Kestopäällystettä tehdään joka vuosi muutamia kilometrejä. Asfalttikoneita ei tänne saareen ole rahdattu vaan väki tekee itse tien teräsbetonista. -Simentistä, sanoisi Päätalo.
Tie kun tulee sileämmäksi niin mopojen ja skoottereiden nopeus nousee. Muutama paha onnettomuuskin on tapahtunut kun kaatunut henkilö on liukunut noihin keskeneräisen osuuden betonirautoihin.
Itse kyläkeskus sisältää muutaman kaupan, sataman ja ravintolan.
Pena soitti taksin ja hän tuli muassaan kaveri. Tuossa piilissä sitten köröteltiin kaikki viisi yhtäaikaa. Hyvin se meni, tie kulkee saaren pituussuunnassa jossa ei mäkiä juurikaan ole.
Ravintolan ruokalistan kansilehdessä oli yksi kirjoitusvirhe, ei haittaa.
Paikallisen koulun kyltti oli näin hieno.
Tässä on se Penan kirjassaan kuuluisaksi tekemä "Big Maman" hampurilaisravintola. Maman pitkä hollantilaismiesvainaahan ei mahtunut kunnolla paikallisen krematorion tuhkausuuniin.
Big Mama hollantilainen näkyy hämärästi kuvan keskellä seisomassa lähellä baaritiskiä. Selkänsä oli kipeä kun oli nostanut jotakin painavaa. Tässäkään ravintolassa ei voi syyttää seinien liiallista tiiviyttä jos huonoa sisäilmaa esiintyy.
Onhan nuo kuvat ja maisemat palmuistaan huolimatta harmaita ja ankeahkoja. Saataisiinpa sinne ilman keinokastelua suomen kesäinen vehreys. Nykyinen maaperä vain ei pidättele yöllisiäkään sateita vaan jo aamulla se taas on ihan rutikuiva.
Rahtilaivoilla vaan sinne on vietävä ja pisnesmiesten myytävä thaimaalaisille suomalaista mustaa multaa.
Näytin paikallisille suomesta lähtöpäiväni maisemakuvaa, ja he ihastelivat puhtautta ja valkoisuutta. Lämpötilainformaatio ei kuvan kautta välity.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti