Otsikon lause ei ihan pidä paikkaansa. Usein kysellään ja jopa tiedetäänkin ja silti poikkastaan. Iloisella 70-luvulla olin kesätöissä Armas Puolimatkan elementtitehtaalla. Oli kesälomaseisokki ja silloin kaivurin apumiehenä kaivoimme uutta vesikanaalia. Vesikanaali toimi elementtien pesun jäteveden poiskuljettajana.
Koska pesuvesi sisälsi paljon sementtiä se oli jämähtänyt entisen kanaalin pohjalle kovaksi tukkeeksi. Sitä piikkasin ja kaivuri kaivoi uutta roiloa. Tehtaan maakaapeli josta tuli sähkönsyöttö oli merkitty selvästi maalilla sisäpihan hiekkaan.
Kaivuri kaivoi ja tuli varoitusnauha esille. Kokenut kaivinkoneen käyttäjä -Ihamäki, kaivoi vielä varovasti lisää. Tuli Kaapeli esille. Tässä vaiheessa olisi pitänyt meidän lapiomiesten jatkaa ja kaivaa kaapelin ympäriltä ja alta. Mitään sanomatta kaivurimies päätti kuitenkin tyylitellä ja ottaa enemmän kaapelia esille koneen avulla.
Ei mennyt minuuttiakaan kun kuului räsähdys ja kipinöitä. Kaivurin piikit olivat osuneet kaapelin eristeen läpi kahteen vaiheeseen. Kaivurimies kirosi ja sätti monta minuuttia. Hermostui ihan totaalisesti. Kiukkuisesti komensi meitäkin kauemmaksi. Meni sähkömiehen puheille -Salminen, joka taisi tulla hälytettynä lomiltaan.
Kaapeli kaivettiin enemmän esille kun ensin oli kaikki vaiheet irroitettu verkosta. Sähkömies kaivoi vauriokohdan auki ja johtimet kaivettiin esille. Vaurioituneet touvit katkaistiin ja uudelleen yhdistettiin metallisella jatkopalalla. Niiden ympärille asennettiin muovinen valumuotti ja siihen kaadettiin hartsia.
Annettiin kuivua ja sen jälkeen koko homman päälle vulkanointiteippiä. Nykyään näemmä saman voi tehdä lämpökutistuvalla vulkanointisarjalla.
Kuntoonhan se tuli mutta tovi meni. Kaivurimies oli meillekin vihainen ja kireä. Sanoi sähkömiehellekkin että ei nuo lapiomiehet viitsi mitään kaivaa vaan siksi meni ja koneella sörkkäisi. -Ei ollut edes pyytänyt vaan itse touhotti koneineen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti