Tommysin matkassa

Niin,

Sillä temppelireissulla kävimme myös pähkinäfactorys -paikassa joka oli enemmänkin muuttunut kuivahedlmätukuksi. Yksi nainen siinä vielä kuori malliksi Cashew-pähkinöitä, ja ostimmekin esimerkiksi kuivattua Mangoa.

Tommys sai puhelun että olisi uusi keikka Phuket Townista joten sanoin että me mennään omin nokkinemme bussilla sitten sieltä Beachille. Seuraavana päivänä Tommys tosin kertoi että keikka peruuntuikin.
Paikallisbussi maksoi 35 bahtia/henkilö eli alle euron.

Chalong Temppelillä

Niin,

Tämä temppeli on varsin liki Big Buddaa jotta poikettiin myös siellä. Tosin siellä olemme käyneet aiemminkin.

Aikoinaan olin luolatemppelissä munkin virvottavana jotta en sitä nyt uusinut.

Shortseissakin sai miehet menää sisään mutta kengät piti jättää ulos.

Pihalle oli muurattu kaikupönttö papattien paukuttelua varten. Korvausta vastaan kuulosuojaimilla varustettu mies paukutteli kovaåånisiå mattoja ihan häiriöksi asti.

Tommy ja Big Budda

Niin,

Jo ensimmäisellä reissulla tapaamamme multikielitaitoinen Tommy oli passipaikallaan jälleen. Hän päivystää nykyään myös Khao Lakissa ja Phuket Townissa, siksi en ole häntä nähnyt parina edellisellä käyntikerralla. Tässä hän on nykyasussaan.

Ja tässä hän on useita vuosia takaperin.

Tuk Tukin väri oli vaihtunut punaisesta keltaiseksi ja teimme sopimuskeikan jälleen. Pienimoottorinen auto oli tosi kovilla Big Budda patsaalle noustessa.

Valkoisesta kivestä työstetty Budda on vaikuttava näky. Vuosikaudet on nyt viimevuosina kohennettu alpuolella olevia temppelitiloja ja porrasrakennelmia.

Jälleen Thailand 2016..2017

Niin,

Tottumus on toinen luonto. Aikoinaan ensimmäinen Thaimaareissuni oli viikon valmismatka Phuketin Patong Beachille. Ja taas veri veti sinne, tuttuihin maisemiin. Ehkä siitä syystä uskalsi varata lennot ja majoitukset yli kolmeksi viikoksi ihan vain netistä. Kaikki hoituu ja huijareita hyvin harvassa.

Nyt hiljattain oli Kuningas kuollut ja paikalliset siis paljon tummissaan.

Ensimmäinen matkani oli juuri Tsunamin jälkeen jolloin oli jo ranta-alue puistoitettu ja paljon oli nyt vielä rantakadun varjoisaakin puolta rakennettu sen jälkeen. Tässä rannan puoli ja Stellan maskotti piti ottaa mukaan kun Stella itse ei päässyt.

Robinson, Big C ja JungCeylon ostoskompleksi oli kuten ennenkin. Useita eri etnisiä ravintoloita ja myös kiinalaisia sekä intialaisia turisteja.

Melko meluisa aukio ohjelmanumeroiden aikaan. Joku yhtyekin esiintyi ja kalkkiväreillä itsensä maalannut ihmispatsas peloitteli ohikulkijoita.

Taidenäyttelyssä Kansallismuseossa

Niin,

Pitihän sielläkin käydä.

 Ei mikään maalauksellinen täti tämä.

Latovainio vuonna 1795

Niin,

Silloin torpat ja talot oli kyläkeskuksessa ja viljelyä sekä metsänhoitoa varten kartano oli palstoittanut muualta metsää ja  peltoa sekä niittyä.

Jokioisten lääkäritalo

Niin,

60-vuotta sitten päätettiin Jokioisiin rakentaa kunnanlääkärin asunto ja vastaanottotila. Taisin olla 4-5 vuotta kun minullaa oli taas angiina ja Lähteenojan Enskan vastaanotolla siellä olimme. Ensio laittoi puisen lastan suuhun ja käski sanoa AAAA. Tätä kun tapahtui useamminkin niin puhui jo että pitäisi mennä kirurgi Soron pakeille nielurisaleikkaukseen. V-pen penisilliineillä kuitenkin koitettiin pärjäillä.

