Paljakka, Hyrynsalmi Puolanka hiihto& patikointi. Osa I

 

Ennen lähtöä netti kertoi tälläistä.

Hiihtoa lumisessa suomalaisessa metsässä. Useat miellyttävät ylä-ja alamäet viihdyttävät sinua koko hiihtoretken ajan. Mahdollisuus myös pitää tauko nuotion ääressä.

Runsasluminen Paljakka tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet nauttia hiihdosta puhtaassa ilmassa ja lumisissa metsissä. Rakennusjärven hiihtolatu alkaa Paljakka talon läheisyydestä ja samassa rakennuksessa on myös ravintola Safaripub sekä pyörävuokraamo. Ladun lähtöpiste on myös lähellä hotelli Paljakkaa.  Rakennusjärven latu on helppo ja miellyttävä hiihtolatureitti, jossa on hieman ylä- ja alamäkiä. Latu soveltuu hyvin kaikentasoisille hiihtäjäille ja myös perheille. Rakennusjärven pohjoisrannalla on kota, jossa kannattaa pitää tauko ja syödä eväitä nuotion ääressä.

Rakennusjärven ladun lisäksi Paljakassa ja sen lähiympäristössä on kauniissa vaaramaisemissa lähes 100 kilometriä huippukuntoista hiihtolatuverkostoa. Pakkaa siis maastohiihtovälineesi, ja tule Paljakkaan ihailemaan Suomen lumisia metsämaisemia!

• Perinteisen ja vapaan hiihtotavan latu-urat

Niin, vko 10 Paljakka rinnetie.

Etelässä kevät alkoi pehmittämään latuja ja hankia jotta ennenkokematon Paljakka tuli kohteeksi. Kajaanista vielä ylöspäin, käännytään vitostieltä Ristijärven kohdalta kohti Puolankaa.

      Höylähirsimökki ihan rinteiden tuntumassa.

Tästä alkoivat hiihtoladut ja myös kalastuspolun patikointireitti

Kalastuspolun alku seuraa puron vartta ja läpi koivikkometsän. Läskipyörilläkin näytti että jotkut olivat edenneet.  Reitiltä ei voinut hevillä eksyä kun vihreällä värillä oli merkitty kalastuspolku ja keltaisella ilvespolku, -vai oliko se toisiapäin?

Nauhojakin  tai puisia keppejä oli kiitettävästi.

Mielenkiintoinen pahka kuin tyrä vatsassa.

Myös eläinten nukkumakieppejä esiintyi. Ja paljon jälkiä.

Oman onnensa varaan jätetty lato.

Puu lumen vankina

Sitten muutaman kilometrin metsäpolun jälkeen tultiin mökkitielle jossa opastus oli epäselvä (osin samat opasteet talvi- ja kesäkaudella). Jatkoin kilometrin tietä pitkin jolloin merkkejäkin alkoi esiintyä. Tieltä pois pitkin hiihtosuunnistusuraa ja vielä pari kilometriä Paljakan rinnetielle.

Lähtiessäni mökiltä oli autotien viereen aurattu kävelytie jonka vallit olivat kunnoitettavat.

-jatkuu

Putin ja hänen entinen autonsa.

 

Georg W Bush tarkastelee Putinin henkilökohtaista autoa G8 kokouksen tauolla.

Iloinen Pohjois-Karjala

Niin, kirkkoja ja komeita hirsipytinkejä. Ilomantsi, Parikkala ja Ruokolahti.

Parikkalan Kägöne on melkomoinen.

Ei Ilomantsin Parppeinvaaran Parppeinpirttikään mikään pikkuinen ole. Koristeellisempi ja aidomman oloinen karjalaispytinki.

  

Ruokolahden kirkon urut ja kirkko.

Hirsinen kellotapuli 1700 luvulta on nähtävyys sinänsä.

Ruunaan kosket

 Niin, pitkä vesiväylä jossa olisi katsomista ja laskemista tai kalastamista. Patikoimista tai pyöräilyä.

Opasteita ja viittoja on, ettei eksy

Leveämmillä osuuksilla virta on vuolas mutta kivetön

Kieltotaulujakin on ettei ihmiset erehdy kalastuskohdista.

Parhaimmat kuvat ja videot löytyy netistä.

Syysreissu 2021

 Iloinen Pohjois-Karjala

Kuvakollaasi https://vimeo.com/604091177

Mökki Kolilla, Ahola Pielisen rannalla

 Syyskuun  kuudes ja kohti Kolin kylkeä. Pielinen, Mökki Ahola.

