä laulua. Vuosina 1933-1937 niitä ilmestyi painettuna. Säveltäjän kuoleman jälkeen on julkaistu useita kokoelmia, joista viimeisin 2003.
Valgren suosituin sävellys Virossa on Muinaslugu muusikas, jonka nimen sai myös musikaali ja elokuva. Laulu syntyi kesällä 1939 ja englanninkieliset sanat kirjoitti pärnulainen ystävätär Alice Feillet.
Pelkistetty patsas hiekkarannalla.
Tässä on kylälukkarin kollega. Musiikkinsa soi tauotta pensaassa olevasta kaiuttimesta. Suomen kesäkirkkoihinkin voisi laittaa hiljaa soimaan urkumusiikkia Tauno Äikään muistolle.
Julkaistu 16.10.2004 14:45:21 Turun Sanomat
TS/
Raimond Valgre harmonikkoineen tuttavineen Maxim- ravintolassa vuonna 1937.
TS/
Raimond Valgre (takana vas.) kuului Viron kiväärijoukon jazzorkesteriin, jonka soittajista tässä neljä. Kuva vuodelta 1944.
Saarenmaan valsiin säveltäjä RAIMOND VALGRE oli rankan elämän nujertama nero
Tallinnan ravintoloissa ja kahviloissa kaikui toiseen maailmansotaan
saakka mannermainen viihdemusiikki. Mukana soitti nuori Raimond Valgre.
Saarenmaan valssi, josta Georg Ots teki huippuiskelmän vuonna 1957, ei ole kansanlaulu, vaan Valgren sävellys tekstinä Debora Vaarandin runo. Valgre elää virolaisten mielissä rankan elämän varhain nujertamana nerona. Miehityksen vuosinakin hänestä tehtiin näytelmiä ja elokuvia, hänen laulujaan kuunnellaan yhä uusina versioina. Sävelmät palauttavat vanhan sukupolven mieliin nuoruuden vapaassa Virossa, keskipolville ne kertovat maasta, jonka uudesta vapaudesta kauan uneksittiin, nuorimmille Valgre on osa isänmaan historiaa.
Viron Gershwin
Valgre kirjoitti:"Minulla on lauluja niin paljon, etten ehdi kirjoittaa muistiin." George Gershwinillä oli "niin paljon sävelmiä, ettei niitä ehdi kirjoittaa paperille sadassa vuodessakaan". Valgre oli oikeassa, Gershwinin väite jäi testaamatta, sillä molemmat kuolivat alle neljänkymmenen iässä. Valgren tuotannosta tunnetaan kuutisenkymmentä laulua. Vuosina 1933-1937 niitä ilmestyi painettuna. Säveltäjän kuoleman jälkeen on julkaistu useita kokoelmia, joista viimeisin 2003.
Valgren suosituin sävellys Virossa on Muinaslugu muusikas, jonka nimen sai myös musikaali ja elokuva. Laulu syntyi kesällä 1939 ja englanninkieliset sanat kirjoitti pärnulainen ystävätär Alice Feillet.
5.8.2008
4.8.2008
Leikekirjoittelua
Lapsena teimme siskojen kanssa joskus kuvakirjaa. Tavalliseen ruutupaperivihkoon liimasimme lehdistä saksittuja kuvia. Joitain tekstejä siihen mukaan.
Ei ollut liimapuikkoja, mutta ihan hyvä kiinnitysväline oli vanha keitetty peruna.
Kerran ei ollut perunaa ja kokeilimme kiisseliä. Se rypytti kuitenkin kuvat ihan pilalle, sillä innovaatiolla ei kyllä niksipirkassaan olisi pärjännyt.
Harrastus on jäänyt sikäli että leikkaan ja liimaan tähän alle patikoivan kylälukkarin otoksen linkkinä. Hieno kuva
Omani on hailakampi.
Ei ollut liimapuikkoja, mutta ihan hyvä kiinnitysväline oli vanha keitetty peruna.
Kerran ei ollut perunaa ja kokeilimme kiisseliä. Se rypytti kuitenkin kuvat ihan pilalle, sillä innovaatiolla ei kyllä niksipirkassaan olisi pärjännyt.
Harrastus on jäänyt sikäli että leikkaan ja liimaan tähän alle patikoivan kylälukkarin otoksen linkkinä. Hieno kuva
Omani on hailakampi.
3.8.2008
Litia Koitula
2.8.2008
Syöksytorvi
Tie on kivinen
1.8.2008
Aallonmurtaja
Peking alkaa mutta olisi mahdollista kehittää kiinnostavampikin urheilutapahtuma. Aallonmurtajajuoksu. 2 km vaseliinilla käsiteltyä aallomurtajaa pitkin juostaisiin, ja nopein voittaisi. Nilkoista niin viis.
Joukkuekisassa toinen joukkue tulisi vastaan ja töniä saisi ja vähän muksauttaakin.
Fossiilit saisivat kaivattua huomiota,
Joutsenet kylläkin pelästyisivät
Igorin iskemät tuntivat tuhannet askeleet
Olisi se kaikkien aikojen juoksukilpailu, olisi tottavie.
9.7.2008
Oodi valurautauunin ylistykseksi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Viljasen Esko haastattelee Pelliniemen Juhoa
Simolasta Kalsun kankaalle ja alkuasukkaita haastattelemaan. Simolan Oskari Papalla oli kaivossaan varastoituna erinomaista sahtia ...
-
Niin, Uskoisin että joka toisessa yli parikymmentä vuotta vanhassa kotitaloudessa on tihkuttava keittiöhana. Vuoto ei ole vaaralli...
-
Niin, Nyt vuonna 2019 Laukku Leena on Jämsässä. Alla myös muita julkaisuja. https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/75db588e-0711-40c6-bb09-b...
-
Niin, Järsön luontopolulla en ollut ennen käynytkään. Parempi mennä polkupyörällä koska Järsöntiellä on ajokielto. Ensin yli moottoritien...