Ei niitä siis leikattu ja ei niitä oikeastikaan koskaan leikata, ne revitään. Molemmat lapseni olivat sellaisessa operaatiossa Ruusulankadulla Helsingissä, vakuutus maksoi. Saivat vielä jäätelöä syödäkseen toimenpiteen jälkeen.

Poika tosin oksensi sen verisenä kaarimaljaan taksissa kotiin mennessä.

Silloin Lähteenojan vastaanotolla sain vaikutelman Ensiosta että hän oli lihava ja ketjupolttaja. Pitkiä Klubinatsoja oli vastaanottotilan tuhkakuppi kukkuroillaan. Ja jos lääkäri polttaa niin nolompaa on jokaista potilastakaan siitä touhusta kieltää.
Senkin muistan miten Ensio kysyi äidiltäni montako lasta hän on synnyttänyt, ja kun vastaus oli kahdeksan, Ensio hämmästyi ja huusi vaimoaan Mikkiä sivuhuoneesta katsomaan. Äiti oli imarreltu ja puhui asiasta myöhemmin naapureillekin.

Vaimonsa nimi oli ilmeisesti oikeasti Miriam ja hän on myös tässä listanpätkässä jossa on muitakin tuttuja. mm Laitosen Jaakko ja Lempään Mailakin.

Tasavallan presidentti, Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikuntien suurmestari on 27.04.2016 päättänyt antaa ansioituneille sotiemme veteraaneille Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan mitalin.
Laitonen Jaakko, sotaveteraani
Lamberg Kalevi, sotaveteraani
Lehtonen Matti, sotaveteraani
Lehtonen Uuno, sotaveteraani
Lempää Maila, lotta
Lähteenoja Mirjam, lotta
Hellsten Soini, sotaveteraani
Viitamäki Erkki Toivo, sotaveteraani

Kuvaa lääkäritalosta minulla ei ole mutta pannaan sitten tähän juuri ottamani kuva ikivanhasta Kirkkonummen kunnansairaalasta jonka vaiheista kirjoitan
sitten myöhemmin.

Älä maksa turhasta

Niin,

Marketteihin on tullut salaattipöytiä jossa on runsaasti erilaisia eineksiä kippoon otettavaksi. Lopuksi kippo ruokineen punnitaan vaa'alla. Kansi kuulemma painaa niin paljon että se kannattaisi asentaa vasta punnituksen jälkeen.

http://www.iltasanomat.fi/ruokala/ajankohtaista/art-2000001928020.html
Jokuhan tuossa kommenteissa neuvoikin että salaattitarpeet voisi punnita ilman kuppia ja kauhoa siitä sitten kuppiin.

Onhan niitä muitakin juttuja. Useimmat repivät kukkakaalin vihreät alaruoteet pois ennen pussitusta. 

Jos joku teksi oppaan miten huijata punnituksessa niin itselle tulee monta tapaa joita siihen oppaaseen voisi laittaa:

Katkaise purjosta vihreä osuus pois ennen punnitusta.
Paina venäläisiä suolakurkkuja punnitessasi , maustekurkkujen koodia.
Jos ostat kahdenlaisia omenoita. Vähemmän halpoja ja enemmän kalliita. Paina vaa.alla hintakoodit ristiin vahingossa.

Jos ostat kalliita banaaneja ja siinä vieressä on halpoja. Siirrä halvimpien banaanien kyljessä oleva tuotelogo kalliimpien kylkeen.
Jos henkilökunnasta joku on unohtanut 30% alennustarranauhan tuotteiden lähistölle. Lätki niitä muutamiin ostamiin tuotepaketteihisi.

Jos ostat kengät, sujauta niihin myös pohjalliset telineestä.
Jos posti sijaitsee marketin hälytinporttien sisäpuolella voit postittaa kalleimmat tuotteet itsellesi ennen kassan läpi kävelyä.

