Murheita

Niin.

Kovasti pohdituttaa ne mahdolliset voittorituaalit. Jos en koskaan satu voittamaan formuloissa niin josko sattusin olemaan voittavassa koripallojoukkueessa mukana, siinäkin on omat rituaalinsa.

Pitäisi mennä joukkuetoverin harteille ja leikata korisukka irti. Mistäs ne sakset siihen hätään? Ja sitä verkkorekkaletta sitten päähän sovitella ja olla kauheen innoissaan. Luulen että voisin voittaakin sen koripallomestaruuden mutta tuohon sukkakekkalointiin se tyssäisi.

Samaten jos minut valitaan Ruotsi-Suomi yleisurheilumaajoukkueen kapteeniksi. Jos voittaisimme ja minä kapteenina, niin miten minä nauravaisena saattaisin sinne vesihautaan olla paiskottavana? Juoksijat ensin törkyisine tossuineen töhrineet sen veden ja muutoinkin mitä lie lilluvettä. Jos joukkuekaverit heittäisivät umpisukkeluksiin niin saattaisin hörpätä sitä vettä, ja sitten myöhemmin sairastuisin. Joutuisin sairaalaan ja saisin jonkun sairaalapöpön ja kituisin siellä, kunnes kuolisin. Pitäisikö semmoisesta olla täpinöissään jo nyt?

Jalkapallomaalia kyllä luulisin osaavani tuulettaa. Paita vaan äkkiä pois ja sitten polvilleen siihen fanikatsomon eteen. Oikeassa kädessä se paita, sitä heiluttaisin kuin moukaria ja toinen käsi ylhäällä, -sen ehkä osaisin. Mutta sitten kun kaikki muut pelaajat tulee takaapäin niskaan ja tekee ison ihmiskasan minun päälleni. Luulisin että tukehtuisin sinne ja kestäisikö tuo leikattu selkäkään? Taitaa olla parempi etten tee maalia ollenkaan, -ainakaan maajoukkueessa.

Golfissa saisin olla voittajana melko rauhassa. Yksin siinä reiällä ja mailankantaja vähän kaempana. Viimeinen pallo reikään ja jessss, käsi ja maila ylös, -olen winneri. Tämä on helppoa, ja ei muuta kahisevaa hakemaan kassalta. Taidan voittaa sen Golf Tourin vaan.

Jääkiekkojoukkueen voittajavalmentajana pukuhuoneessa en ehkä pärjää. Jos olisin nyt Ässien tai Tapparan valmentaja niin pelottaisi jo kovin. Miten sitten kun porukka riehaantuu ja alkaa retuuttaa vaatteet päällä suihkuun. Mites, kastuuko lompakko ja kännykkä taskussa? Kolhiutuuko kyynärpäät ovenkarmiin kun siinä tarttee vastaankin laittaa? Saako edes kenkiä ottaa pois, vai pitääkö nekin vedellä pilata? Taitaisin sanoa pojille jo tänä iltana että hävitään tämä viimeinen ottelu, saadaan edes hopeaa ja mun ei tartte kastua.

Mahtaako se pudota?

Tämän tästä TV:ssä näytetään palkintojenjakojuhlallisuuksia. Voittaja tai voittajajoukkueen kapteeni nostaa pytyn kaksin käsin ilmaan ja alkaa pomppia. Aina minua pelottaa että irtoaako siitä pytystä se kansi jos siinä sellainen on.

Aina siinä ei ole edes kantta ja jos kansi on, niin kerran olen nähnyt kuinka se irtoaa.  Pytty kiertää usein joukkueen jäseneltä toiselle ja kaikki hyppyyttävät sitä ja aina sama trauma katsella, -kauheaa.

Sitten olen miettinyt että miten minä toimisin sen shamppanjapullon kanssa jos voittaisin Formula ykkösissä. Ottaisinko ensin hörpyt niinkuin Kimi? Sitten kai olisi pakko laittaa peukku päälle ja ravistaa. Mutta sitten minne sitä ruiskuttaisin? Kauheesti nauraen muiden palkittujen päälle ja silmiinkö? Niskaanko niinkuin joskus olen nähnyt ihan kaadettavan? Yleisöönkö leveä suihku ja sitten pullo hallitusti alas tiimiporukalle?

Ja jos muut ruiskuttaa siinä samalla silmille niin pitäisikö olla vaan väistelemättä ja nauraa selkäkeikkanaurua?
Eihän se niin hauskaa voi olla kuin mitä katsojille halutaan näyttää. Entäs jos laskisikin sen pullon avaamattona alas viereen ja ilmoittaisi että haluaa lahjoittaa sen pullon Afrikan köyhille?

Asia josta vaietaan.

Niin.

Moni tuskailee paristokulujensa kanssa. Ainakin zoomattavat kamerat kuluttavat melkolailla pattereita josko vielä varsin viljalti katselee niitä kuvia siitä kameran näytöltä.

