Joulupohdinnan 12. luukku.

Pohdinta 12.

Kaupungit ja etenkin Helsinki ovat pulassa puhtaan luonnontuotteen kanssa. Lumi ei mahdu mihinkään. Suurin syy ovat autojen viemä tila, joten kadunvarsien kaikki vapaat tilat ovat autojen valtaamat. Lumikasoille ei ole edes väliaikaisia tiloja. Entisaikaan kaduilla mahtui kulkemaan vaikka siellä oli lumikasojakin. Nyt kaikki paikat on varattu autoille.

Ennen oli myös talkkareita jotka pitivät omat tontit puhtaina ja järjestelivät asioita. Nyt kiinteistötyöt ovat ulkoistetut ja lunta pitää kuljettaa pois kuorma-autoilla. Lumenkaatopaikat ovat jossain kaukana rinteillä ja touhu maksaa.

Kaupunkien keskuksiin pitäisi louhia eristettyjä isoja luolia jonne lumi voitaisiin talvella kipata. Mahdollisimman lähelle ja ehkäpä olisi myös joitain elevaattorikuljetinvastaanottopaikkoja. Lumi menisi kuin metrolla keskusvarastoon.

Tuo keskusvarasto olisi sitten kesäaikana mahtava kylmävarasto josta saataisiin viilennystä ilmaläpöpumppujen sijasta rakennuksiin ja kauppojen kylmätiloihin.

Olisikohan maapallo jotenkin vinksahtanut väärään asentoon kun lumisin paikka on Helsinki?

Joulupohdinnan 11.luukku

Pohdinta 11.

Jouluna joka huushollista löytyy sinappia. Se saattaa olla juhlan kunniaksi konjakkisinappia lasipurkissa, mutta jos se on muovipakkauksessa olevaa kotisinappia niin voipi olla että se isoäidin hieno perintöpellavatuuki tahriintuu.



Nimittäin toimivien ketsuppi ja sinappipakkausten anhittomuus on suuri ja todellinen. Jos vajaata purkkia säilyttää jossakin nurkassa tuo kapea tulppa alaspäin niin hattua aukaistessa se paine purkautuu pihalle. Jos vajaata purnukkaa taas pitää pystyasennossa, sitä saa hakata ja ravistella tuhottoman kauan ennen kuin sieltä saa mitään herumaan. Sama vika siis ketsupeissa.



Siis tuo kapea korkki on yksi ongelma miksi niitä on ylipäätään vaikea säilyttää alaspäin. Siksi on kehitetty leveäkorkkinen versio. Siinä pitäisi olla vielä jokin paineentasaaja jottei korkkia aukaistessa tuo purskahdus tapahtuisi.




Jäämme odottamaan purskahtamattomia pakkauksia.

Joulupohdinnan 10. luukku

Pohdinta 10.

Kari Tapion poismeno saa laulujensa ystävät surun valtaan. Miksi nyt ja miksi niin varhain, on ihmisten huulilla niinkuin aina tälläisissä tapauksissa.

Laulajaa on juhlittu, kehuttu ja palkittu vuolaasti elinaikanaankin, toisin kuin tavallista tallaajaa. Vikojakin on tunnetusti ollut ja lehdistö niistä kertoillutkin. Mieleeni onkin joskus muistotilaisuuksissa tullut että kaikki ne positiiviset muistelut ja kehut olisi pitänyt esittää henkilön eläissään eikä vasta sitten kun se on jo perin myöhäistä.

Tosin outoa olisi jos jotakuta alettaisiin hänen sairastuttuaan ja vanhennuttuaan, vuolaasti ja lisääntyvässä määrin kehumaan, ja sitten vielä kaikki moitteet ja puutteensa kerrottaisiinjälkikäteen kun hän ei enää ole niitä kuulemassa.

Vesku Loirista tehtiin elokuva-henkilökuva, sitä katsoessa tuli mieleen että se oli jonkinlainen elämäntyödokumentti, joka tällä kertaa poikkeuksellisesti valmistui ja esitettiin elinaikanansa.

Joulupohdinnan 9. luukku

Pohdinta 9.

Itsenäisyyspäivien juhlatunnelmien jälkipohdinta matkaansaattoi ajatelman mitäs jos?
Niinistön tuleva presidenttikausi jääkin vain yhteen ja seuraava presidentti onkin Pekka Haavisto.

Harmaatukkainen ja koeteltu rauhantunnustelija seisoo siinä punaisen maton puolivälissä käsi ojossa. Tunnetusti ei tunnustele Rauhaa vaan vierellään on silloinkin miespuolinen puolisonsa ja tämähän puoliso ei juuri suomea puhu. Ei kai sitä niin paljoa tarvitsekaan, kunhaan osaa sanoa kiitos ja pitää kravattinsa suorassa.

Vai olisiko siinä matolla jykevä Timo Soini? Enpäs tiedä.

Joulupohdinnan 8. luukku

Pohdinta 8.

Niin, tupakointi on turmiollista.

Juuri nyt on saatu selville että Israelia piinaavat valtaisat maastopalot ovat lähtöisin 14-vuotiaan pojan vesipiipun jämistä. Poika oli ollut polttamassa vesipiippua metsässä, karisti kuumat tuhkat maastoon ja siitä se lähti. 42 ihmistä on kuollut ja paljon omaisuutta tuhoutunut.

Piipusta, joskaan ei vesipiipusta se lähti aikoinaan Vaasan palokin. Siitä on 158 vuotta, kun vaasan palo alkoi v. 1852. palo alkoi raatimies J. F. Aurénin talossa nykyisen Vanhan Vaasan Kauppiaankadun varrelta. Palon syy oli palamaan jäänyt Vöyriläisen piippu. Monihan nykyäänkin kuolee vuoteeseen tupakan takia, mutta silloin kuoli paljon sivullisia ihmisiä.

Tässä tapauksessa vöyriläinen maanviljelijä oli tullut Vaasaan ja asettui yöpuulle. Aurénintalon ulkovajaan. Sinne oli varastoitu kuivaa sammalta, jota silloin käytettiin `fyllinä` rakennuksissa. Kovana tupakkamiehenä tunnettu vöyriläinen heräsi, sytytti piipun ja tietysti nukahti kuten helposti sattuu.

Sammaleet syttyivät kuin ruuti, ukko heräsi, loikkasi hevosensa selkään ja painui kotinurkilleen. Kuuma kesäaamun tyven muuttui kovaksi tuuleksi ja Vaasan kuolinkellot kumahtivat. Tiheä puutaloasutus, tämä ilma ja ennen kaikkea veden puute edesauttoivat nopeaa paloa. Vaasa oli mennyttä kalua.Seuraavana päivänä kaupungin 379 asuintalosta oli jäljellä 24. Tuho oli nopea ja täydellinen, muutama valtion kivitalo jäi pystyyn

Palon syntymispaikka oli heti selvillä silloisille byrokraateille, mutta ei itse syyllinen. Vuosi kului ja vöyriläinen teki kuolemaa kotosängyssään. Omatunnon karvainen peikko koputti olkapäälle ja Vöyrin mies kutsui paikalle prelaatin, papin, ja tunnusti piipputoimensa siellä sammalten seassa. Jonkun tunnin päästä hän erosi tästä elämästä mieli kevennettynä.

Älkää siis hyvät ihmiset piiputelko sammalten seassa, ainakaan väsyneenä.

Tuo israelilainen poika ei tainnut heti itse tunnustaa mutta muut olivat tapahtuman nähneet.

Joulupohdinnan 7. luukku.

Pohdinta 7.

Koulun metallitöissä tein joulukuusenjalan ja luulin että se olisi hyvä. Se jäi kuitenkin äidilleni ja siinä piti pitää erillistä vesiastiaa jotta kuusi ei kuivuisi. Vesi ruostutti kiristysruuvit.

Sittemmin ostin muovisen siron joka oli ontto ja vesitäytteinen, luulin että se olisi ikuinen kuusenjalkani. Se kuitenkin oli liian kevyt ja kuusi kaatui helposti, piti ostaa uusi.

Valurautainen ja kaikin puolin tukeva tuntui toimivalta. Sittemmin tuli kasvatetut ulkomaiset kuuset joiden runko on niin paksu ettei ne mahdu perinteisiin kuusenjalkoihin. Piti veistää runkoa ja nyt se joulukuusi kuivuu varsin nopeasti.

Claes Ohlson on tuonut markkinoille jalan jossa on varsin laaja keskireikä. Vaikuttaa hyvältä mutta ei sitä joulukuusenjalkoja sentään jatkuvasti tohtisi ostella. Ollaan mieluimmin vaikka ilman joulukuusta. Kyllä se tuostakin joku vika paljastuu kun sen käyttöön ottaa.

Joulupohdinnan 6. luukku.

Pohdinta 6.

Sattuneesta syystä viime aikoina olen välttänyt kumartumista ja alhaalta jotain ottaessani olen kyykistellyt. Kyykistelyssä, esim alakaapista kippoa otettaessa polvet vaan tahtovat tulla tielle ja ote-etäisyys jää perin kaukaiseksi. Linnuilla ei tätä ongelmaa olisi.

Niillähän ihmisen polvea vastaava nivel on mahan alla ja jalka taipuu taaksepäin. Tuollainen ominaisuus voisi olla eittämätön etu vaikkapa jalkapalloa pelatessakin, miksiköhän ihmisen jalka on tehty eteenpäin niveltyväksi?

Strutsin potkuhan on voimakas ja juoksunopeus suuri, ihmistä ja strutsia ei voi risteyttää, joten kai se vaan on tyydyttävä nykyiseen rakenteeseeni.