Espoon keskustan kaupassa on itsepalvelukassa, samoin kuin IKEA:ssa. Lue viivakoodeja miten sattuu ja enemmän halvemmasta päästä.
Ota ruokakaupassa irtosämpylöitä ja syö niitä muita tuotteita kärryyn laittaessasi.

Kuuma kivi kopsahti taivaasta.

Niin, liekö tarua vai totta?

Herra Ört Latovainiosta

Niin,

Kuka mahtoi olla,? En tunne laisin, muut nimet on perin tuttuja.

Mangsin syysmarkkinat Inkoo

Niin,

Syksyllä on aina oma seesteinen vaikutuksensa. Ilma viilenee ja puut tiputtelevat lehtiään. Siis Inkooseen Mangsin tilan syystapahtumaan.

Tulijoita tervehti mummo jolla ei vaivaa nivelkulumista laisin:

Parkkipaikkana toimii viljapelto. Ihan ok, kun viljakin on jo laarissa.

Paikalle tulee lähituottajat myös kaukotuottajat ja pienyrittäjät.

Karitsanpotkaa tuli ostettua ja nyt se on hautumassa punaviinissä uunissa.

Lohjalaisia omenoita

Ja tässä hieno Kleinbus, Asiakkaita vain ei.

Lapsille oli pelejä, autoajelua ja eläimiä

Degerby Delin Kisu Järnström myy silakoita ja virvokkeita, myös alkomahoolia ja makkaraa.

Mangsin päärakennus on komea ja paljon on muitakin rakennuksia.

Villisorsaakin on saatavilla

Sivurakennus odottaa maalausta.

Tältä puolelta siisti ja verantakin kunnossa.

Peltojen takana pilkisti tämä. Saattaa olla sukuun kuuluva tämäkin.

Sen vieressä oli rengintupa.

Eläimet kuolivat Lounais-Hämeessä.

Niin, Tammelassa kuoli paljon pässejä kun joku ohikulkeva pässi oli syöttänyt niille omenoita.

Tuosta Liinaharjan lampaiden kuolemisista on ollut juttu iltatpäivälehtiä myöten. Ikävä tapahtuma. K. Liinaharja oli työkaverini täällä etelässä kolmetoista vuotta ja lähtöisin sieltä Tammelasta myös. Ja sitten taannoin oli se Sari Liinaharjan tapaus Rekirikon suunnalla. Nimi on harvinainen ja musiikkisukua kaikki tyynni. Työkaverini isä oli myös opettaja.

Liinaharjan lampaat.

Latovainiosta muistan Kuuselan lehmien kuolemisen 60-luvulla. Taisi olla yli viisi kun söivät apilaa ja puhaltuivat. Raato-Saarinen tuli ja vei ketuille. Myrkky-Saarinen oli eri mies, hoiti ruiskutuksia.

Moni lehmä sairastui ennen ja nyt kun saavat jostain rautaa mahaansa. Se ei sieltä poistu etenkin jos on rosteria. Teurastajat tietävät mitä kaikkea roinaa voi sieltä löytyä.

Hassun oloinen uutinen oli joskus 70-luvulla lehdessä. Lehmä oli puhaltunut ja turvoksissa. Isäntä teki reiän ihan oikeaoppisesti mahan kylkeen ja sieltä alkoi paineet pihistä pois. Mutta meni ja tuo ryökäle koetti vielä tulitikulla, palaako tuo kaasu? Paloihan se ja koko navetta siinä samalla. Juttu ei kertonut korvasiko vakuutus.

Koskelassa yksi lehmä oli vähällä puhaltua mutta Tuomolan veljekset tulivat apuun ja laitettiin lehmä pää korkealle Pekan sonniauton luiskaan. Juotettiin pellavaöljyä ja alkoipas tulla pahan hajuisia röyhtäyksiä, se lehmä friskaantui. 70-lukua.

Ja olikos se eilen kun sikojen teurasauto paloi ja suuri määrä sikoja meni siinä samalla Humppilassa. Voinen vain kuvitella sen kauhean huudon kun siat kiljuvat, siis ne jotka eivät heti pökertyneet savukaasuihin.

