Koh Jum meno

Ao Nangissa kaikki tuntuvat olevan menossa aamupaivällä jonnekin. Pitkähäntäveneiden rivistö täyttää lastinsa ihmisillä jotka menevät lähisaarille. Kadunvarren mopotaksit ajavat 40 bahtilla lähialueilla. Kauemmaksi Krabi Towniin tai temppelialueille voi mennä ex-tempore uudenkarheilla ja hienoilla kaupunkimaastureilla 500...2000 baht/edestakaisin ja odottelu kohteessa.

Etukäteen varaamalla tai menemällä kimppaan hinnat putoavat olennaisesti. Krabi Towniin ja Tesco Shopping Centeriin menee myös avolavabusseja parinkymmennen bahtin korvausta vastaan. Sellaisella tultiin Koh Jumin lautan jälkeinen matka takaisin Ao Nangiin. Olennaista on ettei saa olla kiirus, vaan seikkailumielellä matkassa ja vaikka tarvittaessa roikkua siellä bussin takatasanteella moottoritievauhdissa.
Koko ajan skeptikolle tulee kuitenkin ekalla kerralla epävarma olo. Onkohan tämä kuitenkaan oikea bussi ja minneköhän pienen ihmisen matka vie? Jos olisi Peru tai joku muu vaarallinen maa, ei minun kantti kestäisi ellei myös olisi opasta matkassa.

Ihmisiä menossa seuraavaan kohteeseen. Pitkähäntävene ja kova Samsonite matkalaukku on aikas epäsopivanoloinen kombinaatio.

Tälläisiä mopotakseja Patongissa/Karolla/Katalla ei näkynyt ollenkaan, lienevät liian pienitehoisia vuoristoisessa maastossa. Taustalla lava-auto viemässä ihmisiä Krabi Towniin ja pysähtyy tarvittaessa missä vain taajama-alueen välillä sekä simpukkafossiilialueella. Mind Up Your Head. Tuhannet ja tuhannet turistit ovat kopsauttaneet päänsä tuohon mopotaksin katokseen. Ajoneuvoon pitää mennä kyyristellen ja nöyrällä mielin. Niska köyryssä poistua kuin syyllisenä luimistellen ja näinollen ei oikaista selkäänsä liian aikaisin. Ei ole koripallomiesten menopeli ei.

Katumaasturit kuskaavat suuremmalla budjetilla liikkeellä olevia. Joskaan suomen hintoihin verraten eivät nekään ole hinnan kiroissa. Bensiini on tuontitavaraa täälläkin mutta sen verotuksesta en tiedä.

Tämä mies tässä alla olisi vienyt meidät pitkähäntäveneellään Jumille, mutta helpompi on mennä Krabilta Lantalle menevällä lautalla. Toisaalta Thaimaa on siitä hieno maa että vaikka vene veisi sinut jonnekin saarelle ja lupaisi tulla illaksi hakemaan pois, heihin voi luottaa. Tavaroitasi ei varasteta paikallisten toimesta vaikka jättäisit ne pöydälle vartioimatta. Hotellimme oli turistipoliisin vieressä ja minkäänlaista liikennettä ei paikassa näkynyt. Uudet autot vain olivat passissa ulkopuolella.

Krabin satamaan tuli Penakin vastaan kun oli uusimassa viisumiaan ja hakemassa teräsverkkoa jolla tukittaisiin erään mökin yläreuna apinoiden vierailulta. Lantan lautta pysähtyi puolivälissä jossa sitten Jungle Hillin pitkähäntävene merellä odottamassa. Rinkka, reppu ja avojalat ovat oikea varuste hyppiessä lautalta veneelle. Meri oli tyyni ja nyt hyppy oli helppo nakki.

Krabi & Koh Jum

Niin tai oikeammin vain Krabin provinssi. Tässä aluksi Ao Nangin rantaa, joka on hienohiekkaisempi mutta ruuhkaisempi kuin puolen kilometrin päässä oleva Nopparat Thara Beach.

kuvat suurenee klikkaamalla.

