Lampunrikkojatuholaiset.

H1N1 -virus on löydetty ja tarkkaan tutkittu. Sitä ei ole vaan millään saatu selville mikä rikkoo jouluvalosettien lamppuja kesän aikana?

Moni kaivaa sähköisiä adventtikynttilöitä juuri nyt varastostaan esille pantavaksi. Ja kas, yksi tai kaksi lamppua on mennyt rikki varastoinnin aikana. Mikä ihme mötiäinen ne on rikkonut?

Jouluaattona isä tuo kuusen sisälle ja lapset koristelevat kuusen. Ensiksi siihen pannaan sähkökynttilät. Mutta mikä ihme on särkenyt niistä pari pientä polttimoa? Ei se selviä ja ei sitä ehditä edes pohtiakaan, isän pitää lähteä huoltoasemalta etsimään uusia, jos on ajokunnossa.

Olennaista on että kaikki lamput ovat ehjiä kun laite varastoon laitetaan mutta jokin ihme rikkisärki iskee niihin kesän aikana. Se tulee kavalasti ja katkaisee tyhjiössä lepäävän volframilangan. Ihan selvää ei vielä ole pystyykö tämä rikkisärki uusiin led-lamppuihin mutta eiköhän se osaa muuntautua niidenkin tuhoojaksi.

Nostalgiaa

Vanha antiikkinen esine ei aina ole kaunis eikä sitä aina edes pidetä piirongin päällä. Minulla on vanha ruuvimeisseli jonka alkuperää en muista. Vanha se ainakin on ja varsi meltorautaa.

Puukahva ja niklattu messinkihela. Käytössä jo vääntynyt ja maaliin tahriintunut. Olen avannut sillä maalipurkkien kansia viimeisimmät vuodet.
Uskollinen palvelija joka on aina siinä liki missä maalipurkitkin.

Tuolla nimenomaisella meisselillä korjasin siskoni telkkaria vuonna 1975. Muistan sen siitä että se silloin unohtui siskon huusholliin. Siellä se jökötti pitkään eteisen pöydällä ja sisko kertomansa mukaan pyysi mieheltään useaan otteeseen että sitä pitäisi varta vasten lähteä minulle viemään. No ehtihän sen.

Ei ollut siskoni miehen mielestä kovin ammattilaisen oloinen kalu. No eihän se ole, mutta käteenkäypä se on. Jotenkin muotovaliokin vääntyneine kurveineen. No kun ja jos joskus minusta ehkä aika jättää ja jos jotain irtaimistoa huutokaupalla myydään, niin toivottavasti väki ymmärtää tämän vehkeen arvon. Ei se käyttöarvo -vaan tunnearvo.

Voikohan ruuvimeisselilläkin olla sielu?

Murphyn laki

Jos kaikista maailman laivoista, kahdelle pitää tulla samanlainen vika perättäisinä päivinä, niin tulkoot ne itämerellä ja vieläpä suomalaismatkustajia täynnä oleville laivoille.

Murphyn laki.

Odööreitä pyöräreitilläni

Pyörämatkani varrella oli vuosikaudet eräs paikka jossa tuoksahti viemäri. Se oli mysteeri minulle mutta nyt sen syy on selvinnyt ja hajujakaan ei enää ole.

Viemäriverkostossa on ylä- ja alamäkiä, joten tarvitaan viljalti pumppuja. Syntyy siis paine-eroja joita pitää tasoittaa laskemalla ilmaa pihalle. Se tehdään mahdollisimman harvaan asutulla alueella.

Ilmeisesti tuosta nöfiksestä tuli valituksia enemmänkin, joten paineenpurkausputkeen asennettiin suodatin.

Elämän ympyrä

Tämä olisi mahtava kappale kirkkouruilla säestettynä.

Raaseporin pihlaja

Syksyn tulon huomaa lehtien tippumisesta. Mitenköhän tulevaisuudessa kun sähköinen media korvaa perinteiset lehdet?