Siat korventuivat.

Aselepo

.Niin,

 Jatkosodan taistelut päättyivät tasan 72-vuotta sitten. Suomalaiset marssivat takaisin aiemmin neuvotellun rajan taakse.

Tuon kartan keskipaikkeilla sijaitsee Muolaa. Sieltä tuli paljon siirtolaisia Lounais-Hämeeseen myös Latovainioon. Forssassa sijaitsee nykyäänkin sellainen alue jota sanotaan Pikku-Muolaaksi.

Muistoissani on myös Latovainio-Jänhijoki -Rehtijärvi alueen Muolaan pitäjän Himalan kylän asukkaat. Kartanolla oli paljon alueita joista lohkaistiin asutustiloja ja myös isoimmat maatilat joutuivat luopumaan. Luovuttamisen saattoi estää jos maksoi valtiolle uudisasutuskorvausta.

Latovainioon saapui karjalpiirakka ja karjalanpaisti. Iloisa ja eläväinen heimo jolla oli alkuaikoina paljon yhteisiä kokoontumisia. 60-luvulle tultaessa ja kansakouluun mentäessä/oltaessa lapset eivät ajatelleet ja eivät ehkä tietäneetkään kenen vanhemmat olivat alunperin karjalaisia. Itse en tiedä vieläkään.

Kun ajattelen nyt niin ehkä he joilla oli lyhyt sukunimi? Kuten esim. Horkka, Rämö, Tuusa, Himanen, Kauppi.... voin olla väärässäkin ja olihan varmaan paljon enemmän koska etenkin Kuuman kulmille asutettiin paljon siirtolaisia ja myös ruotsalaisia lahjoitustaloja rakennettiin.

Luulisin että kartanokin luovutti ensisijaisesti maita jotka olivat sille vähämerkityksellisempiä ja kaukana kartanon keskuspaikasta.
Täällä

Talvivarastoja keräämään

Niin,

Lapsuuteni Latovainiossa oli maakellari liki joka talossa. Lisäksi meillä oli "kuoppa" -niminen katettu monttu metsässä jossa oli lisätilaa perunoille.

Oikeastaan kuoppia oli kaksi ja kellarikin oli jaettu kahdeksi kun mammalla oli omat säilytystilansa vaikka sittemmin yksin asustelikin.

Tätä kirjoittaessa nenääni tuoksuu tuttu maakellarin tuoksu, jota nykyaikana rakennuksissa kavahdetaan. Meidän kellari oli sisustettu kauniilla valkokuorrutteisilla nukkapintaisilla puuhyllyillä. Vintillä oli olkia jonne kissat tekivät joskus poikasia. Päädyssä oli myös iso muurahaispesä.

 Ovia oli kaksi, saranoilla ja ilman. Toista käytettiin vain pakkasella.Kellarin sokkelia ei ollut salaojitettu eikä patomuovilevyllä vuorattu. Ei ollut rännejäkään. Maakosteus kuuluu kellariin.

Nyt on myös silakkamarkkinoiden aika. Sekin on perua sykyisestä varautumisesta talveen ja rospuuttokeleihin. Ei entisaikaan olisi talvesta yli hengissä selvinnyt ilman talvivarastoja. Hapatettuja ja umpioituja ruokatarvikkeita tarvittiin. Lihaa suolattiin tiinuihin ja Norjassa kuivataan kalaa.

Kun muistelen miten paljon kellarissamme oli hilloja ja mehuja niin niillä myös pärjättiin, ei limuja juurikaan siihen aikaan osteltu. Talviomenoita käärittiin silkkipaperiin ja vuorattiin sanomalehtiin. Jos hillopurkin päälle oli tullut homekerros, se vain nostettiin pois ja puhuttiin että home parantaa laulunääntä.

Lapsilykkyä latovainiossakin.

Niin,

Joskus oli juttua vanhasta spärdäristä ja miten se oli tehty lampaan suolesta. En tiedä miksi Latovainiossa meillä ja joillakin naapureilla oli niin paljon lapsia? Uskonnosta ei ainakaan ollut kysymys, ehkä tietämättömyyttä ja ajattelua että työvoimaahan niistä sitten myöhemmin. Mutta laiskojahan me, -ainakin minä.

