Samoksen pääkaupunki on Samos

Niin,

Entinen pääkaupunki on Pythagoras, mutta kun sinne ei päässyt suuret risteilyalukset niin Vathy muutti nimensä Samokseksi ja siitä tehtiin pääkaupunki,

Paikallisbussit ajavat Pythagorionista Samokseen ja Kokkariin 1,7 E kertahintaan. Matkaa on kymmenisen kilometriä. Oudolta tuntuu kun paikallisetkin maksavat aina käteisellä, mitään sarjalippua tai muuta vuosikorttia ei heillä näkynyt olevan.

Sama bussi kiertää Samoksesta palattaessa lentokentän tai Mytilinin vuoristokylän kautta. Eli mennään siis ihan Castro-vuoren korkeudellekin. Kylävierailu on aikaavievä jos menee kello kahden bussilla, seuraava tulee jolla pääsee pois, vasta puoli kuusi, -johtuu siestasta.

Samoksen kaupunki on ehkä jopa tylsempi kuin Pythagorion, mutta on siellä hieno keskusaukio. Mikä positiivista, ei Samoksen saarella taida olla yhtään supermarkettia. Toisaalta huonoa on ettei julkisilla paikoilla ole paljokaan penkkejä muuta kuin ravintoloissa. Jos haluaa levähtää, pitää tilata jotain tai istua rannan kiviaidalle.

Samoksen tunnuspatsas jököttää keskusaukiolla. Ylemmässä kuvassa näkyy ränsistynyt rauniorakennus taustalla.

Bussiaseman vieressä on tämä särkyneiden toiveiden hotelli. Minulle se toimii todisteena siitä miten betoniraudat alkavat hapertaa betonia kuivassakin ilmanalassa vääjäämättä. Ei tuota kunnosta mitenkään. Jos se olisi tehty kivestä niin korjattavissa olisi.  Kivikirkoissakin tosin ongelma on kivien välinen rappaus. Tampereen tuomiokirkon ulkokuoren kaikki kivet merkittiin, purettiin pois ja uudelleen asennettiin parikymmentä vuotta sitten. Samoin tehtiin juuri hiljan Helsingin rautatieaseman kellotornille.

Illalla ruoka oli sitten vasikkaa sipulihauteessa, 9,5 Euroa.  Rakisnapsi. Toisin kuin Kretalla Kotipolttoinen raki ei kuulunut ravintoloiden vakiotarjottaviin. Taitaa olla jokin poikkeuslaki Kreetalla siinä suhteessa. Viiniä sen sijaan Samoksella tehdään ihan piisaksi asti.

Pythagoraan yhtälö

Niin,

Sitä tarvitaan jos haluaa tietää liki kaatuneen puun pituuden mittaamatta. Pitää vain mitata pituus maahan nähden ja latvan korkeus maasta. Ja sitten laskea. Pythagoras mietti sitä luolassaan Pythagorionilla.

Siitä hänelle patsas ja rintakuva tehtiin.

Pohjoispää kylästä on liikuntavammaisen kauhistus. Juurikaan jyrkempiä katuja ei voi tehdä ja miten lie kaatosateella on vesi virtaava.

Nurmikonhoitoa ei liiemmälti ole ja rakennusaineet voidaan louhia ihan omalta tontilta.
Ikiaikainen raunio ja nykyaikainen ympäristöjäte ritirinnan.

Päivän ruoka oli pekoniin kääritty kanavarras ja juoma Mythos.

Illalla soi sirtaki ja kitara.

Marmorinen viimeinen leposija

Pythagorionin hautausmaa oli ortodoksiseen tyyliin kaunis. Kaikki haudatut olivat 2000-luvulta, vietäisiinköhän aiemmin haudattyja toisaalle? Haudankaivajan työ on täällä erilaista kuin suomessa. Matala syvennys ja marmoriset sarkofagit tekivät maiseman. Öljylamppu paloi ikitultaan monella haudalla ja vainajan kuva oli vielä useammassa.

Keskikuvan taustalla näkyy kaupungin ikiaikainen linnoitus. Ja tässä alla avoin hauta odottaa tulijaansa.

