Liikenneasemilla, työpaikoilla ja kirjaston edessä olevat ajoneuvot kertovat paljon omistajistaan vaikka puhua eivät osaakaan.
Tämän mustan omistaja on varmaan lypsäjä. Kulkee lypsyjakkara ahterissaan ja näin on aina istuin saatavilla. Punaisen omistaja taas on hameväkeä tai sitten pitkät takinliepeet. Entisaikaan oli must tuollaiset takaverkot. Kiinnikkeet ruostui mutta muutoin oli yhtä tärkeät kuin pyykkipojat housunlahkeessa.
Tämän omistaja taas on perusluottavainen. Lukko estänee varkaudet vaikkei sitä suljetuksi lenkiksi napsauttaisikaan. Kohan hänessä on!
Tässä taas lainkuuliainen potkuttelija. Pyöräteline on pyöriä varten, nelipyöräiset saa laittaa vaikka mihin liekaan. Veikkaan ettei omistaja ole mikään rippikoulupoika.
Tässä taas on vieraillut numerotehtäviin tykästynyt nokkelikko. Selvittänyt kolminumeroisen vaijerilukon koodin, vienyt pyörän mutta jättänyt omistajalle arvokkaan vaijerin sentään. Ei ikävä ihminen. Ikävä ihminen olisi napsauttanut sen lähistön pyörään kiusaksi seuraavalle. Vai olisiko tämä ollutkin jo monessa kiusana?
5 kommenttia:
Tuolla lypsäjällähän on se hyväksi koettu varkaudenesto - penkki mukaan, ei ilman penkkiä pyöräile kukaan.
Niin,
Ellei paikalle satu toinen mutta epärehellinen lypsäjä.
Suurkaupungeissa saa vuokrata pyöriä. Mukaan saa titaani U-lukon. Pyörä tulee aina lukita metallitelineeseen rungosta ja etupyörä joka on pikaruuveilla tulee irroittaa sekä laittaa siihen samaan nippuun. Satula on myös pikalukolla ja se kuuluu ottaa mukaan.
No on tottavie monimutkaista pyörän kanssa kaupunkipaikoissa...
Lajityypit ne on pyöräilijöissäkin:-)
Monenmoisia haviantoja sitä voi ihiminen tehä kulukiessaan ja kahtellessaan. :)
Lähetä kommentti