Joulupohdinnan 14. luukku

Pohdinta 14.

Kauneimmat joululaulut tuli kuunneltua Haapajärven vanhassa puukirkossa. Penkki ei ollut suunniteltu selkävaivaiselle mutta tunnelma oli harras. Sekä kanttori että pappi olivat sijaisia koska varsinaiset ovat äitiyslomalla.

Kolehtihaaveja oli kahdenlaisia. Kädestä käteen kulkevia jotka vaativat penkin päähän kuitenkin valvojan että se kulkee sukkelasti. Pitkävartisia, joiden käsittely onkin taidetta ettei sohi käytävän toisen puolen ihmisiltä silmälaseja rikki.

Pappi ja itse päälaulattaja oli varsin leppoisa vai-ihminen. Arvuutteli mikähän nimi kätkeytyy P.J. Hannikaisen nimen taakse, siis mitkä ovat etunimet? Kanttorikaan ei tiennyt, ehkä äijä olisi tiennyt tuli mieleeni. No sitten jollakulla yleisöstä oli tietoa tai googlasi kesken tilaisuuden kännykällä ja oikea tieto ilmoitettiin.

Mahtava mies P.J. Hannikainen.

Nurmeksesta kotoisin ja Jyväskylässä koulunsa käynyt niinkuin taannoinen työkaverinikin. Isänsä oli lukkari. Nurmeksiksi sanottiin myös alakouluaikoinani sellaisia monoihin kiinnitettäviä luistimia.

Joulupohdinnan 13. luukku.

Pohdinta 13.

Väinö tuskaantui omakotiasujana ja entisenä pienviljelijänä jatkuviin runsaslumisiin talviin. Jo toinen paha lumitalvi peräkkäin ja tuo polvikin vihoittelee, lumityöt eivät suju. Rauhalle hän kertoilee miten Paattisten kauppakeskuksen kyljessä olevassa kerrostalossa voisi asua pihatöistä vapaana.

Lyhyt matka kauppaan, pankkiin ja apteekkiin. Postikin tulee ovesta sisälle asti. Auton voi ajaa parkkihalliin ja saunakin lämpiää sähköllä. Taloyhtiössä on kerhotilaa ja harrastuspiiriä sekä naapurit lähellä. Ikiaikainen suvun perintötila pantiin myyntiin. Tästä on jo muutama vuosi aikaa.

Kaupat syntyivät uudesta velkarahalla, vaikka vanha koti oli vielä myynnissä. Muuttopäivä on heinäkuun ensimmäinen.

Rauha pakkaa katkerin mielin muistorikkaita tavaroitaan vinniltä, vain murto-osa mahtuu mukaan. Kaatopaikalle menevät liiterin ja vintin tavaroista suurin osa, mutta sitten vasta kun sukutila on saatu myydyksi.

Muuttopäivänä Väinö ja Rauha ovat saaneet poikansa avuksi traktorin ja peräkärryn kanssa. Vanha sohva nostetaan reunimmaiseksi kuormaan, laidat ylös ja matkaan. Rauha sekä Väinö istua pönöttävät törtevänä lakia uhmaten kuorman päällä seslongilla.

Entinen kotipiha on kukkeimmillaan ja kesä näyttää parastaan. Traktori kurvaa jo taloyhtiön asfalttipihalle. Kerrostalon muu väki istuu parvekkeillaan ja nousee katsomaan muuttokuorman saapumista sekä saapuvaa seslonkiväkeä. He ovat outo nähtävyys.

Mennään Väinö pois täältä ja äkkiä. Mennään takaisin entiseen kotiimme, sanoo Rauha itkua tuhertaen.

Joulupohdinnan 12. luukku.

Pohdinta 12.

Kaupungit ja etenkin Helsinki ovat pulassa puhtaan luonnontuotteen kanssa. Lumi ei mahdu mihinkään. Suurin syy ovat autojen viemä tila, joten kadunvarsien kaikki vapaat tilat ovat autojen valtaamat. Lumikasoille ei ole edes väliaikaisia tiloja. Entisaikaan kaduilla mahtui kulkemaan vaikka siellä oli lumikasojakin. Nyt kaikki paikat on varattu autoille.

Ennen oli myös talkkareita jotka pitivät omat tontit puhtaina ja järjestelivät asioita. Nyt kiinteistötyöt ovat ulkoistetut ja lunta pitää kuljettaa pois kuorma-autoilla. Lumenkaatopaikat ovat jossain kaukana rinteillä ja touhu maksaa.

Kaupunkien keskuksiin pitäisi louhia eristettyjä isoja luolia jonne lumi voitaisiin talvella kipata. Mahdollisimman lähelle ja ehkäpä olisi myös joitain elevaattorikuljetinvastaanottopaikkoja. Lumi menisi kuin metrolla keskusvarastoon.

Tuo keskusvarasto olisi sitten kesäaikana mahtava kylmävarasto josta saataisiin viilennystä ilmaläpöpumppujen sijasta rakennuksiin ja kauppojen kylmätiloihin.

Olisikohan maapallo jotenkin vinksahtanut väärään asentoon kun lumisin paikka on Helsinki?

Joulupohdinnan 11.luukku

Pohdinta 11.

Jouluna joka huushollista löytyy sinappia. Se saattaa olla juhlan kunniaksi konjakkisinappia lasipurkissa, mutta jos se on muovipakkauksessa olevaa kotisinappia niin voipi olla että se isoäidin hieno perintöpellavatuuki tahriintuu.



Nimittäin toimivien ketsuppi ja sinappipakkausten anhittomuus on suuri ja todellinen. Jos vajaata purkkia säilyttää jossakin nurkassa tuo kapea tulppa alaspäin niin hattua aukaistessa se paine purkautuu pihalle. Jos vajaata purnukkaa taas pitää pystyasennossa, sitä saa hakata ja ravistella tuhottoman kauan ennen kuin sieltä saa mitään herumaan. Sama vika siis ketsupeissa.



Siis tuo kapea korkki on yksi ongelma miksi niitä on ylipäätään vaikea säilyttää alaspäin. Siksi on kehitetty leveäkorkkinen versio. Siinä pitäisi olla vielä jokin paineentasaaja jottei korkkia aukaistessa tuo purskahdus tapahtuisi.




Jäämme odottamaan purskahtamattomia pakkauksia.

Joulupohdinnan 10. luukku

Pohdinta 10.

Kari Tapion poismeno saa laulujensa ystävät surun valtaan. Miksi nyt ja miksi niin varhain, on ihmisten huulilla niinkuin aina tälläisissä tapauksissa.

Laulajaa on juhlittu, kehuttu ja palkittu vuolaasti elinaikanaankin, toisin kuin tavallista tallaajaa. Vikojakin on tunnetusti ollut ja lehdistö niistä kertoillutkin. Mieleeni onkin joskus muistotilaisuuksissa tullut että kaikki ne positiiviset muistelut ja kehut olisi pitänyt esittää henkilön eläissään eikä vasta sitten kun se on jo perin myöhäistä.

Tosin outoa olisi jos jotakuta alettaisiin hänen sairastuttuaan ja vanhennuttuaan, vuolaasti ja lisääntyvässä määrin kehumaan, ja sitten vielä kaikki moitteet ja puutteensa kerrottaisiinjälkikäteen kun hän ei enää ole niitä kuulemassa.

Vesku Loirista tehtiin elokuva-henkilökuva, sitä katsoessa tuli mieleen että se oli jonkinlainen elämäntyödokumentti, joka tällä kertaa poikkeuksellisesti valmistui ja esitettiin elinaikanansa.

Joulupohdinnan 9. luukku

Pohdinta 9.

Itsenäisyyspäivien juhlatunnelmien jälkipohdinta matkaansaattoi ajatelman mitäs jos?
Niinistön tuleva presidenttikausi jääkin vain yhteen ja seuraava presidentti onkin Pekka Haavisto.

Harmaatukkainen ja koeteltu rauhantunnustelija seisoo siinä punaisen maton puolivälissä käsi ojossa. Tunnetusti ei tunnustele Rauhaa vaan vierellään on silloinkin miespuolinen puolisonsa ja tämähän puoliso ei juuri suomea puhu. Ei kai sitä niin paljoa tarvitsekaan, kunhaan osaa sanoa kiitos ja pitää kravattinsa suorassa.

Vai olisiko siinä matolla jykevä Timo Soini? Enpäs tiedä.

Joulupohdinnan 8. luukku

Pohdinta 8.

Niin, tupakointi on turmiollista.

Juuri nyt on saatu selville että Israelia piinaavat valtaisat maastopalot ovat lähtöisin 14-vuotiaan pojan vesipiipun jämistä. Poika oli ollut polttamassa vesipiippua metsässä, karisti kuumat tuhkat maastoon ja siitä se lähti. 42 ihmistä on kuollut ja paljon omaisuutta tuhoutunut.

Piipusta, joskaan ei vesipiipusta se lähti aikoinaan Vaasan palokin. Siitä on 158 vuotta, kun vaasan palo alkoi v. 1852. palo alkoi raatimies J. F. Aurénin talossa nykyisen Vanhan Vaasan Kauppiaankadun varrelta. Palon syy oli palamaan jäänyt Vöyriläisen piippu. Monihan nykyäänkin kuolee vuoteeseen tupakan takia, mutta silloin kuoli paljon sivullisia ihmisiä.

Tässä tapauksessa vöyriläinen maanviljelijä oli tullut Vaasaan ja asettui yöpuulle. Aurénintalon ulkovajaan. Sinne oli varastoitu kuivaa sammalta, jota silloin käytettiin `fyllinä` rakennuksissa. Kovana tupakkamiehenä tunnettu vöyriläinen heräsi, sytytti piipun ja tietysti nukahti kuten helposti sattuu.

Sammaleet syttyivät kuin ruuti, ukko heräsi, loikkasi hevosensa selkään ja painui kotinurkilleen. Kuuma kesäaamun tyven muuttui kovaksi tuuleksi ja Vaasan kuolinkellot kumahtivat. Tiheä puutaloasutus, tämä ilma ja ennen kaikkea veden puute edesauttoivat nopeaa paloa. Vaasa oli mennyttä kalua.Seuraavana päivänä kaupungin 379 asuintalosta oli jäljellä 24. Tuho oli nopea ja täydellinen, muutama valtion kivitalo jäi pystyyn

Palon syntymispaikka oli heti selvillä silloisille byrokraateille, mutta ei itse syyllinen. Vuosi kului ja vöyriläinen teki kuolemaa kotosängyssään. Omatunnon karvainen peikko koputti olkapäälle ja Vöyrin mies kutsui paikalle prelaatin, papin, ja tunnusti piipputoimensa siellä sammalten seassa. Jonkun tunnin päästä hän erosi tästä elämästä mieli kevennettynä.

Älkää siis hyvät ihmiset piiputelko sammalten seassa, ainakaan väsyneenä.

Tuo israelilainen poika ei tainnut heti itse tunnustaa mutta muut olivat tapahtuman nähneet.