Aamun usvainen hetki

Meren ruskaa








Kastetta meren pinnalla. Pilvenlongalta katselee Unto Mononen maailman menoa nykyään. Säveltää meriaiheisia lauluja.




Rasvatyynihän se meri oli kesällä.



Syksyaamunakin kala syö ja usva kiirii veden pinnalle.

Kylälukkarin toccata

Musiikki polveilee ja sävelet pirskahtelevat iloissaan keskilaivan kattoon, -sanoisi Yleisradion eläkkeellä oleva kultturitoimittaja Eila-Maija Mirolybow, selostaessaan keskisyksyn kansallista kulttuuritapahtumaamme, eli kylälukkarin toccataa.

Thaimaa

.

Video

Kahdeksastoista elokuuta vuonna 2009

Kuoli Kim Dae-jung. Hän oli kuollessaan 84 -vuotias ja vielä vuoteen 2003 Korean tasavallan presidentti. Hän sai aikoinaan (vuonna 2000) Nobelin rauhanpalkinnon lähestymisestään Pohjois-Korean kanssa.

Unohdin kokonaan tämän merkittävän päivämäärän vaikka juuri samana päivänä tuli tasan sata vuotta oman isäni syntymästä.

Sata vuotta, onhan se tasaluku totta tosiaan, kymmenen potenssiin kaksi. Kaksisataavuotispäivää en ole itse enää näkemässä.

Ehtoopohrintaa

Äijä kirjoittaa akuuteista ja ajankohtaisista aiheista ja sai minutkin pohtimaan kun luin selvitystä joka on todella totta joka työpaikalla..

Vanhempia ihmisiä siirretään eläkeputkeen tasaista vauhtia mutta sairaseläkkeelle heitä siirtyy vielä paljon enemmän ja lisäksi kaiken aikaa kiihtyvää vauhtia. Mikä nykyajan työelämässä oikein mättää?

Nimittäin masennuksen takia työttömyyseläkkeelle siirrettyjen määrä on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa, ja nyt puhutaan jo kansansairaudesta. (Näitä lukuja tarjoili 4.9.2009 Aamulehti.)Masennuksen takia eläkkeelle siirtyneiden keski-ikä on 49 -vuotta. Hälyttävän alahainen luku.

Ei Latovainiossa aikoinaan tuon ikäiset ihmiset olleet masentuneita vaikka oli köyhiä kirvesmiehiä ja siivoojia, he olivat ainakin ulospäin ihan leppoisia. Mikä nyt on työelämään tullut?

Ihan virallisen tutkimuksen mukaan kuulemma nyt suurimmassa vaaravyöhykkeessä ovat nimenomaan alle 50-vuotiaat koulutetut naiset, jotka työskentelevät ihmissuhde- ja asiantuntija-ammateissa. Miesten tilanne on aikalailla samanlainen. Eli toisten murheet ja empatia heitä kohtaan masentaa auttajansakin?

On myös kolikon kääntöpuoli tai toinen totuus: Jotkut asiantuntijat ovat vahvasti sitä mieltä että joissakin instansseissa on sovittu ja järjestetty sellainen juttu että työttömyysputken rinnalle on ujutettu vähin äänin "masennusputki", jonka kautta vähän jo väsähtäneitä työntekijöitä tuupataan eläkkeelle?

Isoimmissa työpaikoissa on tätä asiaa tukeva ilmiö havaittavissa siitä että samaa työtä tekevistä toinen masentuu ja toinen saattaa porskuttaa eteenpäin tasaisen varmaa tahtia.

Kuitenkin monissa firmoissa on erilaisia työssäjaksamisprojekteja mutta kuitenkin ja siitäkin huolimatta toiset uupuvat toiset eivät ja kiihtyvä työvauhti sen vaan kuin jatkuu. Ei voi millään välttyä ajatukselta että tietty karsinta on myös hyväksi työelämän uudistumiselle ja se on otettu yhdeksi työkaluksi ja -välineeksi lomautusten ja irtisanomisten jatkoksi.