Kansakoulun oppilasluetteloissakin on nimiä joissa alaluokilla voi olla kolmekin saman perheen mukulaa, vähän kuin afrikassa joskin siellä ei koulujakaan.
Sodassa kuoli paljon miehiä ja valtio myös kannusti sodan jälkeen väestönkasvuun ja silloinhan syntyvyys oli tapissaan, nyt se on laskenut joka vuosi.

Kumi kyllä oli jo keksitty mutta tuosta entisaikaisesta lampaansuoli-ehkäisyvälineestä keksin vitsin tässä ja nyt.
Latovainiolainen mies jolla oli yhdeksan lasta kysyi osuuskaupassa toiselta mieheltä jolla oli vain pari:
-mites teillä on noin vähän lapsia, onkos sulla jokin ehkäisykonsti?
toinen vastasi:
-olen käyttänyt lampaan suolta, ja hyvin toimii.
Myöhemmin miehet tapasivat ja keskustelu virisi jälleen samaan asiaan:
-minäkin siirryin nyt siihen lampaan suoleen, mutta tulisitkos joskus vähän auttamaan ja pitämään lampaasta kiinni, kun se pullikoi karkuun niin kovasti.

https://www.stara.fi/2016/02/17/200-vuotta-vanha-kondomi-myytiin-600-eurolla/

Maatiloilla on monta vaaran paikkaa

Niin,

Keskiviikkona 24.08.2016 kuoli yksi mies traktorin peräkärryn alle Kiuruvedellä. Uutinen:

Kiuruvetinen, 1950-luvulla syntynyt mies kuoli jäätyään traktorin perävaunun alle, poliisi tiedottaa. Onnettomuus sattui keskiviikkona kello 20.40 aikaan Kiuruvedellä.

Onnettomuudessa menehtynyt mies oli auttamassa traktorin kuljettajana toiminutta miestä maataloustöissä. Miehet olivat siirtämässä traktoria ja perävaunua pellolta tielle, kun toinen miehistä jäi traktorin perävaunun alle.

Poliisi ja tieliikenneonnettomuuksien tutkijalautakunta jatkavat onnettomuuden syiden selvittämistä. Traktorin kuljettajaa epäillään liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja kuolemantuottamuksesta. Kuljettaja puhalsi nolla promillea. Uutinen loppui.

Maatiloilla oli entisaikaan paljon vaaranpaikkoja vaikkei ollut traktoreitakaan. Oli liikkuvia remmejä ja sirkkeleitä. Myös eläimet olivat arvaamattomia.  Kun traktorit tulivat niin nivelakselit olivat suojaamattomia ja saattoivat tarttua vaatteisiin. Koneita koekäytettiin ja putsattiin usein ihan pyörivän akselin vieressä ja siinä meni jalka.

Korkealaitaista peräkärryä peruuttaessa taakse ei näe juuri mitään. Entisaikaan traktoreissakin oli vain yksi pieni peili ja jos lapset menivät taakse niin kauheita saattoi tapahtua. Nykyään saattaa olla myynnissä peruutustutkia tai -kameroita, mutta jaksaako porukat niitä jokaiseen vehkeeseen kiinnitellä?

Kärpäsen suojelija

Niin, ja  luonnonsuojelijoista:

Elelin Latovainiossa aikoina jolloin Ville Komsi ja kumppanit kahlitsivat itsensä traktoriin Koijärvellä. Muistelisin että maanviljelijät ja metsänomistajat ympäri lääniä paheksuivat tuollaista kiusantekoa varsin paljolti. Itsekin kävin tutustumassa luonnonsuojelijoiden leiriin jossa vaikutti olevan kovin boheemi meno sekä meininki. Kenttäkeittiö porisi, patoa kasattiin laskuojaan ja eikös se sitten viranomaisten toimesta pian räjäytetty.

