Liikennemerkkien sanomaa

Saattaisi olla outoa ajella kielitaidottomana arabimaissa. Paljon lisätekstiä liikennemerkeissä joista ei ymmärtäisi mitään.

On se outoa joskus suomessakin.

Tässä ilmeisesti ei saa kävellä avojaloin mutta saako kengillä tai saappailla lompsia?

Moottoritien keskikaista-aidan katkoksessa ei saa tehdä U-käännöstä mutta auton kunnossapito on sallittu. Ei sitten muuta kuin pienkorjaamoa siihen perustamaan. Vaihdamme lamput ja pyyhkijän sulat odottaessanne.

Jotkut merkit eivät opastakaan tienkäyttäjää vaan tienkäyttäjä antaakin ohjeita vastuuhenkilöille.

Kirjan muovitus

Niin, Koululaisten vanhemmat muovittavat lasten kirjoja hiki hatussa. Moni ehkä jopa väärällä tekniikalla. Kuplia voi jäädä ja lapsia siitä kiusataan. Lisäksi on kaksi koulukuntaa miten menetellään kirjan sidontakohdan kanssa. Tässä tapa joka antaa tuplavahvuuden. Onhan totta että mitä vähemmän muovia leikkaa pois, sitä enemmän se vahvistaa kirjaa.

Outoa tuossa on että nurkkien tuplamuovitus tulee kansien päälle. Sitähän lapset sitten alkavat näpräämään ja räpeltämään, paree olisi että kannet olisivat sileät.

Lemmikkinsä kullakin

Niin,

Eräs mies kertoi kaverilleen että heille hankittiin vuohi lemmikiksi.

-Niinkö tosiaan, missäs sitä aiot pitää kun asut kerrostalossa?

Ihan makuuhuoneessa ajattelin.

-Entäs se haju?

Saa tottua siihen.

Jos ihan totta puhutaan niin Pythagorionissa oli yksi kapteeni joka ilahdutti ihmisiä vuohillaan. Jostain hän haki aina iltaisin jotain vihreää niiden naposteltavaksi. Päiväretkillä ne tietysti pääsivät vehmaimmilekin laitumille.
Eläinten eksoottisuus aiheutti suurta hilpeyttä.

Olette varmaan kuulleet ihmisistä jotka tyrkyttävät lomakuviaan ja puhuvat lomareissuistaan ihan kyllästymiseen asti. -Silloin kun minä olin siellä ja siellä oli sellaista... pälä pälä. Aivan yhtä hankalaa jos joku puhuu harrastuksistaan tai lapsistaan ylenaikaan, ihmiselle jota se ei pätkääkään kiinnosta tai ihmisellä on jokin lapsettomuusongelma. Blogeissa on se etu siinä ei tyrkytetä mitään, kävijät tulevat ja lukevat vapaaehtoisesti tai sitten ei. Samoskuvani on kaikki nyt esitelty ja tässä netistä poimittu vanhempi videopätkä kyseisestä Jianniksesta.

Ja niin hänet ulkoistettiin Samokselta

Niin,

Ajattelin että josko olisin musikaalinen piraatti, tekisin läksiäisiksi laulun. Sävel olisi Jukka Kuoppamäen laulusta Sininen ja valkoinen.

-Samosmaa kun taakse jää, mitä siitä muistan mää
Muistaisinko kuivuuden, sen kaiken karuuden?

Vuoret jylhät joiden läpi tunneli veden tuo
vaiko ihme kasvit oudot nuo?

Muistanko köyhyyden tai sen kaiken kekseliäisyyden?

Vielä täällä päivän olla vois
ellei vaan parree ole lähtee pois

Ja sitten ikäänkuin lapsi sadepäivänä odottaessaan päiväkodissa äitiä häntä kotiin hakevaksi. Katselee läpi ikkunan ja näkee äidin auton saapuvan.



Äiti tulee ja peruuttaa parkkiruutuun ihan portin viereen.




Ja sitten vain vana jää kun he lähtevät.

Karbidilamppu

Niin,

Jos en ole koskaan nähnyt Äijän Petromaxia niin en ole myöskään nähnyt karbidilamppua.
Tietoni liittyvät vain Wikipedian antiin.

. Ensimmäiset elokuvaprojektorit käyttivät karbidilamppua kirkkaan ja tasaisen valon saamiseksi. Kalsiumkarbidi valmistetaan kuumentamalla sammuttamatonta kalkkia ja hiiltä n. 3000 asteen lämpötilaan.
Näitä lamppuja käytettiin myös entisaikojen autoissa ja ehkäpä hevoskärryissäkin.

Asetyleeni on tuttu kaasu koulun metallitöistä mutta tuon lampun idea oli että kaasu tehtiin sitä mukaa kun sitä käytettiin. Tuohon karbidiin kun lisättiin lampun säiliöstä vettä, syntyi asetyleenikaasua jonka liekki valaisi.

Tiilenpäitä laskien

Niin,

Moni reissuni menee vain hunteeraten mitä kuvia sitä ottaisi ja mitä niistä jälkikäteen julkipanisi. Harvanpa turistin olen todennut niin viljalti ruokalautasistaan kuvia ottavan ja pienistä askaristaan tiliä tekevän, kuin joku vähäväkinen latovainiolainen tekee.

Jos se vastapäisen rakennuksen sähköveto hunteerautti, niin enemmänkin toteamisen puolelle meni tiilikattojen yleisyys. Olen sen ulkomailla ennenkin humeetiini tallettanut. Thaimaassa näkee ruostuneita aaltopeltikattoja mutta näillä seuduilla pääosin kaunista terrakottaa.

Kyllä olisi Ruukin peltikattomiehellä täällä sarkaa kynnettävään. Tosin vaikea minun on keksiä mikä paremmuus sillä peltikatteella olisi. No, ehkäpä rankkasateella ne roiskepisarat pysyvät konesaumakatteen ulkopuolella paremmin kuin ilmavan tiilikatteen konsanaan.

Suomessa jos tiilikatteita on, niin ei juuri koskaan tälläisella profiililla. Tyhmempi tuohon sanoisi ja toteaisi että onpas tyhmästi ladottu, kun olisi voinut kolmanneksen verran sivusuunnassa venyttää ja kolmasosan tiilimäärästä niin säästää.

Tuossa profiilimallissa taitaa tuo lumikuorman ja ihmisaskeleen kesto olla huonompi, vaikka muutoin se taitaisi olla perin hyvin tuulettuva. Ja vaikka roiskeita läpi menisikin, varoiksi suomessa käytetään aina myös vedenpitäviä aluskatteita.

Se mikä hieman minun silmääni sairasti, oli seikka miten kulmajiirit ja harjatiilirivit oli lisätilkitty. Vaaleaa ruukia ihan järkijään, tuo työtapa antoi töhryisen vaikutelman. Itse olisin toivonut laastisekoituksen olleen samaa terrakottaa kuin tiiletkin, ei se paljoa kalliimpaa olisi.

Parvekkeella kun istukseli hamärän laskeuduttua, aloittivat lepakot lentonsa. Tuonne räystään koloihin lentelivät ees-taas. Olisikohan niillä ollut poikasia kun niin ahkeraan jojottivat?

Monissa päätytiiliriveissä oli tälläinen koriste. Suomessa sen toisi ensimmäinen lumenpudottaja lapioniskullaan alas. Tässä on lisäksi lepakoiden ja lintujen lentoa pyritty rajoittamaan umpeenmuurauksella.

Kyllä kieltämättä täytyy todeta että näky kattojen yläpuolelta on vanhanaikaisempi tiilimaisemassa. Menepä vaikka Tallinnan Toompeanmäelle ja katso vanhaa hansakaupunkia ylhäältäkäsin. Tiilikatoilla on puolensa.
Jos päädyt ja saumat tilkitään niin saattaapi tuo jopa vedenkin pitää.

No löysin minä sieltä yhden antimainoksenkin ja ihan turistiasutuksen keskeltä. Joku ei ole huolehtinut katon kunnosta ja laho on päässyt niskan päälle. Jos edes nuo alastippuneet ja ehjänäsäilyneet kattotiilet taiten pois keräisi, olisi siinäkin pieni pesämuna kierrättäjäuudisrakentajalle.

Perusmaisema

Matkailuesitteissä on yleensä aina kuvia samoista kohteista. Pythagorionissa ne ovat rantakadun venesatama ja Pythagoraan muistomerkki.

Rantakatu onkin kaunis ja myös  ravintoloille erinomaisen maiseman tuottava kun liikenne järjestetään näin. Autoliikenne rajoitetaan vain kalastusveneitä ja ravintoloita palvelevaksi, iltaisin ei alas edes saa ajaa. Ikävintä on jos kauniit vesikulkuneuvot peitetään ja maisema tärvellään laittamalla joku leveä valtakatu ihan rantaan. Kaikki huviveneet eivät kuitenkaan mahdu ankkuriin laiturin kylkeen, redillä oli myös melkoinen määrä.

Tälläinen puupolkupyörä oli tuotu Samoksessa erään kaupan eteen.

Kahdeksanlonkeroisia mustekaloja kuivatellaan narulla kuin pyykkiä. Ilmeisesti näin niistä saadaan parempaa einestä. Paela ruokana on tuntematon täällä. Eivät ole merenantimet kuitenkaan hinnankiroissa. Lokkeja tai muitakaan vesilintuja ei juuri näkynyt, siksi ruokaa voi pitää avoimen taivaan alla.