8.1.2009

Rippikoulumuistoja

Niin.

Päätalon kirja Vikke Nilosta on nyt luettu toistamiseen. Vikke kävi siinä mm. rippikoulun. Ei halunnut jäädä ruunankummiksi vaikka oli lentojätkä ja kansakoulukin käymättä.

Päätalon kertomus on kyllä tullut varmaan pääosin Kallen omasta humeetista eikä todellisuudesta. Vikke mukamas kävi koulunsa jostain ladosta käsin ja vieraalla nimellä. -no kaikki on mahdollista romaaneissa.

Siskoni mies oli muutama vuosi sitten menossa pohjanmaalaisen rippikoululuokkansa luokkakokoukseen yli viidenkymmenen vuoden jälkeen. Tuntuu oudolta kun itse en muista rippikoulukavereistani muita kuin jotka olivat samalta kylältä. -No rippikoulukaveriksi sanotaan joskus leikkisästi jotain muutakin :)

Rippikoulustani muistan rovasti Mäkisen avauksen, hän perintätiedon mukaan käytti sitä samaa hyväksi havaittua joka vuosi. Aluksi hän kertoi miten elämme etsikon aikaa. Piirsi taululle hämähäkinseitin.

Jatkoi sitten kertomalla kertomusta kuinka seitin omistava hämähäkki eräänä päivänä tarkasteli verkkoaan. Tutki ja kulki, käveli jokaisen kiinnityslangankin päästä päähän. Yksi lanka oli kuitenkin kovin pitkä. Se jatkui ja jatkui, tuntui menevän jonnekin ylös ja päätä ei näkynyt.

Hämähäkki ajatteli ettei jonnekin kaukaisuuten kurottuva säie voi tärkeä olla ja hän katkaisi sen. Silloin koko verkko romahti. Tämän jälkeen Mäkinen piti tauon ja viisaana miehenä ei alkanut soveltaa vertausta, ...niin myös teidän elämänne..., vaan antoi jokaisen ajatella omilla aivoillaan.

Rovasti Mäkinen oli seurakunnan pitkäaikainen palvelija ja siihen aikaan hän kuiten saattoi olla kirkkoherra. Hän taisi kastaa kaikki meidän kattilakunnan seitsemän sisarustakin. Ontui pahasti, -sodan vammoja. Nyt juuri tätä kirjoittaessani muistan erään termin jota hän käytti nimenomaan tuolla rippikoulussa "suruton". En enää muista missä yhteydessä, mutta kyse oli ilmeisesti ettei saa olla liian suruton vaan pitää myös pohtia elämänsä suuntaa.

Siihen Ferrarian myllärin poika kertoi juttua kuinka hän oli nähnyt urheilukentän laidalla miesporukan jossa oli "suruttomia" mutta kuinka he kuitenkin olivat kovin katuvaisia ja pohtivaisia. (-käsitin että kyse oli ilmeisesti humalaisista)

Mäkinen kertoi että, -keskeytti kuitenkin puheensa heti alkuunsa ja tähdensi että hän ei puhu oman kokemuksensa perusteella: suruttomat saattavat jossakin vaiheessa tulla sellaiseen mielentilaan että masentaa ja kaikki tuntuu raskaammalta kuin vielä muutama tunti aikaisemmin.

Rippikoulu oli keskustan seurakuntatalolla ja välituntisoittoja varten ei paikalla ollut lainkaan kelloa. Mäkinen tuli aina pihalle ja läimäytteli kämmeniään yhteen välitunnin päättymisen merkiksi. Eräs sattumus piristi melkomoisen yksitoikkoista opiskeluviikkoa kerran:

Kanttori Jaakkola tuli vuorostaan opettamaan ja läimäytti Volvo Amazoninsa ovet lukkoon niin että avaimet jäivät virtalukkoon. Hän lähti kävellen hakemaan kotoaan vara-avaimia.

Mäkinen oli varmaan jostain kuullut että rautalangasta on apua kyseisessä tilanteessa. Hän tuli toimistostaan pitkän paksun rautalangan kanssa ja katkaisi sen keskeltä kahtia. Ujutti kummankin sivuikkunan raosta lankojen koukut virta-avaimeen ja jonkun toisen avustamana alkoi nylkyttää avainta irti lukkopesästä.