Siisti ja uusi.

                Suuri oli takaterassikin

                          Myös pihasauna ja grillikatos

                                Ilmalämpöpumppu ja sähköpatterit

Serkun miehen muistokirjoitus

MUISTOKIRJOITUS HS: Tapio Tamminen 1954 - 2020 

KULTTUURIKRIITIKKO SAI TUNNUSTUSTA 

FT, kulttuuriantropologi, tietokirjailija Tapio Tamminen menehtyi 18.9.2020 äkilliseen sairauskohtaukseen Suomussalmella 65-vuotiaana.

 Tapio Tamminen kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1973 Kajaanin lyseosta, valmistui valtiotieteen maisteriksi vuonna 1979 ja -lisensiaatiksi vuonna 1988. Filosofian tohtoriksi hän väitteli vuonna 1994 Helsingin yliopistosta kulttuuriantropologian ja käytännöllisen filosofian alaan kuuluvalla tutkielmalla Edistyksen Myytti: kertomus modernin yhteiskunnan kulttuurisesta paradigmasta.

 Hän oli nelilapsisen, kajaanilaisen yrittäjäperheen toiseksi vanhin lapsi ja ainoa poika; lempeä, huolehtivainen ja luotettava isoveli. Onnellisimmat lapsuuden muistot liittyivät kesän viettoon perheen kanssa luonnonhelmassa, Oulujärven kesämökillä. Jo nuoruusvuosinaan Tammisessa heräsi voimakas kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin ja kirjallisuuteen. Myös musiikin kuuntelu oli hänelle tärkeää, erityisesti Hector-rockin vahva sanoma resonoi tajunnassa.

 Perheen piirissä Tapio koettiin hyvin ajattelevaiseksi, rohkeaksi, jopa radikaaliksikin. Hän eli omien ideologioidensa täyttämää elämää kantaen huolta maailman tilasta ja heikompien oikeuksista. Kirjaston aarteet avasivat ikkunaa globaaliin todellisuuteen. Hän totesi tulleensa "kehitysmaauskoon" ja sen innoittamana lähti opiskelemaan taloustiedettä ja antropologiaa Helsingin yliopiston valtiotieteelliseen tiedekuntaan. Vaikka Kainuu jäi taakse, se pysyi hänelle aina tärkeänä mielen maisemana ja nuoruusvuosina solmitut ystävyyssuhteet säilyivät. Tamminen meni vuonna 1979 naimisiin fyysikko-filosofi Tarja Kallion kanssa. Pariskunnan yhteisillä ja toisiaan täydentävillä kiinnostuksen kohteilla oli suuri merkitys molempien työn avartajina ja syventäjinä. Luonto ja kestävä kehitys olivat molemmille sydämenasioita. 

Nuoripari muutti v. 1980 Taavettiin EteläKarjalaan, kun Tamminen oli suorittanut siviilipalvelunsa. Maalta aidompaa elämää etsivän reformistin päivät täyttyivät kahdeksan vuoden ajan pienimuotoisesta luomuviljelystä, lampaiden- ja mehiläistenhoidosta. Väliin oli sijaisuuksia opettajana ja ohessa valmistui lisensiaattityö Paratiisimyytin transformaatioista. Seuraavien kahdeksan vuoden projektiksi tuli kansainvälisyyskasvatuksen linjan perustaminen Laajasalon opistoon Helsinkiin. Aikanaan ainutlaatuiseen opintokokonaisuuteen kuului 6 viikon kiertomatka Intiassa ja Nepalissa. Toisen luokan junien ja edullisten majapaikkojen elämä kävi tutuiksi, kun hän jokaisen vuosikurssin kanssa kiersi laajasti niemimaata tutustumassa yhteiskunnan organisaatioihin ja kehitysyhteistyöprojekteihin.

 Kokemusten siivittämänä syntyi myös väitöskirja edistyksen ideasta, käsitteestä joka on perustavalla tavalla muovannut modernia todellisuutta. Tätä monien opiskelijoidensa elämänvalintoihinkin syvästi vaikuttanutta, antoisaa, mutta kohdaltaan valmiiksi tullutta elämänvaihetta seurasi radio-ohjelmien aika. Tamminen teki YLE Radio 1:lle Kolmannen maailman puheenvuoroja yli 20 vuoden ajan ja käsikirjoitti ja ohjasi Radioateljeelle noin 60 yhteiskunnallisfilosofista featureohjelmaa, jotka saivat paljon kiitosta ja Kouran kunniamaininnan v.2008. Ohjelmien teossa syntynyttä aineistoa laajentamalla ja syventämällä alkoi syntyä myös kirjoja. Näistä 2011 julkaistu Mahatma Gandhin veroisesta muslimiuudistajasta Kaffar Khanista kertova kirja Islamin aseeton soturi oli hänelle erityisen rakas. 