Hiekka on hienoa ja mukava kävellä avojaloin. Tuolla toisessa päässä on apinoita ja puiden katveessa rantaravintoloita ja parikymmentä valtavaa hierontakatosta. Länsimaista lihaa vatkataan ja väännellään 8 euroa tunti.

Elikä tässä yllä on Nopparat. Hiekka on päällystetty tuhatvuotisella simpukankuorimurskalla, hankala kävellä avojaloin ennen kuin jalkapohjat tottuu.
Rapuja kaivautuneina myös aivan tolkuttomasti, ovat siivilöineet hiekkaa hienoiksi pallokuvioiksi.

Tuosta näkee miten varpaat tallaavat pallukoita, ei parane ajatella niiden olevan ulostetta, puhtaampaa on hiekka nyt kuin ennen ravun siivilöintiä.

Ja sitten tähän alle vielä kuva siitä minkälainen on oikea Thaimaalainen arkkitehtuuri parhaimmillaan, eli Nopparatin rantahotelli, joka ei ihan rannassa kuitenkaan ollut.

Niin ja ne simpukankuoret olivat välillä rykelmissä, välillä tasaisena mattona.

Pois pyrystä ja pakkasesta

Yli sata peltikolarissa juuri tänään täällä ruuhkasuomessa. Pois täältä olisi päästävä tai pysyttävä pirtissä. -ajattelee moni.

Jos muistatte niin viime vuonna oli juttua lumenpudottajasta joka myi omaisuutensa ja oli lähdössä Thaimaaseen. Bullshittiä sanon minä, ei sinne vaan niin vaan saa viisumia pitkäksi aikaa ja onhan siinä muitakin mutkia matkassa.

Mutta nyt tulee ensi maanantaista lähtien 10-osainen draamasarja ruotsalaisista jotka ovat oikeasti tai fiktiivisesti lähteneet Thaimaaseen, niinkuin aikoinaan suomalaiset lähti Ruotsiin.

Kyllähän sveduja Thaimaassa on. Esim Tsunamissa kuoli kymmenkertainen määrä ruotsalaisia verraten suomalaisiin. Ja jos menee vaikkapa Karonin tai Patongin baareihin, niin monissapa niissä on ruotsalainen ukkeli isäntänä ja simpsakka Thai vaimo emäntänä.

Tälläinen Tv-sarja siis alkaa.

Mutta minä en katso, en ainakaan kahta ensimmäistä jaksoa.

Mites se maisteri Frangen sanoo? "minä lähden nyt Tampereelle"

Koh Jum Paratiisisaari

Nostanpas tämän aiemmin, eli viime elokuussa kirjoitetun jutun ylös, kun juuri on nyt erittäin ajankohtainen.

Monestakin saaresta tai paikasta käytetään nimitystä paratiisi. Ilmeisesti kuitenkin on niin, että jos paikassa on useampi ihminen, ympäristö raivattu ja kaikki nykyajan vermeet, ei paikka voi olla paratiisi. Krääsän ja vehkeiden vuoksi siellä silloin on ihmisen paljon helpompi ja viihtyisämpi elää, mutta muut ihmiset ovat helpostikin piina sielulle.

Koh Jumille on nyt vedetty sähkötkin, joten jääkaapit toimii ja whisperit katossa, majat on kuitenkin pääosin bungaloweja.

Naapurin Pena lähtee aina joka vuosi joulukuun alussa paratiisilleen ja palaa vasta helmi- maaliskuussa. Tässä selostus saaresta.

Paikasta siis on julkaistu kirjakin, johon ed. blogisti viittaa ja tekijä on siis Pena.

Bungalowit ovat juuri sellaisia kuin bungalovien tulee ollakin.

Ilmeisesti tätä karttaa ja juttua ei yleensäkään pitäisi julkaista koska jos sinne menee lisää ihmisiä, ei se ole paratiisi laisinkaan.

