Turhanpäiväistä hunteerausta

Niin,

Kun kulkee päivittäin samaa reittiä niin ajatukset käyvät tyhjäkäynnillä. Sanotaan että ihminen turtuu ja ei havainnoi asioita samoin kuin satunnaiset kulkijat. Näin se on varmaan esim rempallaan olevien aitojen tai postilaatikkojen kanssa.

Minä taas kun havainnoin jonkun yksityiskohdan alan miettimään tapahtumaan johtanutta syytä tai tilanneketjua. Tämä liikennemerkki ja sen tolppa askarruttaa ja en varmaan koskaan saa selvyyttä noihin vaurioihin.

Töhrintä lienee nuorten tekosia ja tehty spraypullolla. Tuskinpa kukaan eläkeläismummo sitä on tehnyt joten ne nuoret, ne nuoret ja aikaisemmin sanottaisiin pojankoltiaiset. Mutta tuo putken vinous ja pullistuma?

Varsi on kaarella aivan kuin siihen olisi törmätty ja sitten taivutettu takaisin. Metalliputki ei kuitenkaan taivu takaisin lommahtamatta. Tuollaisen mutkan saa vain tukemalla ylä- ja alapäästä ja sitten painamalla tasaisesti ja puolesta välistä.

Ja sitten tuo repeämä puolivälissä. Siinä kohdalla ei toisella puolella ole mitään jälkeä että se olisi takaisintaivutuksen seurausta. Aivan kuin putkeen olisi tiputettu uudenvuoden räjähdepommi ja paine olisi sen sisältäpäin rikkonut. Vaikeaa sekin olisi kun pommi olisi pitänyt saada jotenkin stoppaamaan puoliväliin ettei se olisi tippunut alas asti.  Tarvittaisiin analyysi onko putkessa sisällä räjähdysainejäämiä.

Epätodennäköistä on että tuo putki olisi tuollaisena tuohon asennettu oltuaan jossain ihan toisessa käytössä, silloin mutka ja pullistuma voisi olla seurausta ihan mistä vaan. -hunteeruttaa

Kasviskiusaus

Niin,

Kasvit kiusaa. Sieniä on tullut poimituksi joka syksy, kuivattua ja käytettyä mutta niitä kertyy silti varastoon. Ilmaiseksi ei huoli tututkaan kun kuulemma nolottaa ottaa toisten vaivalla keräämiä, maksullisia saa kaupoistakin.

Siis kaalisieniriisipasteijan tekoon. Nuo kun pakastaa ja unohtaa pakkaseen heittääkseen vuosikausien jälkeen pois, lienee energian tuhlausta. Bensaa ja sähköä on kulunut varsin viljalti, vaivoista viis -niitähän tulee usein enemmänkin vanhetessamme, ainakin kuus.

Elämän tienhaarassa

Niin,

Näinä laman aikoina ikävän moni on elämänsä tienhaarassa. Yrittäjät pohtivat liiketoimintansa jatkamismahdollisuuksia. Maanviljelijät hunteeraavat tuottajahintojen laskua ja kysynnän vähäisyyttä.

Valio on näemmä tuonut Suomi-Oltermannitkit tarjousmyyntiin heti venäläisten juustojen jälkeen. Osuustoimintakin kipuilee. Palkansaajat ovat jääneet työttömäksi tai palkkoja alennetaan kuten Finnairilla.

Ihmisiä masentaa ja on itsetuhoisuutta. Onko enää mitään toivoa vaiko tuhon tietäkö kuljemme?
Optimisti tai pessimisti näkee vain yhden vaihtoehdon kahden tien risteyksessäkin.

Täysremontti 10 v jälkeen

Niin,

Aivan yllättäen paikkakunnan Lidl suljettiin ja aloitettiin suuri saneeraus. Koko tila on tyhjennetty ja lattiatkin piikattu pois. Pihalla on iso kasa betonia, betonirautoja ja klinkkereitä. Bobcatit tuovat tavaraa ja rompoolia ulos ja seuraavaksi varmaankin valetaan uusi lattia. Olisikohan sen ensimmäisessä valussa tullut joku virhe kun ei muutoin tunnu järkevältä. Eräs syksy lattialla oli kyllä ämpäreitä kun katto vuoti.

Alle kuukaudessa pitäisi olla remontti valmis ja ulkokuorille ei tehtäne mitään. Paikkakunnan lehdissäkään ei ollut etukäteen mitään tiedotetta, liittymään vain on tullut isot lakanatiedotteet remontista. Nekin vasta seuraavana päivänä. Onkohan henkilökunta lomautettu vai järjestetty koulutusta?

Melko monta autoa ja jalan tulevaa asiakasta kääntyy pihalle ja sitten huomaakin että eihän remonttikohteesta voi mitään ostaa. Yksi seinäkin on piikattu auki jotta bobcatit pääsee ajamaan ulos ja sisään.