Pythagorionin Kristuksen kirkastuskirkko on kait Basilika. Se lienee vuodelta 1824, jolloin Samoslaiset torjuivat Turkkilaisten hyökkäyksen ja säilyivät edelleen itsenäisinä. 6. päivä Elokuuta on Samoslaisten merkkipäivä. Taistelu jatkui vielä neljä vuotta mutta Samos ei kuulunut Turkkiin eikä  Kreikkaan.

Kirkas valo hohtaa kirkastuskirkon takaa.

Basilikan sisäpihalla kasvaa villibasilika. Logothetiksen patsas on myös siinä keskellä. Logothesis julisti vallankumousen alkaneeksi yhdessä piispa Kyrilloksen kanssa vuonna 1821 ja he yhdessä saarelaisten kanssa häätivät turkkilaisen varuskunnan väen pois saarelta.

Päivän ruoka oli kalaruoka. 8,50 E, kevyt versio vihanneksineen.

Verkkokalastus on yleistä mutta myös tälläisiä autonrenkaan muotoisia rysiä näkyi kalastusveneissä.

Ja mikä parasta ravintoloiden interiööri on perin luonnonläheinen. Tässä sitruunapuut varjostivat ravintolan sisäpihaa ja kaskaat soittivat melodioitaan.

Hotel Labito Samos Pythagorion Greece

Niin,

Halvin mahdollinen sen hetkinen äkkilähtö tarkoitti vaatimatonta hotellia. Kuitenkin kaikki perusasiat olivat olemassa, joskin jääkaappi olisi ollut poikaa. Vettä kun pitää kantaa koko ajan mukanaan, näin voisi ostaa isommissa erissä ja omasta jääkaapista sitten aina välillä tankata. Olisi ollut edes jääpalakone yleisessä käytössä eteisaulassa.

Kalastajakylä on niin pieni että kaikki hotellit ovat ihan rannan tuntumassa.

Ulos tullessa kun katsoi vasemmalle, näkyi naapurihotelli ja sen takana vuori.

Kaduthan siellä oli pääosin yksisuuntaisia ja tehty kivistä. Talot korkeintaan kolmikerroksisia.

Valot ja ilmastointi toimivat vain kun asukas laittaa avaimen seinätelineeseen. Ovi ei pysynyt suljettuna ellei sitä myös kiertänyt sisäpuolelta lukkoon. Kun ei ollut valoja niin avaimen sovittaminen tuohon lukkopesään oli melko vaikeaa.

Jäähdytys toimi vain klo 15 jälkeen aamuun asti. Puhallin veteli viimeisiään ja sitä pitikin pyytää korjaamaan. Laakeri huusi ja välillä se ei käynnistynyt ollenkaan. Säästösyistä muuta huoneistokohtaista säätöä ei ollut kuin puhaltimen nopeussäätö,  jostain alhaalta keskitetyksi kylmää ilmaa puhallettiin tulokuiluun.

Kaikki pinnat oli hiljattain maalattu mutta teippiä ei oltu käytetty, joten yleisvaikutelma oli nuhruinen. Seinälamppu oli asennettu vinoon.

Parvekkeella ei ollut yksityisyyttä jos naapuritkin olivat paikalla. Jokin näköeste olisi tuossa paikallaan mutta se myös pimentäisi maiseman. Kolmiomallinen suihkuseinä  siinä olisi kompromissi.

Eniten minua murehditutti koko ajan tuon vastapäisen rakennuksen sähkönsyöttöjohdon asennus. Yleensä asialliset asennukset tehdään vaaka- ja pystysuoriin linjoihin ja 90 asteen mutkia toteuttaen. Tuossa tuo johto on vedetty tolpasta alas ja ikkunapielestä läpi yhdellä kiinnikkeellä ja vinosti. Siinä minulla silmä sairasti.
Jos kyseessä olisi lapsiperheen asunto, niin lapsethan tuossa roikkuisivat ja nirhaisivat eristeet tärviölle.

Karmit, peilit ja kaapit tosin oli sävytetty hempeillä väreillä mutta peilistä katsoi aina kurja kuvatus. Se ei kuitenkaan liene hotellin vika.

Erään päivän kympin ruoka oli jänis. -Pehmeä jänis.  Kun pyysin majoneesia tuotiin ketsuppia.

Panaghia Spilani'n luostari

Niin,

Täällä Pythagorionin luostarissa on myös Madonnan kappeli, häntä ei kuitenkaan näkynyt, taisi olla keikalla. Antiikin aikana luolan tietäjillä oli oma oraakkelinsa Phyto. Luostari sijaitsee saman tien varrella kuin Eupalinos ja ihan puolen tunnin kävelymatkan päässä.

