Jo aikoinaan osattiin elokuviin sijoittaa tuotemainontaa. Ikivanha suomalainen mustavalkoelokuva, -Koskenlaskijan morsian on oiva esimerkki tästä. (Suomi 1923) O: Erkki Karu. Mykkäelokuva. Elokuva alkaa juuri nyt, mutta ei kunnon töitä tekevät ihmiset päiväsaikaan elokuvia katsele, siksi ei siitä sen enempää.
Alkuvuodesta luin Lasse Lehtisen loppuunsaattaman ja Arto Paasilinnan aloittaman kirjan joka kertoi Nätti Jussista. Se oli olevinaan Nätti Jussin omaelämänkerta, mutta melko fiktiivinen luulisin.
Nätti Jussi väitti että se on hän joka siinä Koskenlaskijapaketin etiketin kuvassa laskee koskea tukilla. Olen koettanut katsoa miehen jalkoja, mutta kovin symmetrisiltä ne näyttäisivät. Oikealla Nätti-Jussilla oli toinen jalka epämuodostunut ja sojotti liki taaksepäin.(näkyy kuvassakin) Joku kun oli nähnyt hänen jalanjälkensä lumessa olikin kovin ihmeissään miten ihminen voi sillä tavoin kävellä ylipäätään.
Hannele Pokka on myös kirjoittanut Nätti-Jussista ja hänestä on paljon muitakin tarinoita.
3 kommenttia:
Pöööh... kirjoitin kommentin Violasta ja niistä laseista, joissa sitä joskus myytiin, mutta sitten meni yhteys poikki ja hävitti mokoman. Mutta liekö sen koskenlaskijan morsmaikku ollu Viola.
Voipi olla, Valio on toisin kirjoitettu Viola.
Ei saa koskea mutta laskea saa sanoi Viola Koskenlaskijalle , -varmaankin.
Toisaalta mitä niitä koskia laskemaan, monta niitä kuitenkin on,yjs, kaks, monta- sekoaa vain laskuissa. Itse olen asunut Imatrallakin ja nähnyt kun koski pauhaa. Köngäs on näkemäti.
Nyt on tullut useampaa sorttia koskenlaskijaa ja sopii hyvin sienikeittoihin. Ei vaan taida olla mitään laihdutusruokaa.
Viola on vientimenestystuote Venäjälle ja en ole noteerannut saako sitä enää.
Lapsuuteni Latovainiossa meillä oli käytössä sinappilaseja. Paksuja laseja ja pieni tilavuus, se kartiomallinen.Ideana hyvä että pakkauksen voi kierrättää mutta lasista käytettynä sinappia menee paljon hukkaan ja aina tarvitsee tahria lusikka.
Koskien laskeminen on työlästä puuhaa. Tuossa heinäkuulla melottiin Isosta-Perangasta Hossaan, ja niitä koskia oli tuhottomasti. Kun pääsee kolmannelle kymmenelle, laiskuu laskemaan. Tosin tuntemamme kirjailija luettelee Iijoen kosket sujuvasti lakratellen.
Ei ollut reitillä ihan yhtä mahtavia nimiä kuin Iijoen koskilla. Sentään Hevonperseenmutka oli.
Lähetä kommentti