Jos sitä patterikuluasiaa valittaa kaverille tai kauppiaalle, he suosittelevat ostettavaksi ladattavat paristot (itseasissa ne ovat paristonnäköisiä Li-ion akkuja). Samalla tulet ostaneeksi laturin ja tuplamäärän akkuja. Luulet että nyt onni hymyilee, onhan autossasikin ja sinun kannettavassassakin akku kestänyt jo monta vuotta ja joka käyttökerroilla monta tuntia,  Erehdyt, akut paristojen tilalla toimivat toisin.

Jos laite on suunniteltu toimimaan sormiparistoilla  (kaksi tai neljä kpl) niin vastaavilla akuilla käyttöaika ennen uusintalatausta jää perin lyhkäiseksi. Syy on selkeä.

Sormipariston napajännite on 1.5 V (2x 1,5V = 3V) ja (4x 1,5V = 6V) , kameraan tulee hälytys kun summajännite laskee esim 2,2 Volttiin tai 4,5 volttiin, eli ihan siinä vaiheessa kun paristot ovat tyhjät.

Akkujen napajännite on 1,2 V (2x 1,2V = 2,4V) ja ( 4x 1,2v = 4,8V). Eli kamera antaa hälytyksen jo silloin kun akuissa on vielä puolet tehosta jäljellä. Nämä luvut ovat arvioita, mutta olen havainnut että moni paristoista akkuihin vaihtanut tuskastuu melko nopeasti kun akut hiipuvat kesken kuvaussession.

Missä siis vika?

Jonkun pitäisi kehittää sormiakku josta tulisi 1,5 V ulos ja jos laitteet suunniteltaisiin siten että niissä voi käyttää virtalähdettä josta tulee jännitettä joko akkumaisesti tai patterimaisesti eivätkä ne siitä nöksähtäisi, olisi se hyvä juttu.

Ja vielä hyvä vinkki:

Jos te olette tuollaisten sormiakkujen käyttäjä ja haluatte niitä lisää menkää paristojen keräyspisteeseen. Sieltä niitä löytyy, uusiakin ja loppuunladattuja. Sinnehän ne akutkin helposti päätyvät kun tyhjennyttyään ihmiset eivät muista että akkujahan ne ja heittävät surutta kierrätykseen.

Yhtiökokousaikaa

Niin.

Huhtikuun loppu on aikaa jolloin taloyhtiöissä ihmiset kokoontuvat ja esityslistan kohdassa "muut esille tulevat asiat", aletaan porukalla keskustelemaan.

Usein keskustellaan veden kulutuksesta ja siitä onko vedestä perittävät korvaukset oikeudenmukaisia.
Jos erillistä vesimaksua ei ole, niin vedestä maksetaan vastikkeen yhteydessä asuinneliöiden perusteella.

Epäoikeudenmukaista vanhoille yksinasujille jotka elävät säästeliäästi perimässään isossa asunnossa. Eivät nuukuuttaan vedä vessaakaan joka käynnillä. Kastelevat kukat sadevedellä ja sulkevat suihkun pesuaineen levittämisen aikana. Epäoikeudenmukaista perin epäoikeudenmukaista heille..

Useimmiten erillistä vesimaksua kerätään henkilöluvun perusteella.

Epäoikeudenmukaista asukkaille joiden perheenjäseniä asuu viikot toisella paikkakunnalla. Eri ikäiset ihmiset myös käyttävät aivan eri tavoin vettä, epäoikeudenmukaista. Siis varsin epäoikeudenmukaista ja ei kannusta veden säästöön. Epäoikeudenmukaista muiden asukkaiden kannalta tuo on myös jos talossa asuu perhepäivähoitajia. Perhepäivähoitajien hoidettavia suihkutellaan ja saappaita pestään, vessaakin käyttävät ja juoda lomottavat ilman että ovat henkilöluvussa mukana. Epäoikeudenmukaista voi kun on epäoikeudenmukaista.

Keskimääräinen asukas käyttää vettä 3,6 kuutiota kuukaudessa. Se on noin 120 litraa vuorokaudessa. Tällä paikkakunnalla kuution hinta on nelisen euroa. Jätevesimaksu on tuosta puolet eli myös nurmikonkastelusta joutuu maksamaan jätevesimaksua.

Kaikkien mielestä reiluin tapa on mitata kulutusta ja laskuttaa sen perusteella. Jälkikäteen asennetut mittarit vaan eivät tuo säästöinä rahaa takaisin koska investointi erillismittareihin on kallista, ne pelkästään lisäävät oikeudenmukaisuuden tunnetta ja tulevat kuoletetuksi kuudenkymmenen vuoden kuluttua.

Jo pelkkä mittareiden asennus vähentää kerrostalon kokonaisvedenkulutusta yli 20 %. Siksi paras säästökeino taloyhtiöissä oliskin vain ilmoittaa kaikille, että taloon on asennettu huoneistokohtaiset vesimittarit, -siis vaikkei niitä oikeasti olisikaan asennettu. Vedensäästö tulisi mutta investointikulua ei menisi.