Työpaikkahan ei kuitenkaan ole tai ei ainakaan saisi olla ihmiselle ainoa elämänmuoto, niin turha toisaalta on koko kuormaa sysätä työnantajien harteille. Toiset ihmiset masentuvat enemmän kotona ja työttömänä ollessaan kuin kiivastahtisessa työssä konsanaan. Useimmiten kuitenkin masennukseen määrätään sairaslomaa ja joutilaisuutta.

Ja vaikkei mitään sairaslomaa määrättäisi tai diagnoosia tehtäisikään niin moni äkillinen irtisanoutuminen tai heittäytyminen vapaaherraksi voi olla osa ja ilmiö tätä samaa taudinkuvaa.

Narikkapihlaja

Töissä meillä on jääkaappi johon päivän eväät aamulla laitetaan. Ei sieltäkään kukaan varasta, mutta joskus joku unohtaa sinne ruokansa ja sitten se pilaantuu.

Tälläinen konttipihlaja oli kirkkokansalla muinoin.






Siis Rautalammilla.

Mökkeröinen

Oli vuokrasellainen minulle, hyyryläiselle. On Vaholan isännän oma.



Näemmä Suonenjoella on tälläinen kirkko.Oma kuvani ei ole sieltä, olisiko kuitenkin tehty samoilla piirustuksilla?

Vai onko kuvatekstissä virhe, kun tälläinenkin kuva löytyy?

Hiekkaa vain, pölyn valkoista hiekkaa vain. Kuinka sitä lie sinne kertynytkään niin paljon? Ja muurahaisia. Kiesimäjärvelle.

Tikka on varmaan ollut käpytikka joka on tehnyt ruustukin. Mikä on ruustukki? Siis kiinnitysjärjestelmä aihiota varten.

Hyvinpä kolo toimii joskin jätehuollossa on vielä puutteita. (Klikkaa kuvaa niin näet rakorakenteen)

Ontuvan Eriksonin sisko?

Ei sisälle aivan vaan eteiseen,....,lauloi Tapsa Rautavaara ontuvasta Eriksonista. Tämä vahvan sammaleen peitossa oleva risti on koruttoman kaunis. Ei unohdettu leposija männyn juurella koska kukat on kasteltu ja rikkaruohotkin kitketty. Voi olla seurakunnankin hoidossa.




Paikkakunnalla on tälläinen iso puukirkko, luulin että tälläisiä on vain Kerimäellä. Kerimäen puukirkon rakentamisvaiheista kiertää legenda että piirustuksien tuumat ja sentit olisi tulkittu virheellisesti ristiin. -Tarua.

Mustikkapiirakan ylistys

Niin. Äijä teki mustikkapiirakan joka täytti kaikki piirakan perusprinsiipit:

-itse kerätyistä tuoreista mustikoista
-pullapohjaan


Koetin itse samaa mutta muutama virhe jäi joten kuvaa en viitsi linkittää. Virheet olivat:

-5 min liian pitkä paistoaika -> pohja kuivui
-ei kanamunaa voiteluun eikä ristikkoja pinnalla -> ruma
-mustikoita liian vähän, lisukkeena vadelmaa -> kuningatarpiirakka

No, otettaneen uusiksi ensi viikolla, -ehkä

Porvoon mitalla

Porvoossa vietettiin juhlaa jonka nimeä en muista




Kirkko oli saanut uudet paanut päällensä. Ilmeisesti ne tervataan paremmin kunhan hieman kuivuvat katolla.



Aleksanteri oli tullut Pietarista hoviväkineen ja talojen julkisivuja oli maalattu.
Kansa hurrasi ja osoitti kunnioitustaan.



ll

Hildur

On heinäkuun kahdeksastoista armon vuotta 2009 ja kello on 10.12. Menen ja kävelen Hildurin asunnon oven taakse, en soita ovikelloa, en koputa oveen, annan miehen nukkua jos hän vielä nukkuu. Otan siis kuvan.