Silloinen yliopisto-opiskelija ja yksi vihreän liikkeen perustajista eli serkkuni ja nykyinen tohtorisnainen ei tainnut kuitenkaan olla paikalla. Sen sijaan hänen opiskelutoverinsa, nykyinen Kirkkonummen kulttuuritoimenjohtaja oli kiinni samassa kettingissä kuin Ville Komsikin.

Myöhemmin olen lukenut Konikallion kärhämistä lähellä Koijärveä jossa hakkuita vastustettiin liito-oravan papanoihin viitaten. On kait se Humppilan kurkimies Jouko Alhainen suojellut myös metsiä siitä Koskenojan tietämiltä.

Tämä ei ole pelkästään nykyajan kotkotuksia sillä roomalainen, runoilija Vergilius (70 eKr - 19 eKr) vie heistä kaikista voiton. Vergilius oli varakas mies ja  kuuluisimpia roomalaisajan runoilijoita. Hänen suosikkilemmikkinsä oli - ilmeisesti ajan ylellisiä muotivirtauksia parodioiden - kärpänen. Kun kärpänen eräänä päivänä otti ja kuoli, Vergilius järjesti kärpäselleen loisteliaat hautajaiset. Miksikö? -se selviää kirjoituksen lopusta.

Seremonia suoritettiin Vergiliuksen komealla maatilalla Rooman Esquilinus -kukkulalla. Orkesteri oli paikalla lohduttamassa maksettuja surijoita. Juhla oli suuri seurapiiritapahtuma, johon ottivat osaa mm. Vergiliuksen mesenaatti Maecenas, joka piti kärpäselle pitkän ja liikuttavan muistopuheen. Vergilius oli kirjoittanut tilaisuutta varten useita oodeja, ja esitti ne. Kärpäselle oli rakennettu marmorinen mausoleumi, johon se asianmukaisesti laskettiin. Juhlatilaisuus maksoi noin 800 000 sestertiusta.

Myöhemmin on spekuloitu, että Vergilius taisi olla ovelampi kuin mitä juhlatilaisuuden perusteella saattaisi kuvitella. Toinen triumviraatti (Marcus Antonius, Oktavius ja Lepidus) oli aikeissa takavarikoida rikkaiden omaisuuden ja jakaa sen sotaveteraaneille. Yksi poikkeus oli: maapalstoihin, joilla sijaitsi hauta, ei koskettu. Vergilius oli saattanut kuulla suunnitelmista etukäteen. Kun laki säädettiin, Vergilius haki vapautusta sillä perusteella että hänen maallaan sijaitsi mausoleumi. Poikkeuslupa myönnettiin. Vergiliuksen kärpänen oli pelastanut isäntänsä omaisuuden. Jos kärpänen ei ollut Vergiliukselle rakas ennen hautajaisia, niin viimeistään tämän jälkeen. (Jari Lehtistä siteeraten)

Rakkaus luontoon ja Italian maaseutuun on yksi Vergiliuksen runouden keskeisistä teemoista. Hänen läpimurtoteoksensa on vuosina 42–39 eaa. kirjoitettu Paimenlauluja (Bucolica eli Eclogae), jossa hän romantisoi maalaiselämää mutta käsitteli myös aikansa ongelmia, kuten maatilojen pakkoluovutusta sotaveteraaneille. Siis myös kärpäsen hautajaiset rakentui tälle samalle teemalle.

Jotenpa nyt kun arveluni mukaan se Helsinki-Pori rautatielinjaus on vedetty suoraan Latovainion kyläkeskuksen läpi ja maatilojen pellot pirstoten, olisi aika toimia. Suosittelisin että kaikille luonnollisesti kuolleille kotieläimille äkkiä rakennettaisiin yksittäisiä mausoleumeja ja muistomerkkejä, ja juuri siihen mihin epätoivottavaa raideliikennettä on tulevina vuosikymmeninä tulossa.

Latovainiolaista urheilua.

Niin, urheilutoiminnasta Latovainiossa.

Ei saa tollai urheilla! -saattoi mammani sanoa jos teki jotain uhkarohkeaa.

Nythän on Olympialaiset Brasiliassa mutta yhtään latovainiolaista ei ole puolustamassa Suomen värejä. Lapsuudessani Pekka Tasanen heitti moukaria nuorten sarjoissa liki Suomen ennätystä mutta ei ihan. Hän harjoitteli yksinään Latovainion kentällä ja valoi itse moukariringinkin.