Mentiin vuoren rinnettä serpenttiiniä kulkien. On myös isompi rakennus ja sitten se hämyisän kostea luola. Myös Amfiteatteri on matkan varrella. Tuossa esiintymislavan keskellä näkyy tuoli. Tuolilla pidin pitkän esitelmän Jokioisten kunnan Latovainon kylän ihastuttavista turistinähtävyyksistä. Yhtään kuulijaa ei ollut, tosin ei ole niitä nähtävyyksiääkään.

Luolassa on kovan työn takana ollut puolitoistametrinen pylväs. Pylväs joka ei vahvista seinärakennelmaa vaan heikentää sitä. Takana oli jokin pieni kolo.

Kolon vieressä vesiallas johon tippui katosta vettä. Veden sanotaan olevan pyhää.

Kaikenkaikkiaan matalaa tilaa ja kosteuden vuoksi ei välttämättä kovin terveellistä esimerkiksi keuhkotautisille. Seinässä vuosiluku 1677.

Jyrkkä rinne ja kaktuksia rinteillä. Ilmeisesti sillä halutaan sanoa että jos poikkeaa kaidalta polulta, on elo kovin piikikästä ja ohdakkeista. Toisaalta ohdakkeiseksi sitä sanotaan orpopojankin tietä.

Sillä reisulla sieltä rinteeltä pääsin kuvaamaan kun lentokentältä lähti iso armeijan kuljetuskone ja mitä sitten tapahtuikaan....?

Kilometritehtaan työkalut ja kissanpäivät.

Niin,

Kissalla luonnossa elo on yhtä vaanimista ja ruuan etsintää. Jos kissa pääsee lemmiksi sillä ei ole hädän päivää, -yleensä.

Itse ostin kympillä jättikatkarapuja tomaatti-yrttikastikkeessa. Sottaista syödä mutta ken ei ole syönyt kuin pakasterapuja ei voi ymmärtää makueroa tuoreisiin.

Ja sitten katselin varpaitani ja ihmisten oleilua lentokentän viereisellä uimarannalla. Noiden katosten pystyputkessa on langaton kutsunappi. Siitä kun painaa koodin niin tarjoilija tuo rannalle toivotun juoman, -ehkä ruuankin. Vähän kuin siirtomaaherrat Intiassa aikoinaan.

Turkin puolelle

Niin,

Pythagorionissa mainostetaan päiväreissuja Turkin Kusadasiin. Kusadasissa varmaan myös päinvastoin Samokselle. Tuntuu ajallisesti oudon pitkältä matkalta tuo puolitoistatuntinen laivamatka kun Turkin manner näkyy siinä ihan liki. Kuitenkin Kusadas on hieman etäänpänä ja heti näkyvä osuus on kansallispuistoa.

Tälläinen Venus ajaa sinne joka aamu ja tulee illalla pois.

Kusadasin satamaan tullessa ensin vastaan tulee kuin vinoon istutettu saari. Sen katveessa on puolustuslinna ja itse mantereella valtaisa patsas korkealla mäellä. Varmaankin Ataturk, -luulisin.

Samassa satamassa oli iso loistoristeilijä. Sen matkalaiset olivat myös rantautuneet basaareihin. Italialaisia, skotteja ja kaiken maailman eurooppalaisia tuntui olevan. Ostivat ja ostivat, tuliaisia sekä ostosvimmaisena vaatetavaraa varmaan itselleenkin. Enpä oikein tiedä stressaavampaa paikkaa kuin Kusadasin valtava basaarialue rahattomalle ja päänsärkyiselle väsyneelle turhaa krääsää vieroksuvalle ihmiselle. Ostin mukin, norsun, killuttimen ja kellonhihnan.

Päiväruokana oli mustekalarenkaita ja puolikas pitapiirakkaa joka on kuin pikkupizza. Kaikki paikalliset lipittivät kaiken aikaa teetä. Oli sitä itsekin kokeiltava, normaaliteen makuista ja kait sitä sitten voi juoda lomottaa enemmän kuin kahvikoukkuun jääneet kahvia. Efes lienee standardi paikallisesta oluesta.