Avain irtosikin ja jäi toisen langan koukkuun. Nyt sen saattoi vetää aivan ikkunaan kiinni. Eihän se iso avaimen mötikkä kuitenkaan ikkunan raosta mahdu, vaan siinä se olla möllötti ihan muutaman millin päässä, mutta väärällä puolen lasia. (Amazonissa oli sellaiset pienet kolmionmalliset sivutuuletusikkunat)

Riikka tuli jo avaimineen ja nauroi kun niin kova vaiva oli nähty mutta aivan turhaan. Eihän näin jälkikäteen ajatellen projektissa ollutkaan järkeä. Toimintasuunnitelma oli vajavainen. Avaimen muoto sekä paksuus = suurempi kuin rako sivuikkunassa => yhtälö mahdoton.

Menihän ne viikot, taisi olla kaksi viikkoa keväällä syksyllä, vai muistanko väärin? Kirkossa piti käydä kymmenen kertaa ja nimi pantiin vihkoon. Yleisiä kulkuvälineitä ei ollut joten mopolla se matka taitettiin ja likkoja vilkuiltiin.

Aika oli poolopaita-aikaa. Puvuntakkia ei enää tarvinnut ostaa, valkoinen poolopaita ja tummat housut kelpasivat. Kaikilla meillä oli hopeinen tyylitelty risti, kuin pienen harjakattoisen mökin sivuprofiili.

Isäni käytti konfirmaatiosta nimeä "papin hyppysten nuolenta". Osuva nimi oikeastaan jos öylätin ottaa vastaan kovin suppusuin.

3 kommenttia:

Äijä kirjoitti...

Rovasti Mäkinenhän on ollut ihan tolkun vanhankansan pappi. Samaa sarjaa kuin minun fiktiivinen rovastini.

Etsikkoajat ja suruttomuudet ovat sellaisia herätyskristillisiä termejä, raamatullisiakin. Eivät ollenkaan huonoja tai käyttökelvottomia vieläkään.

Minullakin on ollut Matsson joskus, ja se on hulppea kulkuneuvo. Harmi kun tuli siitä luovuttua.

Vikke Nilosta on muuten Päätalo julkaissut kaksi kirjaa: Viimeinen savotta ja Kairankävijä.

Niin.

Murphy kirjoitti...

Niin.

Amazon oli tehty paksusta pellistä. Umpirautaa, painava mutta kestävä.
Oven kun paukautti kiinni oli jämäkkä tunne.

Vikke Nilon jutut on myös laitettu yksiin kansiin ja tehty ikäänkuin elämänkerta.

Jos saan arvata niin jatkossa Päätalon kirjoituksia tulee joka vuosi hieman eri teemoiksi muokattuina ja kuvien kanssa.

Taitaa olla niin että perikunta saa jatkossa päättää/hyväksyä miten tekstejä pätkitään , yhdistellään ja kuvitetaan ennen julkaisua.

Ja ei olisi ihme että löytyisi aina välillä jotakin ennen julkaisematonta, jota sitten kohun kanssa reklameerattaisiin.

Äijä kirjoitti...

Minä olen hajamielisesti silmäillyt Kallen postuumia tuotantoa.

Niinhän sitä tahtoo käydä, että kun joku kulttuurialan sisällöntuottaja (karmea uudissana, myönnetään)saa jotain merkittävää aikaan, lähes kaikki hänen aikaansaannoksensa julkaistaan.

Niin kävi Pentti Haanpään kirjeillekin, tieteen ja tutkimuksen nimissä (?) ne leväytettiin uteliaiden luettaviksi. Selvittämään kirjailijan persoonaa, ja halullisille pohjaksi pohdintaan, miten tuo ja tuo juttu on syntynyt.

Yhteen aikaan vitsailtiin, että jos jostain löytyisi vielä jotain Sibeliuksen käsinkirjoitettuja nuottikatkelmia, muuan orkesteri kapellimestarinsa johdolla levyttäisi sen.

Ehkä kyse on ainakin osittain kunnioituksesta

(Tuo viimeinen lause siksi, että uskon rovasti Mäkisen opettaneen, että emme valhettelisi lähimmäisemme päälle, vaan selittäisimme kaiken parhain päin)

Viljasen Esko haastattelee Pelliniemen Juhoa

  Simolasta Kalsun kankaalle ja alkuasukkaita haastattelemaan. Simolan Oskari Papalla oli kaivossaan varastoituna erinomaista sahtia ...