Ei sinne ihan helppo nytkään ole mennä. Lentokenttää ei ole, ei edes laituriakaan. Turistit pääsevät saarelle Krabilta tai Lantalta lähtevällä lautalla. Saaren edustalla pitkähäntäveneet odottavat merellä, ne vievät sitten loppumatkan. Matkalaukkuturistit aiheuttavat hymyilyä, reppu ja parit vaihtokalsarit ovat riittävät varusteet.

Kansallisarkisto

On tullut muotiin alkaa tutkimaan omia juuriaan. Kait se on ollut tapana aiemminkin, mutta nykyajan tietotekniikka on tullut avuksi. TV-ssä on sarja jossa julkisuuden henkilöt käyvät läpi sukupuutaan. Viimeksi sarjassa oli Vexi Salmi ja seuraavana on vuorossa edesmennyt Teija Sopanen.

Kirkonkirjoista selviää, -sanotaan vielä nykyäänkin. Onhan niitä muitakin arkistoja, esim. kaikki sotapäiväkirjat ovat Kansallisarkistossa. Siellä ovat myös jokaisen sodan- tai armeijan käyneiden kantakortit, elleivät ne ole vielä sotilaspiirin esikunnassa.

Hieno rakennus jossa on paljon tutkijanhuoneita. Pöytä ja valo. Sitten vain vanha patinoitunut opus esille tai mikrofilmi lukijan alle. Sotapäiväkirjoista on digitoitu jo valtaosa, ja ne ovat julkista kauraa ihan internetin kautta, kunhan vain tietää päivämäärän ja joukko-osaston.

Pokrovan Borssi

Mainostus on tehokas tapa tuoda uusia asiakkaita mutta se voi aiheuttaa myös yllätyksiä.

Taloyhtiön talkoisiin ja samalla omaankin käyttöön olen useasti noutanut tuolta maukasta borssia, niin myös viime lauantaina. Nettisivuilla on ohje että viisasta on varata etukäteen jo ennen torstaita.

Alkupäässä kun menin noudolle, niin silti jo vastaan tuli ihmisiä katkeamattomana nauhana omien tyhjien astoidensa kanssa, keitto ja piirakat olivat loppuneet jo heti kättelyssä. Tuota linkin uutista oli luettu satamäärin ja moni päättänyt pistäytyä. Nettisivuilla selviää että on syytä varata mutta tuosta tekstistä ei asia ilmene, siksi useimmat uudet asiakkaat eivät varanneet. Harmillista.

Juttu

Concorde ei lennä enää

Concorde oli Englantilais-ranskalainen projekti joka onnistui mutta lopputulemana kumminkin oli liian tyyris. Nyt ovat laivamatkat ja jopa risteilyaluksetkin kallistuneet

Eli nyt meni sitten Italiassa Costa Concordia nurin.

Ensin se kallistui, jolloin onneksi suurin osa ihmisistä pääsi aluksesta pois rantaan koska ranta oli ihan liki. Nyt se on kumminkin kyljellään riutalla.

Kuvaa kun katsoo niin näkee miten paljon laivasta, eli suurin osa on meren pinnan yläpuolella normaalioloissa, painopiste korkealla kuin kiikkerässä kynttilänjalssa.

Nyt tulee paljon kysymyksiä mieleen. Saaneeko tuota enää mitenkään pystyyn kammettua vaikkapa sen vesitiiviiksi kittaisi ja senjälkeen tyhjäksi pumppaisi? Kyljellään mikä kyljellään. Koitetaanko kumminkin?

No sitten mitä tapahtuu tulevaisuudessa? Sehän on niin lähellä rantaa että sinne pyrkii varkaat ja seikkailijat. Pitää olla jatkuva vartio. Saisiko sen tuossa paloiteltua ja pois rahdattua? Suurin osa laivan kalustuksesta ja laitteistosta on varmaan vahingoittumatonta, puretaanko se ja viedään uusiokäyttöön?

Jos joku muu kone hajoaa kuin laiva niin ei niitä yleensä niille sijoille jätetä, rumia ja vaarallisia. Viinaakin ja hajuvesiä tuolla paljon sisällä ja korujakin varmana.