Tunnetumpia teoksia ovat natsismin juuriin pureutuneet Pahan viehätys ja TietoFinlandian vuonna 2015 voittanut Kansankodin pimeämpi puoli. Viime vuonna ilmestyi Himmler ja hänen suomalainen buddhansa, joka käännettiin myös Viron ja Tshekin kielelle. Himmler-kirjansa lopussa Tapio Tamminen pohtii natsi-Saksan historian valossa eurooppalaisten nykyistä suhtautumista pakolaisiin. Hän kiinnittää huomion siihen miten äärinationalistiset puolueet ovat vahvistuneet niin Yhdysvalloissa, Intiassa ja Turkissa samoin kuin Euroopan puolella Unkarissa, Puolassa ja Ranskassa. Osin tämä on johtanut pyrkimyksiin säätää lakeja, joissa turvapaikanhakijoita kohdellaan eriarvoisesti. Hän toteaa, että vuoden 2015 pakolaisaalto oli kuitenkin suhteellisen pieni ja varoittaa, että nykymenolla globaalit ekologiset kriisit ovat väistämättömiä parin vuosikymmenen kuluessa. 

Hänen tärkeä kysymyksensä meille kaikille on: ”Kun ilmastonmuutoksen seurauksena 200 miljoonaa ihmistä lähtee liikkeelle eri puolelta maailmaa, kuinka monet ovat valmiita puolustamaan ihmisoikeuksia, demokratiaa ja muita eurooppalaisiksi koettuja arvoja?” 

Tamminen oli sitkeä ja uupumaton edistäessään tärkeinä pitämiään asioita, olipa kyseessä käytännöllinen projekti kotijärvien kunnostamisesta tai pyrkimys globaalin kehityksen ja oikeudenmukaisuuden edistämiseen. Perimmältään tämän laajasti sivistyneen ja humaanin persoonan kiinnostuksen keskiössä oli halu ymmärtää, kuinka uskonnollis-nationalistiset aatteet vaikuttavat ihmisten ja ihmisyhteisöjen kollektiivisen identiteetin muovautumiseen. Varoittaessaan muukalaisvihan, islamofobian, hindu- ja uusnationalismin hyllyvistä hetteiköistä hän ymmärsi samalla, että moderni teknologiavetoinen maailmakaan ei välttämättä ole vapaa tämäntyyppisistä historiaa liikuttavista lainalaisuuksista.

 Päätoimittamansa Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry:n Futura-lehden viimeiset teemanumerot Tamminen kokosi aiheista Mitä Homo sapiensin jälkeen? ja Kohti digitaalista diktatuuria? Näissä asiantuntijat luotaavat monipuolisesti ihmisen ja koneen suhdetta ja yhteiskunnallista roolia – aihepiiriä, johon liittyviä uhkia ja mahdollisuuksia kartoittava kirja odottamatta jäi Tammiselta kesken. Pääsanoma olisi varmasti ollut jo väitöskirjassa korostunut ajatus ihmisen vastuusta. Meidän on oivallettava, että maailmaa muovatessamme olemme teknisen sfäärin ohella vastuussa myös symbolisesta sfääristä, niistä käsitteellisistä ideoista, joiden totuudella toimintamme oikeutamme.

 Tulevaisuuden tutkimuksen seura järjestää pitkäaikaiselle päätoimittajalleen myöhemmin muistoseminaarin ja seuraavassa Futurassa julkaistaan dosentti Osmo Kuusen muistokirjoitus, johon hän on koonnut tarkkanäköisen analyysin Tammisen lehdessä 20 vuoden aikana julkaisemista kirjoituksista. Kehitysmaayhdistys Pääskyjen puheenjohtajana Tamminen sai vuonna 2005 vastaanottaa Kumppanuuspalkinnon presidentti Tarja Haloselta. Kutsu linnan juhliin tuli Tieto-Finlandian myötä myös presidentti Sauli Niinistöltä. Radikaali maailmanparantaja sai siten työlleen myös laajempaa tunnustusta ja arvostusta.