Niin,
Ajattelin että josko olisin musikaalinen piraatti, tekisin läksiäisiksi laulun. Sävel olisi Jukka Kuoppamäen laulusta Sininen ja valkoinen.
-Samosmaa kun taakse jää, mitä siitä muistan mää
Muistaisinko kuivuuden, sen kaiken karuuden?
Vuoret jylhät joiden läpi tunneli veden tuo
vaiko ihme kasvit oudot nuo?
Muistanko köyhyyden tai sen kaiken kekseliäisyyden?
Vielä täällä päivän olla vois
ellei vaan parree ole lähtee pois
Ja sitten ikäänkuin lapsi sadepäivänä odottaessaan päiväkodissa äitiä häntä kotiin hakevaksi. Katselee läpi ikkunan ja näkee äidin auton saapuvan.
Äiti tulee ja peruuttaa parkkiruutuun ihan portin viereen.
Ja sitten vain vana jää kun he lähtevät.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Viljasen Esko haastattelee Pelliniemen Juhoa
Simolasta Kalsun kankaalle ja alkuasukkaita haastattelemaan. Simolan Oskari Papalla oli kaivossaan varastoituna erinomaista sahtia ...
-
Niin, Nyt vuonna 2019 Laukku Leena on Jämsässä. Alla myös muita julkaisuja. https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/75db588e-0711-40c6-bb09-b...
-
Niin, Uskoisin että joka toisessa yli parikymmentä vuotta vanhassa kotitaloudessa on tihkuttava keittiöhana. Vuoto ei ole vaaralli...
-
Niin, Järsön luontopolulla en ollut ennen käynytkään. Parempi mennä polkupyörällä koska Järsöntiellä on ajokielto. Ensin yli moottoritien...
2 kommenttia:
Kerran on tosiaankin tuntunut siltä, että nyt äiti lopultakin tulee.
Viime keväänä Goalla, silloin tuntui että täältä joutaa kyllä kotia päin.
Kerrattain matkallamme Reikan valtioon kävi niin että lentokonneen konneisto rappausi, ja kun sitä korjattiin, tuli siinä outtamista tunti jos toinenhi. Lopulta ne toivat toisen lentokonneen, mutta määränpäässä oli lentokenttä kiinni! Niinpä meijät vietiin oikeen majatalloon yöpymään siihen lentokentän lähelle. Yksitoista tiimaa oltiin myöhässä, kun perille päästiin.
Mutta kuulehhan kummaa, puolella vielä paranoo! Palluumatkan koittaessa lentokone oli kyllä tulossa ihan ajallaan, vaan ei piässy Luojan lähettämän ukkosmyrskyn tähe laskeutummaan alas vaan joutu kääntämään kurssisa kohti Ateenan kaupunkia.
Meijät matkustavaiset vietiin Lefkaksen saarelle yöpymään semmoseen perhehotelliin.
Näistä pokloomeista seurasi semmoista, että lentoyhtiö anto matkustavaisille rahanetteisiä seteleitä, joilla sai ostaa näläkääsä ruokaa tai jannoosa juomaa. Silloin minähi kurja taisin alkkahoolia maistaa.
Kalumeetin valtiossa en ole koskaan vielä päässy käymään.
No tokkiinsa, onhan taivahan tosi että itekin Vantaalla hotelliyö tuli vietettyä, vaikka illalla piti Karonille pääsemän.
Sellaisen setelin sai toki atimointia varten, mutta kovin oli kepposet einekset ainoossa auki olevassa matkalaisen pirtissä.
Aamulla heti neljältä herätys ja polsterikin oli niin outo ettei sellaisessa touhussa edes lemmentööti toji.
Lähetä kommentti