kuvat suurenee klikkaamalla.
Hiekka on hienoa ja mukava kävellä avojaloin. Tuolla toisessa päässä on apinoita ja puiden katveessa rantaravintoloita ja parikymmentä valtavaa hierontakatosta. Länsimaista lihaa vatkataan ja väännellään 8 euroa tunti.
Elikä tässä yllä on Nopparat. Hiekka on päällystetty tuhatvuotisella simpukankuorimurskalla, hankala kävellä avojaloin ennen kuin jalkapohjat tottuu.
Rapuja kaivautuneina myös aivan tolkuttomasti, ovat siivilöineet hiekkaa hienoiksi pallokuvioiksi.
Tuosta näkee miten varpaat tallaavat pallukoita, ei parane ajatella niiden olevan ulostetta, puhtaampaa on hiekka nyt kuin ennen ravun siivilöintiä.
Ja sitten tähän alle vielä kuva siitä minkälainen on oikea Thaimaalainen arkkitehtuuri parhaimmillaan, eli Nopparatin rantahotelli, joka ei ihan rannassa kuitenkaan ollut.
Niin ja ne simpukankuoret olivat välillä rykelmissä, välillä tasaisena mattona.
3 kommenttia:
Se Ao Nangin paikka on muuten mukava, mutta kun siitä kadun mutkasta lähtee tallaamaan kohti perällä olevaa luonnonsuojelualuetta, on kimpussa älyttömän aktiivisia ja määrätietoisia hierontakatosten myyntihenkilöitä.
Ne apinat ovat mukavia. Yksi hyppäsi kaksi vuotta sitten siellä ollessamme olkapäälle ja alkoi kaivella reppuani. Vei mokoma vaimon päähineenkin, mutta pudotti sen sitten jostain viiden metrin korkeudesta, että saatiin takaisin.
Oliko meressä tällä kertaa meduusavaroitus? Me päästiin ihan ilman jellyfishejä koko reissu, mitä laivasta joskus niitä jokunen nähtiin.
Niin.
Jostakin syystä kaduilla ei ollut lainkaan tunkeilevaa tarjontaa ainakaan aamu/päivisin. Phuket on ihan toista luokkaa siinä suhteessa.
Mutta tosiaan jos menee siitä The Last Fisherman hiekkatietä niin siellä oli niitä hierontatyrkyttäjiä. Petejä vieri vieressä, joten kilpailu on kai niin kovaa.
Meduusavaroitusta en nähnyt, mutta yhden ison jötikän kuin valtaisa silikoni-implantti oli kuolleena rannalla.
Koh Jumilla kalastavat niitä yöllä ja myyvät japanilaisille herkkuna kovaan hintaan.
Blogissasi oli kuvia myös aikoinaan siitä apinasta selässäsi. Näin siellä rinteellä ne kävelysillat.
Pyörivät siinä henkien talon ympärillä ja syövät hengille jätetyt ruuat. Mahtaako siitä seurata huonoa onnea apinoille?
No, sittenpähän tiedämme, ettemme mene milloinkaan Phuketiin, sillä jo Ao Nangissa etenkin siinä hierontakylän seudulla tunkeilevuus oli sietokykymme rajoilla. Asuimme hienossa hotellissa vähän matkaa siitä rannalta ylöspäin, ja siitä läheltä kulki semmoinen hiekkatie, joka kiersi sen hierontakylän.
Tuosta ensimmäisessä kuvassa näkyvien portaiden vierestä lähdettiin pitkähännällä lähisaariin, kerran bbq- snorklausretkellekin.
Kyllä, alkaa taas tehdä mieli tuonne.
Lähetä kommentti