Niin, Varkaankurun kiertosuunnan valinta vaikuttaa paljon siihen minkäoloinen tunnelma siitä polvinivelille syntyy. Myötäpäivään se on parahultainen kiertää, jolloin kaksilankkuisten pitkospuiden tiuhat askelmat ovat selkeämpiä ja turvallisempia askeltaa.
Kierroksen aikana näkyy kosteikkoluonnon koko biodiversiteetti. Lahopuita, solisevia purokohtia ja vettynyttä sammalikkoa. Reitin varrella olevissa opastetauluissa kerrotaan lisää ja tarkemmin.
Ihan hyvää polttopuuta on jätetty tonne märäntymään, -sanoisi mammavainaani josko eläisi.
Alkuosa eli kurun alapää on sammalikkoa mutta veden solinan voi kuulla sielläkin. Sitten noustaan koko ajan ylemmäksi ja lopussa eli yläkohdassa, siis reitin puolivälissä on kotamaja kahviloineen. Siinä vieressä ja kääntöpisteessä on rotko vesiputouksineen. Kohta on myös risteyskohta josta voi lähteä Kesänkijärvelle tai monelle muulle jatkoreitille. esimerkiksi jylhälle ja karulle Keskisen alkupään kierrokselle jossa on myös Kellostapulin kuru. Kurusta nousin Kellostapulille mutta otin vain videoita. Netistä löytyy yleensäottaenkin parempia kuvia kuin minulta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti