Sulatejuuston morsian

Niin,

Jo aikoinaan osattiin elokuviin sijoittaa tuotemainontaa. Ikivanha suomalainen mustavalkoelokuva, -Koskenlaskijan morsian on oiva esimerkki tästä. (Suomi 1923) O: Erkki Karu. Mykkäelokuva. Elokuva alkaa juuri nyt, mutta ei kunnon töitä tekevät ihmiset päiväsaikaan elokuvia katsele, siksi ei siitä sen enempää.

Alkuvuodesta luin Lasse Lehtisen loppuunsaattaman ja Arto Paasilinnan aloittaman kirjan joka kertoi Nätti Jussista. Se oli olevinaan Nätti Jussin omaelämänkerta, mutta melko fiktiivinen luulisin.

Nätti Jussi väitti että se on hän joka siinä Koskenlaskijapaketin etiketin kuvassa laskee koskea tukilla. Olen koettanut katsoa miehen jalkoja, mutta kovin symmetrisiltä ne näyttäisivät. Oikealla Nätti-Jussilla oli toinen jalka epämuodostunut ja sojotti liki taaksepäin.(näkyy kuvassakin) Joku kun oli nähnyt hänen jalanjälkensä lumessa olikin kovin ihmeissään miten ihminen voi sillä tavoin kävellä ylipäätään.

Hannele Pokka on myös kirjoittanut Nätti-Jussista ja hänestä on paljon muitakin tarinoita.

Mustikkapiirakka pullapohjaan

Niin,

Joka vuosi kait se on tehtävä. Tänä vuonna meni liki pilalle kun ristikosta unohtui yksi soiro.
Ensimmäisen kerran voitelin ristikon levynä ennen leikkausta, enkä enää mustikoiden päältä niitä yrittänyt rääpiä. Harmi että yksi soiro unohtui.

Viime vuonna saatoin jopa aloittaa ristinollan peluun ristikoiden innoittamana. Siinäkin tuli moka ja nurkkavuotoa.

Tiedän että mustikkakukko olisi terveellisempää syötävää, mutta pitäähän kanoillekin jotain hupia jättää.

Parahultainen pergola.

Pergola on siis harva katto. Alkukesästä melko mitätön mutta syyskuun vaihteessa parahultaisimmillaan. Sitten on syksy kun villiviinit punertuu, ne on kauniita mutta kertovat korutonta kieltään, -syksy saa.

Parisen vuotta sitten tässä oli vain runko, niinkuin talvisinkin.

Jotain pikkurimoja voisi laittaa tueksi, mutta menee se niinkin että pujottaa aina kun alkaa roikkumaan.

Aidassa on kärhöä ja villiviiniä, varmaan parikymmentä vuotta vanhaa. Pääköynnös on jo peukalon paksuista. Pöydällä on köyhän miehen petromaksi.

Tänä vuonna tein terasssin sisääntuloon riemukaaren. Projekti on monivaiheinen. Kun köynnökset leviävät lisään ristikoita lisää. Villiviinit on vain ohjattu kasvamaan myös tuon katoksen päälle.
Varmaan ainoa ratkaisu suomen pergolariemukaarissa jossa on tavoiteltu itämaista eksotiikkaa laittamalla poikkipuut tuolla tavoin ristiin

Laskeutuminen maholle rannalle

Niin,

Jos Samoksen koneet olisivat lähteneet ja tulleet mereltäpäin vuorten sijaan, olisi meno ollut hurjemman näköistä.

Maho Beachilla ihmiset ottavat ilon irti koneiden lähdöstä, ottaen hiekkapuhallus- ja kerosiinikylpyjä.
Videossa puolentoista minuutin kohdalla on myös jännää kun laskeutuvat koneet pyyhkäisevät jakaukset uusiksi.

Liikennemerkkien sanomaa

Saattaisi olla outoa ajella kielitaidottomana arabimaissa. Paljon lisätekstiä liikennemerkeissä joista ei ymmärtäisi mitään.

On se outoa joskus suomessakin.

Tässä ilmeisesti ei saa kävellä avojaloin mutta saako kengillä tai saappailla lompsia?

Moottoritien keskikaista-aidan katkoksessa ei saa tehdä U-käännöstä mutta auton kunnossapito on sallittu. Ei sitten muuta kuin pienkorjaamoa siihen perustamaan. Vaihdamme lamput ja pyyhkijän sulat odottaessanne.

Jotkut merkit eivät opastakaan tienkäyttäjää vaan tienkäyttäjä antaakin ohjeita vastuuhenkilöille.

Kirjan muovitus

Niin, Koululaisten vanhemmat muovittavat lasten kirjoja hiki hatussa. Moni ehkä jopa väärällä tekniikalla. Kuplia voi jäädä ja lapsia siitä kiusataan. Lisäksi on kaksi koulukuntaa miten menetellään kirjan sidontakohdan kanssa. Tässä tapa joka antaa tuplavahvuuden. Onhan totta että mitä vähemmän muovia leikkaa pois, sitä enemmän se vahvistaa kirjaa.

Outoa tuossa on että nurkkien tuplamuovitus tulee kansien päälle. Sitähän lapset sitten alkavat näpräämään ja räpeltämään, paree olisi että kannet olisivat sileät.

Lemmikkinsä kullakin

Niin,

Eräs mies kertoi kaverilleen että heille hankittiin vuohi lemmikiksi.

-Niinkö tosiaan, missäs sitä aiot pitää kun asut kerrostalossa?

Ihan makuuhuoneessa ajattelin.

-Entäs se haju?

Saa tottua siihen.

Jos ihan totta puhutaan niin Pythagorionissa oli yksi kapteeni joka ilahdutti ihmisiä vuohillaan. Jostain hän haki aina iltaisin jotain vihreää niiden naposteltavaksi. Päiväretkillä ne tietysti pääsivät vehmaimmilekin laitumille.
Eläinten eksoottisuus aiheutti suurta hilpeyttä.

Olette varmaan kuulleet ihmisistä jotka tyrkyttävät lomakuviaan ja puhuvat lomareissuistaan ihan kyllästymiseen asti. -Silloin kun minä olin siellä ja siellä oli sellaista... pälä pälä. Aivan yhtä hankalaa jos joku puhuu harrastuksistaan tai lapsistaan ylenaikaan, ihmiselle jota se ei pätkääkään kiinnosta tai ihmisellä on jokin lapsettomuusongelma. Blogeissa on se etu siinä ei tyrkytetä mitään, kävijät tulevat ja lukevat vapaaehtoisesti tai sitten ei. Samoskuvani on kaikki nyt esitelty ja tässä netistä poimittu vanhempi videopätkä kyseisestä Jianniksesta.