Häiriötekijöitä

Lapsuudestani muistan kuinka jokaisessa siunaustilaisuudessa joku lapsi aina alkoi ränistä. Paikallaan olo pitkästyttää ja itkuhan se yleensä tuli. Normaalia, mutta jotenkin vaan vanhempia varmaan harmitti. Yskäisyt myös kuuluivat selkeästi, paukutella sentään ei kukaan kehdannut.

Nykyaikana on kännykät yksi riesa. Jopa tyttäreni rippijuhlissa veljeni kännykkä alkoi soida rallattamaan juuri ennen tilaisuuden alkua. Ilman silmälasejaan veljeni ei edes nähnyt sulkea sitä vaan kulki kohti ulko-ovea pitkän 1300-vuonna rakennetun kirkon käytävän lävitse tiluliluliin vain soidessa taskussaan. Soittaja kyllästyi ennen kuin hän pääsi ulos asti.

Homma kostautui hänelle kun oman lapsenlapsensa ristiäisissä Latovainiossa papin aloittaessa veden lotrausta, jonkun vieraan kännykkä alkoi oman soittoseromoniansa.
Jotenkin harmittaa toisten puolesta. Mutta on niitä häiriöitä muuallakin:



Chicagon Sinfoniaorkesterin 100-vuotisjuhlakonsertin ohjelmisto oli vuoden 1991 juhlan kunniaksi sama kuin orkesterin ensiesiintymisessä vuonna 1891. Alkupalana oli Wagnerin Faust-alkusoitto, sitten Beethovenin viides, Tsaikovskin pianokonsertto, ja jälkiruoaksi hieman Dvorakia. Juhlaa kunnioittivat läsnäolollaan orkesterin kaikki elossa olevat kapellimestarit. Tilaisuus oli arvokas ja juhlallinen

Tilaisuutta oli edeltänyt juhlaillallinen, jonka illalliskortit maksoivat yli 500 dollaria hengeltä. Kaikille illallisvieraille annettiin muistolahjaksi kauniisti paketoitu pöytäkello, jota koristi juhlatilaisuuden tunnus. Juhlavieraat istuivat hartaana kuuntelemaan musiikkia. Kukaan ei tiennyt että lahjojen pakkaajina oli ollut ilkikurisia ihmisiä.

Wagnerin alkusoitto sujui hienosti. Beethovenin aikana syntyi salissa jotakin pientä hälinää, kun joku juhlavieras tai soittaja ilmeisesti ei ollut sulkenut hakulaitettaan konsertin ajaksi, mutta ei mitään vakavampaa.

Väliajan jälkeen salissa sitten puhkesikin täysi helvetti. Se alkoi muutamalla elektronisella äänimerkillä jostakin päin salia.Tsaikovskin pianokonserton aikana piipitti ja kilisi jo kaiken aikaa. Daniel Barenboim nousi punanaamaisena pianonsa äärestä ylös ja tuijotti yleisöä julmasti. Mikään ei auttanut, mekkala vaan jatkui.

Orkesteria johtanut Georg Solti äityi huutamaan yleisölle, joka oli yhtä ymmällään kuin kapellimestarikin. Elektroninen mekkala ja kaamea kakofonia jatkui. Paketeissa olevat erätyskellot soivat satunnaiseen tahtiin 400 illallisvieraan laukuissa jasylissä, eikä kukaan yleisöstä edes tiennyt, että paketeissa oli kelloja.

Kellot kerättiin henkilökunnan toimesta pois kun arvattiin mistä on kyse. Juhlavierat saivat ne ulkopuolella sitten tilaisuuden jälkeen uudestaan. ”Luulin joutuneeni hullujenhuoneeseen” totesi kapellimestari Solti konsertista toivuttuaan.

Toisin on suomessa. Kylälukkarin kännykkä on varmaan aina virrattomana kirkonmenojen aikaan.