Branderburg

Branderburgin portti. Kuinkahan monta kuvaa tuostakin on otettu?





Tilataide on outoa. Iso määrä säännöllisiä kuutioita ja se on siinä.

Aikakauslehtikatsaus

Maanmerkkejä

Hotelli Adlonin edessä oli tälläinen vanha ajopeli. Ohjaus tapahtuu sauvoista.




Taitaa olla pommituksien tuhoja tämä tämmöinen katonsärkeminen.



Onkohan pääkaupunkia jossa ei ratsastajapatsasta? Täällä tämmöinen.



Maanmerkki jossa on myös ravintola.Yli kolmesataa metriä. Pyörii ja hyörii aivan kuin näsinneula.

Fritz

Elokuvassa "Pojat" Vesku Loirin äiti lähti sakemannin matkaan. Tämä oluttuoppia pitelevä mies ei kuitenkaan ole Fritz vaan aito nahkahousuinen Saku.



Tämä auto on holja mutta käyttötarkoitus outo, en siis tiedä sen funktiota, en.



Checkpoint Charlie on uhrattu kaupallisuuden alttarille. Vartiosotilaat keekoilevat tippien toivossa ja ottavat kuvia itsestään turistien kainalossa.
Kai kaikella on tarkoituksensa.

Matkailunähtävyys

Ei siihen kovin ihmeellistä rakennelmaa tarvita kun siitä saadaan kansainvälinen nähtävyys. Ei se itse esine tai kohde vaan ne tarinat ja tapahtumat sen ympärillä. Mitä enemmän tuskaa ja draamaa sen enemmän historiaa.

Pätkä kaupan edessä.



Rösöpinta



Ankeus



Juhannusmaisemaa entiseen itään. Ei ole järveä eikä koivua, ei saunaa eikä tanssilavaa.

Birgit & Henrik

Aikoinaan he saivat Thorsbyn kartanolta työvuokraa vastaan pienen torpan johon Henrik rakensi töllin ja jossa he sitten asuivat ja elelivät. Vanhenivatkin ja sitten tuli torpparilaki joka antoi torpan heille ihan ikiomaksi. Oli siitä itse rakennetusta töllistä senjälkeen muutaman vuoden päästä molempien soma kuolla pois ja antaa se jälkisäädöksellä esikoiselleen perinnöksi.

Esikoispoikansa Mats ei käynyt kartanossa vaan tiiliruukissa töissä. Löysi sieltä keittolasta vaimonkin itselleen ja he yhdessä jatkoivat ryytimaan hoitoa ja tölliäkin kunnostivat. Uusivat katonkin ja rossipohjan kutteripurutkin vaihdettiin samalla myös kuluneet lattialankut käännettiin ja höylättiin, näin tassantui kulumat ja loppui holotna veto permannon alta. Vuonna -48 tulivat kuitenkin neuvostoliittolaiset ja Mats joutui perheineen muuttamaan muualle.

Voi sitä onnen päivää kun Kekkonen järjesti kuitenkin töllin takaisin vuonna 1956 ja Matskin pääsi korjaamaan naapurin sotkuja. Torppa oli asumiskelvollinen kunhan vain sen hajun ja töryn sai pihalle.

Lopulta Matskin pääsi eläkkeelle ja hän vaimonsa kanssa puheli että tässä perintötorpassa mekin sitten asutaan niin kauan kun jaksetaan, mihinkään maalikyliin tai kerrostaloon ei me muuteta.

Yhtenä iltapäivänä ulkohuussiin mennessään hän kuitenkin näki outoja keltaliivisiä miehiä talonsa nurkalla. -Mitäs porukkaa te olette, mitä keppejä teillä on? Kysyi Mats.

Me linjaamme sitä uutta moottoritietä, se menee tästä ihan huussin takaa, tulee teillekin seurattavaa ettei tarvitse ihan metsikössä asua, sanoi toinen miehistä.

Toinen mies kuitenkin tiesi kertoa että oli nähnyt jonkun paperin jossa koko torppa oli merkitty purettavaksi kun sivutien ramppi tulisi juuri siihen kohtaan.

Mats tunsi polviensa pettävän ja outo kuristava olo painoi sydänalaa. Miten tämän kertoisi vaimolleen jolla oli se paha sydänvikakin?

Nyt tie on jo näin pitkällä ja hyllyvän pohjan paalutuksien yläpäät ovat valmiina tassujen valantaan.

Aina roiskuu kun räjäytellään

Edellisessä kuvassani oli kallio joka hupenee silmissä. Se murskataan vähitellen ja pikkuhiljaa kuin hellävarainen koiranhännän typistystapahtuma. Ja onhan tässä sitä kallion häntää vielä näkyvissä. Taitaa olla sama kivikolmiokin kuvassa.

Räjäytyksien voimasta kivenpalaset ovat lentäneet jopa yli tien.