Piilomainontaa tupakan tiimoilta.

Niin.

Tupakan mainostaminen on rangaistavaa, jopa kaupat joutuvat pitämänn tupakkatuotteet piilossa.
Jonkin verran olen tullut kuitenkin nähneeksi tupakka-askeja ja oppinut niiden nimiä sekä hintojakin. Opettajina ovat kassajonossa minua edellä olleet tupakan ostajat.

Kauhistuttavaa olisi esim. tässä blogissa puhua Kentin herttuattaresta tai sanoa miten Camel bootsit ovat jämäkät. Siksi en sitä nimeä voikaan kirjoittaa, kuten en myöskään North State tai Marlboro nimiä.

Lidlissä on näemmä ihan omat merkkinsä ja askissa vain 19 kpl. Yksi on otettu pois ja siitä ei ole kerrottu kellekään.

Jos kertoisin miten Jymy asia on pelata Venttiä ja ihailla suomalaista Kiltaa, olisi se törkeää piilomainontaa myös. Kovasti nyt maratontragedian yhteydessä mainostetaan Bostonia, ihme ettei siihen puututa?

 Lapsuuteni Latovainiossa Klubi oli vanhempien miesten suosikki keskiluokka poltteli punaista norttia. Jotkut halusivat kunnon myrkkyä ja vetelivät naama vihreänä vihreää norttia. Heidät tunnisti tupakanpurujen töpehtimisistä. Holkki ei kuulunut askin hintaan.

Sitten oli ase Colt. Ja oli myös moottorisaha Partner. Meil oli kova sana, kovassa askissa alkuaikoina. Suurin osa pikkupojista aloitti työmiehellä, saimaalla tai klubilla. Se yleensä varastettiin isän askista.

Latovainio siellä oli kaikki köyhempää

Niin. Silloin lapsena ei  Latovainiossakaan ollut etanoilla mökkiä ei. Oli niin köyhää, perin köyhää.

Kasvimailla jos tapasi etanan niin se oli sellainen asunnoton ja vailla kovaa kuorta. Vasta aikuisiällä tapasin toisaalla tälläisiä mökillisiä etanoita, aivan kuin karavaanareita. Oikea nimi taitaa täällä olla näille pienemmille lehtikotilo. Mutta kait niitä etanoiksikin saa sanoa.

Joskus kesäisin nämä tulevat joukolla asfaltille ja rusahtelevat pyöräkumien alle. Floridan ovat valloittaneet tälläiset isot motkaleet, niitä on kuulemma aivan valtavasti ja syövät jopa rakennusten seiniä.
 Saavat siitä kalkkia jota tarvitsevat kuorensa vahvistamiseen. Sitä minä en ymmärrä miksi tuolla etanan pitelijällä on vain kolme sormea?





Etanat ovat ihan hyviä syötäviä. Limaisuus peitetään voilla ja valkosipulilla. Nam.

 

Yhden kerran olen syönyt ostereita. Ilmeisesti niissä oli kuolleita joukossa koska sain kolmeksi päiväksi mahataudin. Pahempi kuin norovirus. Osteri myrkyttyy jos kuolee ennen kuin syödään. Viinaryyppy pitää ottaa vielä päälle ja todeta: " et ainakaan selvinpäin sieltä mahasta ylös tule".

 Ja sitten vielä sokerit pohjalla

 

Ja mistä tietää että ihminen on tulossa vanhaksi? Hän alkaa puhua samoja asioita aina uudestaan ja uudestaan. Kuulijoille tulee kiusallinen olo jos kyseessä on vitsi jolle pitäisi spontaanisti nauraa.

Sirkkua vai Pulmua?

Niin, lapsuuteni Latovainiossa käytettiin valtaosin Sirkkua. Pulmu oli herrasväen sokeria.



 Siihen aikaan se oli tämän näköistä ja tuli Kirkkonummen Kantvikista. Sirkun käytölle oli varsin järkevät syyt. Se oli niin kovaa että sokeripalan saattoi ottaa huuliensa väliin ja juoda kahvia senjälkeen tassilta ryystämällä.

 Koskenojan Kalle tiputti vielä usein sulamattoman palasen takaisin kahvikuppiin ja naksautti samalla ikeniään. Pulmu ei tälläiseen ryystöhommaan soveltunut, se suli liian nopeasti. Ostin juuri 750 gr paketin sokeria. Tällä kertaa Sirkkua. 1,59 E/paketti. Sama grammamäärä Pulmua olisi maksanut 1,89 E.

Mistähän tuo ero syntyy? Siis kummassakin paketissa on sama määrä grammoina, mutta tiiveytensä vuoksi paloja Sirkkupaketissa on vähemmän mutta pienempiä. Nykyään paketti on tämän näköinen.

    Pulmu on taas tälläisessä paketissa.