Kasvimailla jos tapasi etanan niin se oli sellainen asunnoton ja vailla kovaa kuorta. Vasta aikuisiällä tapasin toisaalla tälläisiä mökillisiä etanoita, aivan kuin karavaanareita. Oikea nimi taitaa täällä olla näille pienemmille lehtikotilo. Mutta kait niitä etanoiksikin saa sanoa.
Joskus kesäisin nämä tulevat joukolla asfaltille ja rusahtelevat pyöräkumien alle. Floridan ovat valloittaneet tälläiset isot motkaleet, niitä on kuulemma aivan valtavasti ja syövät jopa rakennusten seiniä.
Saavat siitä kalkkia jota tarvitsevat kuorensa vahvistamiseen. Sitä minä en ymmärrä miksi tuolla etanan pitelijällä on vain kolme sormea?
Etanat ovat ihan hyviä syötäviä. Limaisuus peitetään voilla ja valkosipulilla. Nam.
Yhden kerran olen syönyt ostereita. Ilmeisesti niissä oli kuolleita joukossa koska sain kolmeksi päiväksi mahataudin. Pahempi kuin norovirus. Osteri myrkyttyy jos kuolee ennen kuin syödään. Viinaryyppy pitää ottaa vielä päälle ja todeta: " et ainakaan selvinpäin sieltä mahasta ylös tule".
Ja sitten vielä sokerit pohjalla
Ja mistä tietää että ihminen on tulossa vanhaksi? Hän alkaa puhua samoja asioita aina uudestaan ja uudestaan. Kuulijoille tulee kiusallinen olo jos kyseessä on vitsi jolle pitäisi spontaanisti nauraa.
3 kommenttia:
Jumaliste minkä kokoinen mötikkä siinä kädellä on! Enpä tiennyt että niitä löytyy noinkin isoina.
Joo, mökittömiä ne etanat täälläki ennen oli. Sillon otettii etana käelle ja lausuttii;etana, etana näytä sarves, onko huomenna pouta.
Lehtokotilot alko valtaamaa Lahtee joskus -80 luvun alkupuolella. Ruotsinkadun ja Mukkulankadun kulmasta. Siinä kun illalla käveli, niin rutina vaan kuulu jalkojen alta, niin paljon niitä oli.
Olen nähnyt lehtikotiloita poimittavan ämpäriin pyörätieltä. Onkohan niistä kalansyöteiksi vaiko vain pienimuotoista harvennosta?
Lähetä kommentti