Valtaisa kasa lattian betonirautoja:

Naapurikaupungin lehdessä näemmä oli tiedote. Toisaalta nyt jo ajattelen että tulisikohan lattiaan upotettavat kylmäputket pakaste- ja kylmäkaapeille.Silloin kylmäkalusteet voisivat olla sellaisia jotka eivät hönkää kuumaa ilmaa sisätiloihin. Katolle voisi tulla lämmönvaihtimet joilla otettaisiin talteen kuumaa ja kylmää. Varmaankin nuo Lidl kauppojen arkkitehtuurit on suunniteltu Saksan ilmastoon jossa pakkasta ei niin paljoa ei ole.

Kysyvä ei kaapelia katko

Niin,

Otsikon lause ei ihan pidä paikkaansa. Usein kysellään ja jopa tiedetäänkin ja silti poikkastaan. Iloisella 70-luvulla olin kesätöissä Armas Puolimatkan elementtitehtaalla. Oli kesälomaseisokki ja silloin kaivurin apumiehenä kaivoimme uutta vesikanaalia. Vesikanaali toimi elementtien pesun jäteveden poiskuljettajana.

Koska pesuvesi sisälsi paljon sementtiä se oli jämähtänyt entisen kanaalin pohjalle kovaksi tukkeeksi. Sitä piikkasin ja kaivuri kaivoi uutta roiloa. Tehtaan maakaapeli josta tuli sähkönsyöttö oli merkitty selvästi maalilla sisäpihan hiekkaan.

Kaivuri kaivoi ja tuli varoitusnauha esille. Kokenut kaivinkoneen käyttäjä -Ihamäki, kaivoi vielä varovasti lisää. Tuli Kaapeli esille. Tässä vaiheessa olisi pitänyt meidän lapiomiesten jatkaa ja kaivaa kaapelin ympäriltä ja alta. Mitään sanomatta kaivurimies päätti kuitenkin tyylitellä ja ottaa enemmän kaapelia esille koneen avulla.

Ei mennyt minuuttiakaan kun kuului räsähdys ja kipinöitä. Kaivurin piikit olivat osuneet kaapelin eristeen läpi kahteen vaiheeseen. Kaivurimies kirosi ja sätti monta minuuttia. Hermostui ihan totaalisesti. Kiukkuisesti komensi meitäkin kauemmaksi. Meni sähkömiehen puheille -Salminen, joka taisi tulla hälytettynä lomiltaan.

Kaapeli kaivettiin enemmän esille kun ensin oli kaikki vaiheet irroitettu verkosta. Sähkömies kaivoi vauriokohdan auki ja johtimet kaivettiin esille. Vaurioituneet touvit katkaistiin ja uudelleen yhdistettiin metallisella jatkopalalla. Niiden ympärille asennettiin muovinen valumuotti ja siihen kaadettiin hartsia.
Annettiin kuivua ja sen jälkeen koko homman päälle vulkanointiteippiä. Nykyään näemmä saman voi tehdä lämpökutistuvalla vulkanointisarjalla.

Kuntoonhan se tuli mutta tovi meni. Kaivurimies oli meillekin vihainen ja kireä. Sanoi sähkömiehellekkin että ei nuo lapiomiehet viitsi mitään kaivaa vaan siksi meni ja koneella sörkkäisi. -Ei ollut edes pyytänyt vaan itse touhotti koneineen.

Laktoosi- ja gluteenisirotin

Niin,

Ruokaloiden pöydissä on usein suola- ja pippurisirottimia. Niinkuin ne olisivat ainoat mausteet joita kokki on unohtanut ruokaan lisätä. Kaiken lisäksi yhä enemmän ihmisillä on erilaisia allergioita. Aika paljon helpommaksi menisi jos kaikki ruokaloiden ruuat olisivat laktoosittomia ja gluteenittomia.

Pöytiin ilmestyisi sitten gluteeni- ja laktoosisirottimia ja allergittomat lisäisivät niitä itse ruokaansa sopivan määrän.

Mieshahmo on laktoosisirotin koska miehet piereskelevät suruttomammin. Mummo on gluteenisirotin. Selässä lukee L ja G.

Hesburgerin makkaraperunat

Niin,

Tällä paikkakunnalla niitä ei ole ruokalistalla, -valitettavasti. Hyvää vatsantäytettä runsaan ketsupin kera.
HK:n sinistä kuutioidaan. Pannaan pannulle ja kuumennetaan. Uunissa kuumennetaan vähän pakasteranskalaisia.

Laitetaan pahvirasiaan ja annetaan tutisevaan käteeni. Jos tuntisin julkkiksesi haluavan teinin tekisin hänelle palveluksen. Kompuroisin sen laatikkoni kanssa annos menisi lattialle ja hän rientäisi apuun, ostaisi minulle paremmin kädessä pysyvän hampurilaisen ja kirjoittaisi siitä naamakirjaan.