Edusti myöhemmin Forssan Alkua ja heitti TUL:n kilpailuissa vuonna 1968 51,24 metriä aikuisten moukaria. Siihen aikaan Suomen paras oli Kauko Harlos ja heitti muistaakseni jotain 63 metriä.

Teppo Aarrenpoika Syrjälä edusti usein Suomea Ruotsi-Suomi maaottelussa 3000 metrin esteissä. Kiriherkkyyttä ei oikein yhtä paljon löytynyt kuin kestävyyttä ja Teppo taisi parhaimmillaan olla Kalevan kisoissa kolmas. Teppo juoksenteli nuorukaisena pääosin Kuuman lenkkiä harjoitellessaan. Myös Minkiön suunnalta oleva Eino Nirkkonen on juossut Kalevan kisoissa.

Einari Tapola oli jonkinmoisen lupaava keihäänheittäjä mutta ei tainnut kuitenkaan olla Kalevan kisoissa. Itse edustin kunniakkaasti Latovainion Lusmut urheiluseuraa. Kerran viikossa kesäaikaan oli lentopalloa seurakunnan nuorisoseuran ohjaajan Esko Kauniston vetämänä. Talvella pelasimme pingistä sisätiloissa. Jalkapallokenttää ei ollut muuta kuin Rehtijärvellä ihan siinä suojeluskuntatalon alapuolella.

Pitää mainita että Kauko Nyström on kuulunut myös Jokioisten Jänne urheiluseuraan jonkin aikaa ja Kaukohan hyppäsi samaan aikaan kuin Pentti Nikula. Antti Mero sai varmaan heiltä hyppykimmokkeen ja hyppäsikin yli kolme metriä seipäällä, putosi purukasaan joka oli Kainon pihalle tuotu.

Katselin viime viikolla monta tuntia Rion Golf-kilpailua. Ypäjällähän on myös iso Golf-kenttä ja sellaisen saisi Latovainioonkin kun sen koko aukean lanaisi tasaiseksi ja liikenteen laittaisi tunneliin keskiosaltaan. Täällä Kirkkonummella on useita Golf-kenttiä ja jokaisessa kunnon kerhotilat ravintoloineen, samaan tapaan Latovainioon investoiden ei tarvitsisi porukoiden enää ABC:lle ajella palaveria pitämään. Voisi ottaa vaikka muutamat napanteritkit ja elämä antaisi sitä parastaan, -emännästä en olisi kyllä niin varma.

Leijonankesyttäjä Latovainiossa

Niin,

 Latovainiossa oli lapsuudessani osuuskauppajuhlat ja esiintymässä oli myös Peräkylän Aatu, muistan sen hyvin.

Sitä en muista kun kiertävä sirkus tuli ja laittoi telttansa Hiukonmäen urheilukentälle. Siellä oli leijonankesyttäjäkin joka temppuili elävän leijonan kanssa. Avasi väkisin sen suun ihan auki ja laittoi päänsäkin leijonan suuhun. Kaikki taputtivat ja kesyttäjä innostui liikaakin. Avasi sepaluksensakin ja laittoi sitten vuorostaan vehkeensäkin leijonan avonaisessa suusta roikkuvan kielen päälle. Mitään vahinkoa ei tapahtunut.

Lopuksi kesyttäjä kysyi yleisöltä haluaisiko joku kokeilla tätä vaarallista temppua? Oli ensin hiirenhiljaista, mutta sitten mies Latovainiosta hihkaisi että hän kyllä voisi kokeilla!

-oletteko aivan varma, tämähän on vaarallinen temppu, kysyi kesyttäjä.

-eihän tuo jälkimmäinen osuus niin pahalta näyttänyt ja voisin kyllä kokeilla, sanoi mies Latovainiosta. Areenalle kävellessään totesi kuitenkin että hänellä kylläkin on pienempi kieli ja ei ole varma saako hän suutaankaan aivan yhtä avoimeksi kuin tuo leijona äsken.