Olen Hildurille jonkin verran kateellinen, hänellä on seutukunnan kaunein köynnösruusu ja se kukkii juuri nyt. Ruusu on rehevä ja se kukkii kauniisti, kuin villiruusu jossain kaukana lämpimissä maissa. Tämäkin ruusu on saanut kasvaa ilman koulivaa kättä koko kaksikymmentäseitsemänvuotisen ikänsä ajan.

Klikkaa kuvaa niin koko komeus täyttää ruudun.



Kaunis on kukka ja kaunis on suomen suvi.

Itse asunnon omistaja tämä Hildur olisi useankin tarinan arvoinen, hän on kuin villiruusu tässä kvartaalitalouden ja tulosvastuullisuuden hurvattomassa maailmassa. Pieni puhevika yhdistettynä hervottomaan puheripuliin, on yhdistelmä jolla ei arvatenkaan edellytyksiä ollut aikoinaan akateemiselle alalle. Hildur onkin nykyisin mitä parhain yleismies jantunen ja myös paikallisen urheiluseuran kantava voima.

On armoton puurtaja ja hän on halpaa sekä kiitollista työvoimaa siellä missä vain talkooapua tarvitaan. Hildur hoitaa kentät kuntoon ja organisoi juoksutapahtumat. Itseään säästämättä pyöräilee kymmeniä kilometrejä vesisateessakin, jotta seura saa tapahtumansa järjestettyä. Nöyrä ja uuras on tuo Hildur.

Hildur syntyi maanviljelijäpeheeseen, sukutilalle jota on viljelty jo vuosisatoja. Tosin välillä niitä vainiota käyskenteli naapurikansan tinanapit, mutta Hildurin suku tuli takaisin ja sai omansa lopulta uudelleen hallintaansa.

Hildur ei ollut ainoa lapsi ja sukutilalla se polvenvaihdos on aina se paha paikka. Isäntä piti kovin Hildurista ja kun muut lapset opiskeli ja hummaili, Hildur teki kotitilalla töitä uupumatta ja nurisematta aina yli kolmikymppiseksi asti.

Hameväki vain ei kiinnostanut Hilduria ja siksi nuorempi veli oli se jolle talonkirjat jaossa tehtiin. Nuoremmalla veljellä oli jo naapurin tytär katsottuna ja samalla kertaa tuli kolmisenkymmentä hehtaaria hyvää peltoa Hildurin sukutilaan lisää.

No, Hildur on tyytyväinen elämäänsä näinkin. Hän sai sisarosuutena ostettua kaksion rivitalosta ja sen ovenpieleen isänsä istutti hienon köynnösruusun.

Olihan se ensiksi outoa Hildurille kun ei ollut enää askaretta iltaisin. Usein hän pyöräili veljelleen ja siivosi talleja sekä auttoi kylvötöissä. Jotain kränää kuitenkin tuli jossakin vaiheessa uuden nuorikon kanssa ja Hildur antoikin jatkossa enimmät energiansa urheilujärjestön toimintaan.

Oikeastaan Hildur on onnellinen mies. Ei ole kiukkuista vaimoa eikä metelöiviä lapsenlapsia vaivoinaan. Varsin yksinäistä vaan on vain toisinaan, etenkin näin heinäkuussa kun kaikki aktiviteetit ovat keskittyneet perhematkailujen ja -tapahtumien ympärille.

Hildur kuitenkin jo suunnittelee tulevan talven hiihtomatkaa Ruotsiin. Vasaloppet on tullut jo hiihdetyksi muutamaan otteeseen veljen pojan kanssa, ja eiköhän se mene ensi talvenakin, eihän hänellä ole vielä ikää vasta kuin 52.

Puutalo

Osataan sitä nykyisinkin tehdä silmälle sopivia pytinkejä.
Tätä tehtiin seurantani mukaan pari vuotta, mutta eipä sitä katsoessa silmä sairasta, -kuten Päätalo sanoisi.

Ristinsä on meillä itse kullakin

Monella se on ylilihavuus. Itse surkastutin omat sisuskaluni ja ruokaluhalunikin kait olemalla nuorena varsinaisen kranttu ruuan suhteen. Isäni oli eläissään lihava ja veljellänkin sellaista taipumusta on. Itse olen pahimmalta säästynyt.

Latovainiossa oli kyllä lihaviakin jos oikein muistelen. Vahteran emäntä kun ajoi polkupyörää niin satulaa ei näkynyt lainkaan. Näytti kuin hän olisi istunut suoraan metalliputken päällä-

Geeneistähän se lihavuus osittain johtuu sekä kilpirauhasen toiminnoista ja myös itsekurista, jota minulla ei sen ihmeemmin kuitenkaan ole. Amerikan tummaihoisilla on verenpainetta johtuen siitä pitkästä merimatkasta jota orjat joutuivat tekemään. Pohjosen asukkien geenit on viritetty keräämään vararavintoa pitkän talven varalle.

Intiaanien kroppa ei kuitenkaan sovellu lainkaan viinalle -jos kenekään sopii. He alkoholisoituvat tosi helposti ja tämä herra (intiaani) Jon Minnoch lihoi vielä helposti. Hän on lihavin mies ikuna.

Hän kuoli vuonna 1983. Minnoch kärsi ylipainosta jo lapsena: 12-vuotiaana Minnoch painoi 132 kg. Minnoch oli ammatiltaan taksinkuljettaja.

Minnoch ei syönyt sen enempää kuin muutkaan, vaan hänen liikalihavuutensa johtui nestepöhöstä, joka aiheuttaa nesteen kertymistä kudoksiin. Minnochia hoitanut lääkäri arvioikin, että hänen painostaan 408 kg oli nestettä. Minnoch joutui myöhemmin sairaalaan lihottuaan uudestaan 432-kiloiseksi vain runsaassa vuodessa. Minnoch kuoli 42-vuotiaana vuonna 1983. Kuollessaan Minnoch painoi yli 362 kg.

Jo 37-vuotiaana vuonna Minnoch joutui liikalihavuudesta johtuvien sydän- ja hengityselinoireiden vuoksi sairaalaan. Minnochin liikkuminen – ja liikuttelu – oli vaivalloista: hänen sairaalassa ollessaan tarvittiin 13 miestä siirtämään häntä, jotta liinavaatteiden vaihto onnistui. Minnoch laihtui sairaalassa tiukan dieetin ansiosta, ja palatessaan kotiin 16 kuukauden jälkeen, hän painoi enää 216 kg. Painonpudotus on suurin koskaan taltioitu.

Olihan siinä hiukan tukeva mies, jos näin rumasti voi sanoa.

Riston muistotilaisuus

Oli yksinkertainen ja pelkistetty, kuten mies itsekin oli eläissään ollut.
Sari kertoi vieraille että näin oli Risto aikoinaan itsekin toivonut olevan.
Ei turhia hälinöitä ja ei keinotekoisia kehuja miehelle joka ei itsekään kehuja jaellut ja vain kehuista kiusaantui.

Sari oli kutsunut sukua Riston puolelta hänen nuorimman siskonsa välityksellä mutta vieraantuneet hänestä olivat kaikki, ja vain harva tuli. Eivät ehtineet ja onhan sitä touhua monenmoista aina keväisin ihmisillä.

Väen jo mentyä ja Sarin korjatessa piparilautasilta jäljelle jääneitä kastettavia, Sarille iskee apeus pintaan kuin jälkijättöisesti. Muutoin tämä päivä meni kuin horroksesessa, robotinomaisesti pöytä kuitenkin tulee siivottua ja astianpesukoneen suristessa taustalla Sari rojahtaa rottinkituoliinsa.

Muistaa Äijän kertomuksen tilanteesta jossa omaisia ei ollut tätääkään vähää. Joillakin elämä vaan on mollivoittoista vaikka ympärillä soisi minkälaiset balalaikat ja seireenit kutsuisivat juhlimaan kanssaan.